Menettämisen pelko estää sinua kokemasta onnellisuutta, eli luopumalla pelostasi luovutkin vain onnettomuudestasi

Ajattele kulkevasi hämärässä,  tiheässä metsässä polkua pitkin, ja olevasi matkalla aurinkoiselle rannalle . Jos pelkäät joka askeleella, mitä saatat metsässä kohdata, niin keskityt pelkoosi, etkä kohta enää uskallakaan ottaa askeleita, jotka veisivät sinut pois metsästä. Vaikka alun perin uskoit, että hämärä metsä loppuu jossain kohtaa, ja aurinkoinen ranta tulee vastaan, vaikka et voi vielä nähdä rantaa tiheikön läpi – niin koska pelkosi hidastaa kulkuasi, niin alat pian jo olla niin tottunut metsän hämäryyteen, että päätätkin pysähtyä kokonaan, koska et enää usko rannalle vievän metsäpolun koskaan päättyvän.

Jos taas olisit alun perin kulkenut polkua iloisena, uskoen vahvasti, että saavutat pian pämääräsi, eli tuon ihanan aurinkoisen rannan, niin olisit ollut perillä nopeasti ja vaivattomasti. Etkä siis olisi pelännyt metsäpolullakaan, sillä iloisena et olisi kuvitellut mielessäsi pelottavia asioita, koska korkeassa tunnetilassa et olisi voinut vastaanottaa ”matalamielisiä” ajatuksia.

Jokainen hetki elämässäsi on kuin kulkemista tuolla polulla: Voit siis milloin tahansa ottaa askeleen joko iloisena ja luottavaisena eteenpäin, jäädä epäröiden paikallesi,  kulkea peloissasi taakse päin, tai kiertää toivottomana ja pettyneenä kehää. Eli ainoa asia, jota koskaan elämässäsi tarvitset, kulkeaksesi kohti todellisia toiveitasi, on korkea tunnetila, eli täydellinen luottamus universumin huolenpitoon, oman korkeamman minäsi viisauteen. Eli luottamus siihen, että saat aina mitä TODELLA haluat, jos tunnetilasi on korkea.

Elämäsi on siis matka, joka on ikuinen, mutta joka koostuu lyhyemmistä matkoista,  päämääristä, unelmista:  Jos lähdet lomamatkalle, niin lomamatkasi on mielestäsi onnistunut, jos nautit matkastasi, ja kaikista uusista kokemuksista matkasi varrella – tai matkasi on epäonnisutnut, jos et nauti matkastasi, kadut, että koskaan lähditkään matkallesi, ja toivot koko matkan ajan, että et olisi joko lähtenytkään matkallesi, tai että olisit jo takaisin kotona. Matkasi elämässäsi ei siis koskaan ole pysyvä onnellisuuden tai onnettomuuden tila, vaan jokainen kokemasi hetki, ja jokaisen hetkesi tunnetila määrittävät sen, miltä elämäsi matka yleisesti ”tuntuu”, eli koetko elämäsi onnellisena, vai onnettomana.

Luot ja sallit elämääsi uudeksi joka ikinen hetki. Se, että elämäsi ei tunnu muuttuvan paremmaksi, johtuu siis vain siitä, että pysyt samassa, negatiivisessa tunnetilassa, jolloin myös luot koko ajan sitä samaa, mitä olet tähänkin saakka luonut ja sallinut.

Eli jos sinulla on vaikkapa ihmisuhde, johon et juuri nyt ole syystä tai toisesta tyytyväinen, niin et saa muutettua ihmissuhdettasi paremmaksi olemalla tyytymätön, tai päättämällä ihmissuhteesi, ja hakeutumalla toiseen ihmisuhteeseen, jonka oletat olevan parempi kuin nykyinen suhteesi. Sillä otat aina ”itsesi” eli oman tunnetaajuutesi  mukaasi, vaikka olosuhteet  muuttuvat, ja ihmiset ympärilläsi vaihtuvat toisiksi! Voit siis muuttaa ihmissuhteesi paremmaksi vain ja ainoastaan pyrkimällä resonanssiin oman korkeamman minäsi kanssa, eli tuntemalla tyytyväisyyttä ja iloa muista asioista, joita elämässäsi juuri nyt on. Tai etsimällä tietoisesti arvostuksen aiheita nykyisestä kumppanistasi. Tai muistelemalla ihmisuuhteessasi aikaisemmin kokemiasi iloisia asioita. Sillä toinen ihminen lähelläsi ilmentää AINA itsessään ja käytöksessään juuri sitä tunnetilaa, kuin missä sinä itse juuri parhaillaan olet. Eli SINÄ mahdollistat myös läheistesi negatiiviset tunnetilat ja teot. Ja jos olet vakaasti itse korkeassa tunnetilassa,  niin et edes havaitse läheistesi negatiivisia tunnetiloja, tai he eivät ilmennä niitä sinun seurassasi. Tämän ”taajuuksien yhteensopivuuden” aikaansaa vetovoiman laki.

Samoin rahan puute elämässäsi on mahdollista vain, jos itse uskot rahan puutteeseen  ja siihen, että rahaa on unversumissa vain rajallinen määrä, tai että et itse ansaitse vaurautta, koska olet jollain tapaa ”arvoton”, tai ”viallinen”. Mutta jos keskityt kaikkeen siihen vaurauteen, mitä sinulla tällä hetkellä elämssäsi jo on, mutta jota ei kenties menneisyydessä sinulla vielä ollut, niin tunnetilasi kohoaa ”vaurauden ja mahdollisuuksien taajuudelle”, eli uskot, että voit jälleen saada, mitä toivot, koska niin on käynyt elämässäsi aiemminkin. Raha on siis vain ja ainoastaan energiaa, samoin kuin rakkauskin, ja molemmat ovat täysin rajattomasti saatavillasi. Vain oma epäuskosi estää sinua saamasta, mitä haluat. On aivan saman tekevää, keskitytkö ajatukissasi aineelliseen tai aineettomaan vaurauteen  ja runsauteen, ne molemmat ovat olemassa korkeassa taajuudessa siksi, koska sinä olet niitä itsellesi toivonut. Tunnetilasi on ainoa asia, joka joko mahdollistaa, tai estää toiveidesi manifestoitumisen konkreettisesti.

Samoin sairaus on aina vain oman mielesi resistanssista eli vastustuksesta syntynyt tila. Älä kuitenkaan koskaan syytä itseäsi siitä, että olet itse luonut itsellesi sairauden ja kärsimystä, vaan keskity ainoastaan sairautesi ja elämäsi positiivisiin puoliin, jos se suinkin on sinulle tunnetasolla mahdollista. Sairautesi on joka tapauksessa luonut korkeamman minäsi taajuudelle niin voimakkaita toiveita, että pienikin ”irtipäästäminen” tuskasta saa sinut kulkemaan toiveesi, eli paranemisen ja terveyden suuntaan. Ja vaikka sairautesi olisi täysin uuvuttanut sinut, ja sammuttanut jo elämänhalusi, niin edessäsi on joka tapauksessa suurenmoinen vapautumisen tunne, sillä jokainen fyysinen kuolema on AINA euforinen tila, täydellinen vapautuminen negatiivisista tunteista.

Helpoin polku onnellisuuteen on siis aina huolettomuus ja iloisuus, täydellinen luottamus universumin viisauteen. Älä siis yritä itse kontrolloida elämäsi tapahtumia, jos kokemukset ovat epämiellyttäviä, vaan valitse negatiivisten kokemustenkin keskellä aina hieman korkeampi tunnetila, kuin missä juuri nyt olet, ja kuljet automaattisesti kohti parempia kokemuksia. Sinun ei siis tarvitse juuri nyt tehdä ratkaisuja sellaisissa asioissa, joissa ratkaisujen tekeminen tuntuu vaikealta, vaan voit täysin huoletta luovuttaa huolesi ja ratkisujen tekemisen universumille. Sillä päästämällä irti huolistasi ratkaisut tapahtuvat helposti ja nopeasti.

 

Elämäsi on siis vaikeaa vain silloin, jos vastustat elämää, ja katsot elämääsi negatiivisista tunnetiloista käsin, elät ”pysyvän toivottomuuden maailmassa”. Valitse siis masentuneena ja toivottomana suuttumus, suuttuneena toivo, toiveikkaana usko ja luottamus. Ja kaikki mihin itse aidosti tunnetasolla uskot, se toteutuu – aina.