Tavoittele ainoastaan iloa, mielenrauhaa ja omanarvontunnetta – maineen, kunnian, rahan tai rakastetun sijaan

Mikä tekee elämästämme fyysisinä olentoina arvokasta, eli millaisia elämänkokemuksia sinä itse arvostat, muistellessasi niitä jälkeenpäin? Arvostat sellaisia kokemuksia ja hetkiä, jolloin olet tuntenut mielenrauhaa, iloa ja onnellisuutta, eli hetkiä, jolloin olet ollut resonanssissa oman, korkeamman minäsi kanssa.

Myös henkilökohtaiset saavutukset, eli tavoitteisiin pääseminen, toiveen toteutuminen, valmistuminen ammattiin, palkinnon, tunnustuksen, tai työpaikan saaminen, tai vaikkapa tekemäsi onnistunut kauppa, tai saamasi lottovoitto, solmimasi parisuhde tai lapsen syntymä, voivat tehdä sinut onnelliseksi. Mutta vähintään yhtä suurta, ja usein myös suurempaa riemua ovat tuottaneet ne hetket, jolloin olet voinut auttaa muita ihmisiä, kokea ns. tilannekomiikkaa täysin yllättäen, sinulle tuntemattomien ihmisten seurassa (ihmisiin, joita emme tunne, meillä ei usein liity valmiita, negatiivisia tunnemuistoja). Eli juuri ne hetket, joita olet kokenut silloin, kun olet ollut vasta MATKALLA kohti jotakin ”suurta” saavutustasi, eli unelmasi toteutumista, mutta joita kokiessasi et ole yrittänyt saavuttaa mitään, vaan olet vain ikään kuin vahingossa inspiroitunut tekemään jotakin, joka on tuottanut iloa sekä sinulle, että kanssaihmisillesi. Olet siis saavuttanut ilon, koska et ole yrittänyt tavoitella sitä.

Eli onnellisuutta eivät takaa saavutukset, maine, kunnia, sosiaalinen tai materiaalinen menestys, vaan onnellisuuden mahdollistaa aina vain oma suhtautumisesi omaan itseesi, ja omaan elämääsi, ja siihen hetkeen, jonka koet juuri nyt. Maine, kunnia ja menestys muiden silmissä ovat siis todellisuudessa vain ”tyhjiä kuoria”, joiden todellinen, arvokas sisältö ja ydin, voi olla vain itse tunnetasolla kokemasi onnellisuus.

Jos joku ihminen on saavuttanut muiden ihmisten silmissä suurta menestystä, ja on siksi arvostettu ja ihailtu, niin nuo muiden ihmisten positiiviset tunteet heijastavat sitä korkeaa tunnetaajuutta, joka on hänen perusolemuksensa, ja joka on siis taajuusresonanssin seurauksena herättänyt nuo positiiviset tunteet häntä arvostavissa ihmisissä. Samaan aikaan tuo elämässään suuria asioita saavuttanut ihminen itse saattaa kuitenkin kokea arvottomuutta, ja jopa itsevihaa, mikäli hän keskittyykin ajatuksissaan ja muistoissaan niihin negatiivisiin kokemuksiin, joita hänen suuret saavutuksensa ovat vaatineet. Eli jos hän kokeekin ”maksaneensa liian kovan hinnan” menestyskestään. Ns. suurten taiteilijoiden ihailijat pääsevät siis nauttimaan noiden taiteilijoiden kokemien kärsimysten luomista positiivisista puolista, mutta usein tuo taiteilija itse ikään kuin ”uhraa itsensä yleisölleen”, ja kokeekin  onnettomuuden ja riittämättömyyden tunteita.

Maine, menestys ja kunnia eivät siis ole itsessään pahoja, eli kärsimystä tuottavia asioita, mutta ne tekevät ihmisen onnettomaksi, jos niitä tavoitteleva ihminen ei koe itseään arvokkaaksi omana itsenään, siis ilman noita saavutuksia.

Usein käy myös niin, että jonkin tietyn saavutuksen, tai taloudellisen vaurauden takia arvostattu, ja ”jalustalle nostettu” ihminen – esim. urheilija, taiteilija, poliitikko tai liike-elämässä menestynyt ihminen – jää itse ajatustasolla kiinni siihen ulkoiseen mielikuvaan, joka muilla ihmisillä on hänestä, ja joka on siis vain mielikuva ja rooli, ei todellinen ihminen. Ja tuolloin tuo mainetta saavuttanut ihminen jää siis kiinni menneisyyteen, eli johonkin sellaiseen, jonka hän on jo luonut, ja joka ei voi enää tehdä häntä itseään onnelliseksi, sillä voimme kokea onnellisuutta vain saavuttaessamme ja salliessamme itsellemme OMIA unelmiamme.

Ja tästä syystä esimerkiksi nuorena koettu, ja jostakin hetkellisestä inspiraatiosta alkunsa saanut suuri menestys, saattaakin muuttua eräänlaiseksi ”kiroukseksi”, koska menestykseen tottunut ihminen vertaa kaikkia tuleviakin kokemuksiaan noihin ”loiston päiviin”. Ja pettymyksen tunnetila vain syvenee, koska vetovoiman laki vetää pettyneen ihmisen elämään jatkuvasti vain lisää pettymystä tuottavia kokemuksia. Esimerkiksi muusikko, joka on joskus nuoruudessaan luonut lyhyen, korkean tunnetaajuuden inspiraation seurauksena todella suositun laulun, joka on jäänyt vuosikymmeniksi elämään ”nostalgisena kappaleena”, saattaa tuntea voimakasta pettymystä ja  vihaa siksi, että hänen tekemänsä muut laulut eivät saavutakaan yhtä suurta suosiota, ja että hänen yleisönsä muistaa hänet useimmiten vain tuon yhden kappaleen luojana, ja haluaa kuulla juuri tuon laulun myös konserteissa, uusien laulujen sijaan. Myös muiden ihmisten meitä kohtaan tuntema arvostus johtaa siis lopulta arvottomuuden kokemukseen, jos emme itse arvosta itseämme.

Olemme kaikki aina jo  perusolemukseltamme mittaamattoman arvokkaita. Mutta se, että edellytämme itseltämme ulkoisia saavutuksia, eli kunniaa ja menestystä, voidaksemme arvostaa itseämme, on myös vahvistanut käsitystä siitä, että ”menestys vaatii aina kovaa ja pitkäjänteistä työtä”. Itsensä kehittäminen ja uudistuminen, eli siis uusien unelmien tavoittelu, voi olla myös toistuvasti hyvin helppoa ja korkean tunteen inspiroimaa, jos ihminen ei tuijota menneisyyttä, vaan elää aina hetkessä, unelmoiden uusista kokemuksista. Eli todellisuudessa menestys ei vaadi mitään muuta, kuin kykyä nauttia elämästä, eli kykyä nähdä kaikissa elämäntilanteissa – ja etenkin ongelmissa – niiden positiiviset puolet, sillä mitään muuta menestystä ei lopulta ole olemassa, kuin onnellisuuden tunne. Uskomus ”kovan työn” tarpeellisuudesta esimerkiksi taloudellista vaurautta, tai jotakin muiden ihmisten arvostamaa taitoa tavoiteltaessa, on siis pelkkä näköharha, joka syntyy siksi, että myös menestyneet ihmiset YRITTÄVÄT kovasti menestyä, siis negatiivisesta tunnetilasta käsin, mutta kun he sitten ajoittain ovat joskus myös korkeassa tunnetilassa, niin juuri tuolloin he sallivat itselleen myös onnistumisia. Ja positiiviset muistot noista onnistumisista toteuttavat aina itse itseään, sillä omat uskomuksemme toteutuvat aina.

Onnellisuus on kuitenkin aina suhteellista, eli muiden ihmisten silmissä ”menestynyt” ihminen ei useinkaan todellisuudessa ole lainkaan menestyneempi – eli onnellisempi – kuin ns. vähemmän menestynyt. Ulkopuolisten ihmisten kuva ihmisyksilöstä on POIKKEUKSETTA aina täysin erilainen, kuin tuon henkilön oma, sisäinen kokemus itsestään. Ja siksi maineen ja kunnian tavoittelu vain niiden itsensä vuoksi johtaa aina pettymykseen.

Eli maine, kunnia ja raha ei tee niitä saavuttanutta ihmistä onnellisemmaksi, kuin millaisia ovat nännäisesti vähemmän menestyneet ihmiset. Ainoastaan sisäinen tyytyväisyyden ja harmonian kokemus, kullakin elämämme hetkellä, on todellista menestystä.

Myös sellainen todella kuuluisa ja arvostettu ihminen, joka ei itse arvosta ja rakasta itseään, kohtaa elämässään vetovoiman lain vaikutuksesta jatkuvasti rakkaudettomuutta, vihaa ja kateutta, tai ihmisiä, jotka eivät edes tunnista häntä, eivätkä siis tiedä hänen saavutuksistaan yhtään mitään, vaan näkevät hänet ”vain ihmisenä”. Mikä hän siis tietysti onkin, sillä saavutukset eivät kohota kenenkään ihmisen arvoa muiden ihmisten arvokkuutta suuremmaksi.

Jos siis haluat kokea todellista menestystä, eli onnellisuutta, niin harjoittele ajatustesi keskittämistä sellaisiin asioihin, joita itse arvostat ja ihailet. Ja vältä tietoisesti kateutta, itsekritiikkiä, kärsimättömyyttä, ja pettymyksen tunteita, ja opettele arvostamaan muita ihmisiä, ja myös iloitsemaan vilpittömästi muiden ihmisten saavutuksista ja menestyksestä. Sillä me emme ole erillisiä, ja jos toisen ihmisen ilo tekee sinut iloiseksi, niin vedät myös omaan elämääsi kokemuksia, jotka saavat sinut tuntemaan lisää iloa.

Ole kuitenkin myös armollinen itsellesi, ja jos tunnet kateutta, katkeruutta ja vihaa, arvottomuutta ja itseinhoa, niin muista, että kyse on vain negatiivisista tunnetaajuuksista, jotka voit muuttaa positiivisiksi milloin tahansa. Ja vaikka et kykenisikään tähän juuri nyt, negatiivisten uskomustesi, ja negatiivisten tapahtumaketjujen ollessa hyvin voimakkaita, niin muista, että jokainen ei-toivottu tunnetilamme muuttuu ennemmin tai myöhemmin aina positiiviseksi, eikä tuskallisinkaan kärsimys kestä koskaan loputtomiin, sillä jokainen ei-toivottu kokemuksemme, ja jokainen ongelmamme, luo aina välittömästi positiivisen vastineen  itsestään.

Arvosta sitä, että olet kokenut niin paljon, sillä jokainen toiveesi, ja jokainen epätoivon kokemuksesi,  ovat vain vahvistaneet ja jalostaneet unelmiasi. Ja kun saavutat vihdoin unelmasi, niin myös ilosi tunne on voimakkaampi ja syvempi, sillä olet kaikilla omilla kokemuksillasi auttanut universumia laajentumaan, ja ehdottoman rakkauden värähtelytaajuutta kohoamaan yhä korkeammalle, ja puhtaan positiivisen energian virtausta voimistumaan.

Ja sinä itse olet tuo rakkaus, puhdas positiivinen energia, Kaikki Mikä On.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *