Ensimmäinen viikko

Nyt on viikko siitä, kun tein positiivisen raskaustestin. Ajattelin, että voisin yrittää viikottain käydä postaamassa jotakin odotukseen liittyvää.

 

Viikoista ei edelleenkään kovin vahvaa kuvaa. Veikkaisin, että pian olisi rv 5? Minulla on pitkä kierto ja yleensä, kun ollaan kuukautisista viikot laskettu, niin ultrassa ovat kuitenkin olleet viikon pienempiä. Joten oletetaan, että nyt tämä viikko olisi 5 viikko.

 

Mitäkö oireita nyt sitten on ? Tänään on vaivannut kyllä kammottava väsymys. Aamulla jumppasin, mutta nyt en tahdo päästä sohvasta ylös. Välillä tuntuu, että väsyttää niin, ettei silmät pysy auki.

Palelu, jalat etenkin jalkapohjat ovat jäässä koko ajan ja ylipäätään palelee muutenkin.

Repäisykivut jos nousee liian äkkiä ylös tai yskii , jopa pieraisu vihlaisee välillä.

Alavatsa on hellä. Muutenkin minua on nyt useamman päivän vaivannut mahassa kiertäminen ja vessassa saanut ravata. Välillä tuntunut jopa, että tuleeko pian yläkautta, muttei vielä onneksi.

Valkovuotoa, välillä kieltämättä hirvittää ettei sieltä ala tulla mitään muuta, kun tuntuu holahdus, mutta me luotamme siihen että kaikki menee kuten pitääkin eikä mitää muuta holahda housuun :)

 

Uskaltauduin jo varaamaan ensimmäisen neuvolan, joka on 19.2. Mä meinaan luotan, että kaikki sujuu hyvin enkä aio antaa millekkään pelolle nyt valtaa. Totta kai keskenmenot ja mitä useampia niitä on ollut, jättävät mieleen pienen jos suurenkin pelon, mutta ei tässä muukaan auta , kuin mennä tuulta vastaan ja sanoa itselle, kaikki menee hyvin. 

 

Mies sanoikin minulle , kun peloistani puhuin ennen raskaaksi tuloa puhuin, että haluatko sinä sitä lasta. Jos haluat, niin ei auta muu kuin yrittää niin kauan, että se onnistuu. Ei ole muuta vaihtoehtoa saada sitä lasta, niinhän se on. 

 

Minun mies on enemmänkin matemaattinen mies ja perusteli asiaa niin, että on ylipäätään ihme, että ihmiset tulee raskaaksi nopeastikkin, jos raskauden mahdollisuus on ainostaan 25% jos sitäkään. Kaiken pitää mennä täydellisesti, jotta me tullaan raskaaksi ja saadaan syliin pieni ihminen. 

 

 

 

Meilläkin on ollut vain hyvää tuuria, että olemme aikaisemmin raskautuneet heti ja meillä on 4 lasta. Nyt sitten 2 peräkkäistä km ovat laittaneet asiat siihen pisteeseen, että ne ovat saaneet silmäni auki siinä suhteessa, että olen tajunnut lasten olevan aina lahjoja. Niitä kaikkein kalliimpia lahjoja, joita meille on annettu. Ne eivät ole vahinkoja, ne eivät ole sattumia vaan juuri meille annettuja aarteita. Ja heitä katsoo ihan eritavalla  nyt, kun tietää miten arvokas elämä on ja miten helposti sen voi jo alkumetreilläkin menettää. 

 

Pieni elämän alku kohdussa, on jo äidille lapsi ja äidillä on siihen oma tunnesiteensä aivan alusta asti. 

 

Olen huomannut myös, että unet ovat välillä melko mielenkiintoisiakin. Sekavia ja edellisyön unikin näytti tulevan alitajunnasta, jonka keskenmenot ovat jättäneet. Mutta näin minä yhtenä yönä unta, että tuleva vauva olisi poika . Pieniä poikia meillä ei ole ollutkaan sitten 13 vuoteen! Hui kun aika lentää!!