Ysärin lapsi ja köyhyys
Hesarin köyhyysartikkeli puhuttaa tänään ja herätti myös minussa ajatuksia.
Synnyin 80-luvun lopulla mikä tarkoittaa, että minun lapsuudessani Suomi kärsi lama-ajasta. Tämä tarkoittaa, että monilla niillä ketkä kävivät koulua samaan aikaan oli perheissä tiukkaa. Monilla vanhemmat myös olivat eronneet (luokallani oli varmasti vähemmistönä se osuus kenellä vanhemmat olivat yhdessä ja kenellä eivät). Taloudellinen eriarvoisuus ei kuitenkaan mielestäni ollut koulumaailmassa mitenkään hirveän näkyvää. En muista, että meillä ihmisiä olisi kiusattu sen takia että olivat köyhiä. Vaatteet olivat toki tärkeitä, mutta eivät niin oleellisia. Muistan kyllä, että lähes jokaista kiusattiin silti jostakin syystä – oli se sitten paino, väärä uskonnollinen vakaumus tai väärän väriset hiukset. Sellaista se oli, jokaista varmasti jossain vaiheessa oli haukuttu jostakin. Eräs koulukavereistani oli liian lyhyt, toinen liian laiha, yksi liian punahiuksinen ja toinen tosiaan liian lihava. Koska pilkkaa kuitenkin oli kaikille – ja myös kehuja tilanne ei ollut kenenkään osalta radikaali. En muista kuitenkaan, että ketään tosiaan olisi kiusattu siksi, että oli liian köyhä.
Vielä yläaste aikana muistan kun eräänä vuonna lähes kaikki naispuoliset luokkatoverini saivat kutsun terveydenhoitajalle. Paitsi me kenen vanhemmat eivät olleet eronneet – vain ne olivat saaneet kenen vanhemmat olivat eronneet. Tämä aiheutti keskustelua siitä, että miksi heidän mielenterveyttään piti epäillä kun osa meistä sai olla rauhassa. Aivankuin avioero olisi tarkoittanut automaattisesti lapsille traumatisointia. Aikuisena toki ymmärrän, että tämä oli varmasti tarpeellinen toimenpide.
Lapsena en kokenut köyhyyttä. Molemmat vanhempani olivat töissä. Näin kuitenkin erään hyvän ystäväni kautta köyhyyttä ja koska ystävänä tietysti vietin jonkun aikaa heidän kodissaan opin, että köyhyys haisi tupakalle, pelolle sekä satunnaisille hyville hetkille. Mutta useimmiten pelolle. Ymmärsin kuitenkin, että köyhyys ei ole mikään sairaus, mutta jos siihen yhdistyy mielenterveyden häiriö tai alkoholismia tilanne on täysin erilainen. Siinä me olimme: samalla luokalla ja niin eri tilanteissa. Kenenkään alle 10-vuotiaan ei kuitenkaan tulisi kantaa tuollaisia murheita harteillaan ja muistan itsekin kokeneeni asiasta huolta.
Lähipiiristä löytyi myös muutamia suurperheitä, joilla oli useampia lapsia ja rahat tiukilla. Nämä näkemykset antavat perspektiiviä. En ole itse ollut aikuiselämässäni ikinä työtön (toki opiskelujen aikana joskus ilman tuloja tietyn aikaa). Pyrin kuitenkin ymmärtämään ihmisten erilaisuutta, koska meillä kaikilla ei ole samoja lähtökohtia. Vaikka näin on helppo sanoa tämä ei ole täysin totta. Meillä on samoja mahdollisuuksia, mutta hyvin erilaisia yhteiskunnan tasoja ja kulttuurisia perinteitä ja käsityksiä.
En usko, että onnellinen elämä vaatii välttämättä paljon rahaa, mutta jatkuva puute aiheuttaa huolta ja onnettomuutta. Miten omassa elämässäni huomaan kuitenkin, että ne asiat mitä olen itse nähnyt ovat aiheuttaneet sen, että koko aikuisikäni olen yrittänyt valmistautua ja elää niin, että jos joskus omalle kohdalle tulisi huono tilanne tiedän pärjääväni. En koskaan velkauta itseäni kulutusluotoilla niin, että en kykenisi esimerkiksi lopputilin tullessa heti hoitamaan jääneitä velkoja pois. Viimeisen kahden vuoden aikana olen opetellut säästämään ja onnistunut siinä. Olen varmistanut, että huonon tilanteen tullessa kotoani löytyy ainakin puoleksi vuodeksi tarvikkeita ja tavaroita ja pyrin ostamaan mahdollisimman ajattomia vaatteita. En osaa sanoa miten pitkällä tähtäimellä pärjäisin, mutta koen elämässä olevan tärkeää sen että sitä rakentaa jonkin muun kuin materian päälle – koska silloin jos näin tekee voi menettää paljon enemmän.
Olen sitä mieltä, että yhteiskunnassa meillä ei kuitenkaan opeteta edelleenkään riittävästi ihmiskäsitykseen ja arvoihin liittyviä asioita. Näitä opetetaan lähinnä yhden kurssin verran lukiossa (filosofia) ja kaikki eivät edes käy lukiota. Meille ei myöskään koulussa opeteta miten hoitaa omia raha-asioita, mitä tarkoittaa todellinen vuosikorko lainassa ja miksi kaikki sijoitukset (esimerkiksi auto) eivät ole aina järkeviä sijoituksia. Kukaan ei myöskään opeta kelan säädöksiä siitä mihin tukiin on oikeutettu jos tilanne sattuu tai sitä miten kannattaa liittyä ammattiliittoon tai ainakin työttömyyskassaan ettei jää niin tyhjän päälle työttömyyden sattuessa. Tämäkin on itseasiassa asia mistä olen monen erityisesti nuoren kaksikymppisen kanssa keskustellut, joilla ei ole mitään tietoa siitä mitä tarkoittaa ansiosidonnainen ja miten sitä voi mahdollisesti saada.
Joten olen osittain – myös yhteiskuntatietelijänä sitä mieltä, että kaikki köyhyys ei ole yksilön valinta vaan valtiolla on myös roolinsa sivistyksen sekä köyhyyden estämisessä.