Uusi vuosi ja babysteps – maltillisin lupauksin

image1 (2).jpeg

Aikalailla tällaisiin maisemiin päättyi vuosi 2018. Suomen luonto on niin kaunis ja yritän ensi vuonna varata lisää aikaa siihen, että ehtisin siitä nauttia..

 

Summauksena vuosi 2018

-Jos muina vuosina oma elämä ei tuntunut aikuisena tänä vuonna aikuisuus jotenkin tuntui iskeytyvän keskelle otsaa. Mikään ei oleellisesti muuttunut eikä vuodessa ollut juurikaan draamaa. Ehkä erotuksena aiempaan ehdin pitää töistä lomia työpaikan vaihdoksen takia vain kaksi viikkoa koko vuoden aikana ja tämä tuntui siinä, että se raha mikä töistä tuli meni tänä vuonna ehkä vieläkin parempaan käyttöön kuin aiemmin. Koska tuntui, että sen eteen oli jotenkin muka enemmän tehnyt töitä ei sitä tehnyt mieli vain törsätä niinkuin joskus ehkä aiemmin. Säästöön jäi lopulta vuodelta useampi tuhat euroa mihin olin ihan tyytyväinen (proggis jatkuu myös tänä vuonna ja toivottavasti vieläkin paremmalla summalla!). En kuitenkaan oikeasti menettänyt mitään tai kokenut mistään varsinaisesti luopuvani. Tosin todettakoon, että syksyllä palkka myös hieman nousi koska vaihdoin työtä.

 

-En juurikaan matkustanut. Osittain siksi, että ei ollut lomia. Osittain siksi, että ei vain huvittanut. Tein muutamia kotimaan matkoja, mutta en käynyt koko vuonna Viroa pidemmällä. Toisaalta ekologinen jalanjälkeni jäi varmasti vuodesta pieneksi. Tänä vuonna aion ehdottomasti matkustaa heti kun loma-aika on. 

 

-Bloggasin jonkun verran niinkuin sisällöistä näkyy. En kuitenkaan niin paljon kuin olisin halunnut. Bloggasin vain niinä hetkinä kun tuntui, että on sellainen fiilis. En tehnyt mitään väkisin. 

 

-Yritin noudattaa minimalismia, mutta loppuvuodesta epäonnistuin siinä jonkun verran. Ostin kasan uusia astioita. Löysin alesta viinilaseja sekä Marimekon astioita ja Iittalan laseja. Toisaalta olen yli 15 vuotta omistanut Teema-astioita, jotka ovat kulkeutuneet aina mukana ja käytössä edelleen. Jotkut ostokset ovat mielestäni ihan kannattavia pitkälläkin tähtäimellä ajateltuna

 

-Kaikesta minimalismista ja pihistelystä huolimatta en onnistunut vaikuttamaan varmasti siltä ulospäin. Kun tyyli on hyvin ajaton ja perus ja vaatteita ja kenkiä ym. huoltaa ne kestävät. Välillä podinkin ennemminkin huolta, että jos joku ajattelee itsen olevan ihan tuhlari ( ja sitten pohdin, että miten typerää on tietysti keskittyä ajattelemaan näin itsekkäästi, että kaikki nyt olisivat niin kiinnostuneita juuri minun pukeutumisestani tai ostoksistani ). Mutta vuosien varrella asia mihin olen ollut todella tyytyväinen on se, että usein jo vaikka 7-8 vuotta sitten ostetut tavarat eivät ole ”vanhentuneet” minnekään.

 

-Tajusin yli kolmekymppisenä olevani aivan fossiili kertoessani kesällä parikymppiselle työkaverilleni, että nappiverkkarit ovat taas muodissa ja se tuntuu hassulta. Tähän parikymppinen silloinen kollegani totesi, että ”eiköhän se tuuli ehtinyt jo mennä eikä ole vasta tulossa.” Pohdin, että entisenä vaatemyyjänäkin olen siis officially out of style näin kolmekymppisenä kun en enää tiedä trendejä. Samainen työkaveri totesi viime talvena kun oli järjestämässä juhlia ja leikillä kysyin olenko kutsuttu, että ”siellä nyt soitettaisiin sellaista musiikkia mistä et varmaan tykkää”. Tajusin, että vaikka olen nuorekas en selkeästi kaksikymppisten mielestä ole enää niiiiin nuorekas, etten olisi ihan old grayded granny.

 

-Tein arvovalintoja: oma arvovalintani oli, että ihmisen hyvyys on parempi kuin se mitä omistaa. Tietoisesti olen pyrkinyt käytösessäni huomioimaan sitä, että ihmisen käytös muita kohtaan määrittelee ihmistä eikä se mitä omistaa tai miten on. Kun asuu pk-seudulla joskus tuntuu, että tästä asiasta joutuu jatkuvasti itseään muistututtamaan. Osa valinnoista mitä tein tänä vuonna oli nimenomaan arvovalintoja siitä, että millainen ihminen minä haluan aikuisena ihmisenä olla. Tällä hetkellä tyytyväisempi.

 

Ja mitä vuonna 2019?

 

-Pyrin pitämään entistä lähempänä ne ihmiset ketkä tuovat omaan elämään hyvää oloa ja olematta välittämättä niistä, ketkä ehkä eivät

 

-Pyrin pitämään ainakin neljä viikkoa lomaa ja olemaan läsnä omille läheisille

 

-Aion blogata enemmän kirjoista ja lukemisesta ja urheilusta. Luen paljon ja treenaan aika paljon (mistä moni ei tiedä koska en siitä valtavan paljon huutele). Olisi kiva saada myös tätä puolta näkyväksi.

 

-Loppuvuodesta (viimeistään) pyrin ostamaan uuden kameran, jotta saan parempia kuvia blogiin. Tällä hetkellä vanha järjestelmäkamerani on niin iso etten halua sitä yleensä pitää mukana ja puhelimeni kamerasta en juurikaan pidä (ostin pari vuotta sitten Iphonen ja en ymmärrä hössötystä: en vieläkään tajua miksi Iphone olisi jotenkin ylivoimainen puhelin). Otan siis mielelläni suosituksia vastaan siitä mitä hyvälaatuista kameraa, joka olisi kompakti koossa suosittelisitte

 

-Yritän käydä muuallakin kun lähisalillani. Olen liian lukkiutunut akselille koti – lähisali – työpaikka – lähikauppakeskus

 

-Käyn ainakin kerran Porvoossa (ihan vain siksi, että en ole käynyt siellä yli vuoteen)

 

-Otan yhden etelän loman, jossa saan juosta aamulenkkejä ennen päivän polttavaa hellettä, jolloin makaan altaalla ja luen kirjoja

 

– Pyrin välttämään vaatteiden ostamista koko vuoden, koska vaatekaappini on täynnä hyvää tavaraa jota en ole pitänyt riittävästi. Jos ostan jotain hävitän vastaavasti jonkun vanhan tilalta.

 

Happy new year!

suhteet oma-elama mieli ajattelin-tanaan