Säädä itsesi heti aamulla korkeamman minäsi taajuudelle

Tietoisena luojana saatat törmätä ihmisiin, jotka naureskelevat positiiviselle ajattelulle, eli tietoiselle pyrkimykselle nähdä ongelmissa aina niiden ”valoisat” puolet. Se, että havaitset heidän ivallisuutensa, jopa vihansa, ja tunnet itsesi tyhmäksi, ”sokeaksi idealistiksi”, kertoo siitä, että annat oman tunnetaajuutesi laskea heidän matalampaan taajuuteensa. Eli tuolla hetkellä itsekin tunnet itsesi  tyhmäksi ja epärealistiseksi. Ja  tuollaisella hetkellä kohdistat ärtymyksesi noihin sinua pilkkaaviin, vaikka todellisuudessa negatiivinen tunteesi johtuu siis siitä, että sallit oman tunnetaajuutesi laskea, eli olet ”täysin eri mieltä oman  korkeamman minäsi kanssa”.

Ivallinen, pilkallinen ja muita halveksiva ihminen tuntee aina sisimmäsään pelkoa ja epävarmuutta (toisaalta: kaikki huumori ei ole halveksuntaa, epävarma ihminen kokee usein  muiden ihmisten huumorin pilkkana itseään kohtaan).

Jos siis kanssaihmisesi on peloissaan ja paniikissa, ja haluaa väkisin vetää sinut kanssaan paniikkitilaan, niin korkeassa tunnetilassa näet, että hänen pelkonsa on matalan tunnetilan luoma harha. Jos itsekin joudut paniikkiin, koska olet jollain tapaa osallisena hänen tilanteessaan, eli  uskot, että sinullakin on ”syytä pelätä”, niin pysähdy ja muista: ”Pelko kertoo aina ja poikkeuksetta  siitä, että korkeampi minämme on kanssamme eri mieltä. Minulla siis EI  ole syytä pelkoon, ellen ala pelätä!” Pelko siis aikaansaa syyn pelätä, eli on aina itseään toteuttavaa. Jos tuijotamme jonkin asian puutetta, niin koemme puutetta. Jos katsomme runsautta, niin saamme lisää runsautta.

Tästä syystä on erittäin tärkeää, että joka aamu herättyäsi ”säädät” itsesi joko meditoimalla tai positiivisia asioita tietoisesti ajattelemalla korkeaan tunnetilaan. Sillä päivästäsi tulee juuri sellainen, kuin minkä ”kanavan” olet aamulla valinnut. ”Nousetko väärällä vai oikealla jalalla sängystä”.

Muista aina, että niiden ”väärällä jalalla nousseiden”, eli pessimististen ihmisten  ivallisuus ja ärtymys johtuu AINA vain siitä, että he tuntevat vaistomaisesti olevansa alemmalla tunnetaajuudella kuin sinä, eli kaikki katkeruus, ivallisuus, viha ja aggressio on poikkeuksetta aina  reaktioita pelkoon. Jokainen ihminen tuntee pelkoa, kun on ”eksynyt” eroon omasta perusolemuksestaan, eli ei tunne sillä hetkellä lainkaan omaa voimaansa. Ja viha kertoo itse asiassa positiivisesta tunnetilan noususta. Muista tämä aina, kun kohtaat vihaisen ihmisen! Oikea reaktio vihaan on AINA vilpitön myötätunto  ja ehdoton rakkaus, oli tuo viha itsessäsi tai muissa ihmisissä. Vihainen ihminen pyrkii siis vain eroon tuskastaan.

Eli jos sinä olet korkeammalla taajuudella kuin kanssaihmisesi, niin he tiedostavat entisäkin selkeämmin, että he ovat taajuustasolla kaukana omasta perusolemuksestaan. Se, että juuri SINÄ ärsytät heitä, on täysin epäolennaista. Ärsytyksen aiheuttaja kaikissa ihmisten välisissä konflikteissa on aina negatiivisen ihmisen suhde hänen omaan korkeampaan minäänsä!  Syy siihen, miksi ihmisillä on joskus myös tapana liittoutua korkeammassa tunnetilassa olevia ihmisiä vastaan, johtuu heidän epävarmuudestaan, eli matalassa tunnetilassa olevat ihmiset hakevat turvaa toisistaan. Mutta toisaalta ihminen, jota vastaan liittoudutaan, on myös itse mahdollistanut tuon liittoutumisen, eli tuntenut itse epävarmuutta. Sanonta ”huipulla on yksinäistä” kertoo ihmisestä, joka on usein korkealla tunnetaajuudella, ja jolla on ”suuria visioita”, jotka hän on vastaanottanut inspiraation tilassa – mutta hänessä on myös herkkyyttä, joka tekee hänestä haavoittuvaisen, jolloin hän saattaa tuntea itsensä ”marttyyriksi”, jota kukaan ei ymmärrä. Hän on kuitenkin itse luonut oman vankilansa, eli hän ei tunne rakkautta itseään kohtaan, ja kohdistaa siksi vihaansa sekä itseään, että muita ihmisiä kohtaan. Jos tällainen ihminen lakkaa tuijottamasta omaa ”erikoislaatuisuuttaan”, harjoittelee itsensä arvostamista, niin hän alkaa välittömästi löytää samanhenkisiä ihmisiä myös ympäriltään. Meidän ei nimittäin tarvitse koskaan olla samanlaisia kanssaihmistemme kanssa – emmekä koskaan tule olemaan samanlaisia – vaan yhteisymmärrys on sitä, että keskitymme ja kohdistamme huomiomme meitä yhdistäviin asioihin, emme meitä erottaviin. Ja tätä periaatetta noudattamalla tulemme toimeen KENEN TAHANSA toisen ihmisen kanssa.

Kun olet harjoitellut korkeassa tunnetilassa pysymistä, niin  ristiriitatilanteet muiden ihmisten kanssa siis vähenevät, ja kohtaat myös paljon harvemmin negatiiviseen keskittyviä ihmisiä, koska olette  niin selkeästi eri taajuustasoilla. Eli kun ”ongelma omasta sisimmästäsi poistuu”, niin myös sitä ilmentävät ärsyttävät ihmiset ympäriltäsi häviävät. Tai inspiroidut valitsemaan negatiivisten ja pessimististen ihmisten  läsnäollessa juuri oikeat sanat, jotka eivät herätä keskustelukumppanissasi ärtymystä. Eli löydät juuri sellaiset keskustelunaiheet, joista voitte puhua keskenänne ilman, että taajuuseronne tulee esiin.

Tätä tarkoittaa, kun sanotaan, että ihmiset ”löytävät yhteisen sävelen” jossakin asiassa. Voimme löytää tuollaisen yhteisen sävelen KENEN TAHANSA maailman ihmisen kanssa, sillä meillä kaikilla on korkeampi minä. Ja siksi myös myötätunnon ja ehdottoman rakauden tunteminen ketä tahansa kohtaan on täysin mahdollista.

Mutta jos varot jokaista sanaasi, yrität käsitellä ympärilläsi olevia negatiivisia ihmisiä ”silkkihansikkain”, niin kyse ei ole myötätunnosta ja aidosta arvostuksesta, vaan empatiasta ja pelosta. Ja siksi  tuntemasi empatia ärsyttää todella paljon matalammalla tunnetaajuudella olevia ihmisiä. Jos siis joku on vihainen sinulle, niin hän on aina ja poikkeuksetta vihainen itselleen siitä, että hän ei juuri nyt  käytä omaa voimaansa, vaan tuijottaa ongelmiaan, näkee siis ongelman, mutta ei se korkeaan taajuuteen luomaansa ratkaisua.

Eli kun sanotaan, että ”pysy arvostelijoittesi yläpuolella”, niin tuohon lauseeseen sisältyy suuri viisaus – kunhan todella pysyt korkeassa taajuudessa, eli et haudo kostoa arvostelijoitasi kohtaan, etkä itse epäile itseäsi, ja omia visioitasi. Jos joku kritisoi sinua, niin muista, että näennäinen välinpitämättömyytesi on  aina näennäistä, todellinen omanarvontunne ja optimismi on sitä, että arvostamme ja rakastamme itseämme ja muita niin paljon, että emme yksinkertaisesti edes havaitse meihin kohdistettua kritiikkiä, ja meitä kohtaan tunnettua kateutta, katkeruutta ja vihaa.

Jos joku yrittää jossain haastavassa tilanteessa pelotella ja varoitella sinua, niin pyri  tietoisesti kohdistamaan ajatuksesi positiiviseen, eli säilytä oma  fokuksesi. Jos sinua ärsyttää se, että sinua pelotellaan, tai sinua pidetään ”haihattelijana” tai tyhmänrohkeana, koska olet optimisti, niin ärtymyksesi kertoo siitä, että olet antanut oman tunnetilasi laskea. Ja tällöin tuon ”pahanilmanlinnun” pessimistinen ennuste saattaa tosiaan toteutua, koska sallit itse sen toteutua. Ja tällöin hän pääsee kommentoimaan: ”Minähän varoitin sinua! Olisit kuunnellut!” Mutta jos säilytät oman uskosi omaan päämäärääsi, niin sallit oman päämääräsi toteutua, ja pessimistin pelkofantasiat osoittautuvat pelkiksi pelon luomiksi harhoiksi. Tästä syystä kaikki ns. suuret savutukset vaativat aina rohkeutta, eli suurimmat keksinnöt, ja muut ihmiskunnan ottamat edistysaskeleet, ovat aina rohkeiden visionäärien voimakkaan uskon ja inspiraatioiden tulosta. Suuret saavutukset eivät kuitenkaan edellytä kärsimystä, vaan uskoa korkeampaan tietoisuuteen ja siihen, että kaikki mitä toivomme, on välittömästi olemassa jo heti toivoessamme sitä.

Eli uutta luovat, ”oman polkunsa kulkijat”,  tarvitsevat aina myös kyseenalaistajia, sillä kun joku epäilee päämääräsi realistisuutta, niin esität samalla myös itsellesi kysymyksiä, jotka luovat vastauksia. Eli aina kun pyrit johonkin päämäärään, niin arvosta aina myös kriitikoitasi, sillä he valaisevat juuri niitä kohtia suunnitelmissasi, joita itsekin epäilet! Ja tämä johtuu siis oman epäilysi aikansaamasta negatiivisesta tunnetaajuudesta sinussa. Nuo negatiiviset ihmiset ympärilläsi  eivät siis ole vihollisiasi, vaan auttajiasi. Siksi meidän tule aina ”rakastaa vihollistamme”.

Positiivinen ajattelu on siis sitä,että jos ajattelemme elämää ääniaallon kaltaisena, niin pessimistinen ihminen tuijottaa aina aallonpohjaa, kun taas optimistinen ihminen näkee jo aallonpohjaa vastaavan, ja sen luoman,  korkeimman huipun.

Älä siis ihmettele, äläkä sure sitä, jos kaikki ihmiset eivät ymmärrä optimismiasi, he elävät konkreettisesti täysin eri todellisuudessa, kuin sinä, silti koko ajan sisimmässään tietäen,että hekin tuntisivat onnellisuutta, jos sallisivat oman tunnetilansa kohota, eli näkisivät negatiivisten kokemustensa arvokkuuden,ja uskoisivat, että elämä kantaa ja kaikki järjestyy  – aina.