On tärkeää kokea myös negatiivisia tunteita, sillä ne vapauttavat sinut vielä alemmista tunnetiloista
Jos luet tätä tekstiä negatiivisessa tunnetilassa, eli erossa omasta korkeammasta minästäsi, niin sinun voi olla vaikea ymmärtää tätä. Mutta jos olet korkeassa tunnetilassa, siis selkeyden mielentilassa, niin ymmärrät tekstin täydellisesti.
Jos tunnet itsesi masentuneeksi, siis täysin arvottomaksi ja voimattomaksi, pelokkaaksi, kykenemättömäksi hallitsemaan omaa elämääsi, niin ainoa tie kohota tunneskaalassa ylös päin on vihan ja katkeruuden tunteminen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun tulisi vahingoittaa vihasi vallassa muita ihmisiä, vaan voit purkaa vihaasi myös omissa oloissasi, tietoisesti ja hallitusti. Ja silti: Vaikka tuntisit niin voimakasta ja hallitsematonta vihaa, että vahingoitat – tai koet vahingoittavasi – muita ihmisiä, niin et silti ole muuttunut ”pahaksi ihmiseksi”, vaan sinulla on edelleen joka hetki mahdollisuus kohdistaa ajatuksesi itsesi ja muiden ihmisten arvostamiseen ja rakastamiseen, ja teoillasikaan ei ole enää mitään merkitystä, olivat ne millaisia tahansa. Ja tämä johtuu siitä, että kun sinä lopetat itsesi tuomitsemisen, niin myös tekosi kohde vapautuu omista negatiivisista tunteistaan sinua kohtaan. Sillä me ihmiset emme ole koskaan erillisiä. Rakkaus sammuttaa vihan, aina.
Negatiivisten tunteiden ja tekojen ”neutralointi” vain jättämällä ne huomiotta, eli keskittymällä sekä oman itsen, että muiden rakastamiseen, on kaikkein haastavin asia vetovoiman lain ja tietoisen luomisen ymmärtämisessä. Ihmiskunta on aina halunnut tuomita ns. pahantekijät, vaikka jokainen ihminen on samaan aikaan myös itse pahantekijä. Yksikään ihminen ei kuitenkaan ole perusolemukseltaan KOSKAAN paha, vaan ns. pahat teot johtuvat vain negatiivisista tunnetiloistamme. Vaikka tuntisimme vihaa pahantekijöitä kohtaan, niin meidän tulee negatiivisten tunteidemme kokemisen jälkeen pyrkiä kohottamaan tunnetilaaamme, ja tuntea myötätuntoa. Nähdä siis tuossa toisessa ihmisessä hänen korkeampi olemuksensa, ja myös korkeampi itsemme.
Ja usein pahantekijä ei itse edes tiedosta tekevänsä pahaa toiselle ihmiselle, ja silloin uhriksi itsensä tunteva ihminen vahingoittaa uhriutumisellaan AINOASTAAN itseään. Eli jos koet itsesi jonkun toisen ihmisen tai olosuhteen uhriksi, niin vapaudut uhriutumisen tunteestasi vain rakastamalla täysin ehdoitta sekä itseäsi, että kaikkia muita, eli tiedostamalla, että sinä luot aina itse oman todellisuutesi.
Esimerkiksi kristinuskon opissa on kyllä periaatteessa täydellisen armon käsite, mutta samalla uskonnollinen perinne korostaa syntiä ja syyllisyyttä, ”jumalanpelkoa”, jolloin armon käsite käytännössä mitätöityy, ja tuomiovalta annetaan mielivaltaisesti valtaa käyttävälle ”jumalalle”,ja nöyryydestä ja syyllisyyden potemisesta onkin tullut hyve. Eli kristityt ovat ulkoistaneet armahtajan itsensä ulkopuolelle, vaikka tuo armahtaja voit olla vain sinä itse. Jeesuksen alkuperäisessä opissa armo oli täydellinen ja ehdoton, ja ihminen itse ”jumala” (hepreaksi ”elohim”, joka on monikkomuoto, ”Kaikki Mikä On”. JOH 10:34,jossa viittaus Psalmeihin 82:6).
Vaikka olisit tehnyt inhimillisesti katsoen miten vakavan rikoksen tahansa, niin sinun tulee antaa se ”anteeksi” itsellesi, sillä syyllisyyden kantaminen on mahdollista vain olemalla erossa omasta korkeammasta minästäsi. Ja sinä OLET täydellinen olento, sinä olet Luoja. Mikään tekemäsi ”synti” ei koskaan vahingoita täydellistä sieluasi.
Jos vastustat voimakkaasti ajatusta, että mikä tahansa teko pitää vain antaa itselleen ja muille anteeksi, niin olet negatiivisessa tunnetilassa, erossa korkeammasta minästäsi. Tunnetilasi on siis aina täysin yksiselitteinen indikaattori siitä, onko ajatuksesi oikea vai väärä.
Ns. anteeksianto on siis todellakin vain sitä, että emme kohdista huomiotamme pahoihin sanoihin tai tekoihin, olivat ne sitten meidän tai muiden tekemiä! Sillä korkeampi minämme ei koskaan katso taakse päin. Ja jos sinulle on tehty pahaa, niin sinä olet itse vetänyt tuon teon puoleesi, siis mahdollistanut sen. Eli on aivan samantekevää, annatko tuon teon anteeksi itsellesi vai sen tekijälle, olette molemmat toinen toistenne kanssaluojia. Ja jos sinä olet tehnyt pahaa toiselle ihmiselle, niin tuo toinen ihminen on ”pyytänyt” ja sallinut tuon teon.
Me emme ole erillisiä. Kaikki, mitä teemme muille ihmisille, teemme aina myös itsellemme. Ja kaikki kokemukset, joita koemme, olemme itse itsellemme luoneet.
Jos siis tunnet itsesi arvottomaksi, niin pyri tuntemaan vihan vapauttavaa tunnetta. Jos pelkäät omaa vihaasi ja sen voimaa, niin tunne sitä omissa oloissasi, jolloin et vahingoita muita ihmisiä, etkä sitä kautta joudu häpeän, itsevihan ja syyllisyyden tunnetiloihin. Syyllisyys on nimittäin aina alempi tunnetila kuin viha ja syyttäminen, eli syyllisyys on masennuksen ja arvottomuudentunteen lailla aina ”turha tunne”.
Kun olet tuntenut vihaa, niin kokeile, miten vapauttavaa on tuntea katkeruutta ja kostonhimoa. Edelleenkään sinun ei tarvitse kostaa kenellekään konkreettisesti, vaan voit vain tuntea, miten vapauttava on kostamisen ajatus voimattomuudentunteeseen verrattuna. Jos sitävastoin patoat vihaasi ja katkeruuttasi, eli tunnet niistä syyllisyyttä, niin ne vain kasvavat sisälläsi suuremmiksi, ja tulevat ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa purkautumaan, tavalla tai toisella. Usein patoutunut viha ja katkeruus ilmenee myös sairauksina, sillä sairaudet johtuvat aina negatiivisista tunteistamme. Eli elimistömme ei negatiivisten tunnemuistojemme eli matalan värähtelytaajuuden takia kykene parantamaan itse itseään, vaan ”rankaisee itseään” sairastumalla.
Kun olet tuntenut kostonhimoa ja katkeruutta, niin seuraava askel matkallasi tunneskaalassa ylöspäin on jo toiveikkuuden tunne! Ja toiveikkuutta tuntiessasi olet jo hyvin lähellä ilon ja rakkauden, siis selkeyden tunnetilaa. Ja selkeyden tunnetilassa TIEDÄT, että olet täydellinen sielu, ja että myös kaikki kanssaihmisesi – täysin riippumatta heidän teoistaan ja tunnetiloistaan – ovat täydellisiä sieluja. Eikä sinulla ole enää minkäänlaista tarvetta tuomita ketään, ei itseäsi eikä ketään muuta.
Sillä puhtaan, ehdottoman rakkauden tunnetilassa ymmärrät täydellisesti, että voimme olla ”pahoja” vain ollessamme erossa rakkaudesta, eli omasta korkeammasta olemuksestamme. Ja siksi meillä on aina oikeus tuntea mitä tahansa tunteita, jos ne auttavat meitä kohoamaan kohti rakkauden tunnetilaa. Ja kanssaluojamme, eli muut ihmiset, auttavat meitä tarvittaessa tuntemaan myös noita negatiivisia tunteita, eli mahdollistavat omilla matalilla tunnetiloillaan meitä tuntemaan myös vapauttavia negatiivisia tunteita. Kanssaluojamme ovat siis kanssamme aina samalla tunnetaajuudella, elävät ”samassa todellisuudessa”.
Elämämme fyysisellä tasolla on siis kuin teatteria, jossa esitämme erilaisia rooleja erilaisissa tunnetiloissa, tanssimme kuin paritanssia toinen toistemme kanssaluojina. Välillä oma roolimme on olla ”uhri”, välillä taas ”pahantekijä”, mutta olemme silti kaikki aina ja ikuisesti täsmälleen yhtä arvokkaita, täydellisiä,korkeampia olentoja, saman korkeamman tietoisuuden ulottuvuuksia. Oman elämämme täysin vapaita Luojia.