Siitä on nyt hieman reilu neljä viikkoa, kun tein positiivisen raskaustestin. Toisaalta tuntuu, että aika matelee, mutta toisaalta se on mennyt kyllä aika äkkiä. Niinkuin sanotaan, odottavalle aika on ikuisuus.

Tasan viikon päästä minulla on ensimmäinen neuvola ja toivon saavani ultran silloin myös. Yleensä tämä on kyllä onnistunut, joten olen toiveikkain mielin. 

Meillä on ollut aika katastrofaalinen viime viikko joka onneksi päättyi nyt maanantaihin. Tiistaina meillä hajosi lämminvesivaraaja ja vasta torstaina saimme uuden ( nämä päivät ilman vettä ). Perjantaina päävesiputki sanoi itsensä irti ja korjaaja saatiin vasta nyt maanantaina ( myös nämäkin päivöt meni ilman vettä ). Olemme siis eläneet kaaoksen keskellä sulatellen lumia, jotta saamme vettä. Kertakäyttö astioista syöty, valmisruokia osaksi ostettu, suihkussa muualla käyty. Ihan hirveää säätöä isossa perheessä, eikä meillä ollut mitään paikkaa minne paeta tätä kaaosta. No loppu hyvin ja kaikki hyvin. Ihana käydä vessassakin kun tietää, että sen voi vetää. Arjen pieniä iloja!

No niitä oireita sitten

• Palelu jatkuu edelleen
• Huono olo tulee ajoittain varottamatta ja kyllä on pitänyt yrittää äkkiä tunkasta suuhun jotain, jos se auttaisi. Vielä ( huom! Vielä ) ei ole tarvinnut halailla pönttöä, mutta välillä ei ole ollut kovin kaukana. Yäk!
• Väsymys on ihan jäätävää ja lamauttavaa. Ei vaan jaksa tehdä mitään, väsyttää ihan liikaa
• Turvotus. Ei kerta kaikkiaan, kun kattoo peiliin ja varsinkin illalla. Huh. 

( Tässä välissä oli pakko ottaa torkut, että pääsi jatkamaan kirjoitusta 😀 )

Kaikkea löytyy edelleen . Tää viikko meneekin aika reippaasti, kun loppu viikko on täynnä ohjelmaa. Ja heti ma on lapsen asiointia ja jo ti mun neuvola! Että eiköhän tää nopeeta mee!

Seuraavalla kerralla tiedetäänkin viikot tarkasti