Koet mielenrauhaa silloin, kun olet resonanssissa oman korkeamman minäsi kanssa
Mielenrauha, selkeyden ja onnellisuuden tila on jokaisen ihmisen elämän ainoa toive, joka hetki. Mielenrauhaa tavoitellaan uskonnoilla, henkisillä harjoituksilla, työtä tekemällä, juhlimalla, kokemalla taide-elämyksiä ja luomalla itse taidetta, ostelemalla tavaroita, syömällä, urheilemalla, matkustelemalla, sosiaalisilla suhteilla, elämällä parisuhteissa, hankkimalla lapsia ja lemmikkieläimiä.
Mielenrauhan tavoittamiseen ei tarvita tieteellisiä tutkimuksia ja oikeassaolemista, eikä lopullista mielenrauhaa voi kukaan koskaan fyysisellä tasolla saavuttaa, ja tämä johtuu siitä, että kaikki elämässämme on jatkuvassa muutoksen ja laajentumisen tilassa. Mielenrauha on siis sitä, että pysymme oman laajenetumisemme, omien toiveidemme ja unelmiemme tahdissa. Eli uskomme sellaisiinkin unelmiimme, jotka eivät vielä ole toteutuneet, jolloin ne myös voivat toteutua, koska vahva usko on korkean tietoisuuden taajuus, siis tieto, sallimisen tila.
Sillä niin kauan, kun EMME usko niihin asioihin, jotka olemme jo luoneet, emme ole resonanssissa oman todellisen itsemme kanssa, sillä todellinen itsemme on aina kaikkien toiveidemme summa, unelmiemme luoma ja muovaama minuus. Sillä kaikki toiveemme ovat aina vain meidän omaisuuttamme, emme siis voi koskaan toivoa toisen ihmisen puolesta, ja luoda toisen ihmisen todellisuutta. Siksi emme myöskään voi TEHDÄ koskaan toista ihmistä onnelliseksi, vaan tuo toinen ihminen voi vain itse sallia itselleen oman onnellisuutensa. Eli kokea selkeyden tilan. Emme voi siis myöskään koskaan saada rakkautta, jos emme itse tunne ehdotonta rakkautta. Ehdottoman rakkauden taajuus on universumin korkein taajuus, ja tuo värähtelytaajuus yhdistää kaikki ihmiset, koko luomakunnan, eli Kaiken Mikä On.
Kaikki kokemamme negatiiviset tunteet – arvottomuuden tunne, masennus, pelko, epävarmuus, syyllisyys, viha, katkeruus, turhautuminen, toiveikkuus – kertovat poikkeuksetta aina vain siitä, että emme usko niiden asioiden todella olevan jo olemassa, joista olemme unelmoineet. Eli negatiivisten tunteidemme ainoa todellinen tehtävä on kertoa tästä asiasta, siis siitä, että kieltäydymme negatiivisessa tunnetilassa näkemästä jo olemassaolevaa todellisuuttamme, jonka olemme omilla toiveillamme luoneet.
Se, että suurin osa ihmiskunnasta ei tiedosta tätä yksinkertaista totuutta, vaan on oppinut jo lapsena omilta vanhemmiltaan, että negatiivisia tunteita ja kärsimystä tulee elämässä vain ”sietää”, aiheuttaa sen, että ihmiskunta ei ole juurikaan muuttunut onnellisemmaksi, vaikka todella monien ihmisten fyysiset elinolot ovat parantuneet. Elinolojen näennäinen paraneminen johtuu mm. tieteen ja tekniikan kehityksestä, mutta niin kauan, kun ei laajasti tiedosteta, että kaikki merkittävät innovaatiot syntyvät aina korkeassa tunnetilassa inspiroitumalla, ratkaisuja korkeasta tietoisuudesta vastaanottamalla – eivät siis raatamalla, yrittämällä, kärsimällä, olemalla epäluuloisia, kateellisia, ahneita ja skeptisiä – niin niin kauan myös tieteen kehitys on erittäin hidasta.
Skeptisyys henkisiä, ”ei-rationaalisia” asioita kohtaan perustuu aina pelkoon, eli skeptisyys ja ateismi (siinä merkityksessä, että ”jumalan” ohella mitään korkeampaa tietoisuuttakaan ei ole olemassa) ovat samanlaisia ”pelkouskontoja”, kuin ns. jumaluskokin. Ja juuri tätä Gautama Buddha tarkoitti, kun hän puhui ”keskitien” valitsemisen tärkeydestä. Ja tätä samaa totuutta opetti Jeesus, kun hän puhui täysin ehdottomasta rakkaudesta, jonka ulottuvuus me olemme (”elohim”). Meidän ei tule kieltää hengen olemassaoloa, mutta meidän ei myöskään tule pelätä, että tuo henki on meitä suurempi, ja meidän yläpuolellamme. Sillä me OLEMME tuon hengen ulottuvuus, ja laajennamme tuota henkeä omalla olemassaolollamme. Eli meissä itsessämme on kaikki universumin voima, me olemme universumin keskipiste, ja universumin ainoa tarkoitus.
Sinä, sinuus, se, joka olet juuri nyt, on siis aina sinun itse kokemiesi ei-toivottujen kokemusten luomus. Eli kaikkein nopein ja helpoin tie unelmiesi saavuttamiseen on siksi kaikkien noiden ei-toivottujen kokemustesi vilpitön rakastaminen ja arvostaminen, sillä kun katsot aikoinaan negatiivisena kokemaasi asiaa tai tapahtumaa arvostamalla sen luomaa positiivista, niin vastaanotat tuon positiivisen, eli ei-toivottu muuttuu konkreettisesti toivotuksi, jolloin toiveesi ON totta.
Eli katso tietoisesti kaikkia ei-toivottuja kokemuksiasi korkeamman minäsi silmin. Jos elämässäsi on tapahtunut asioita, joita et vielä kykene arvostamaan, niin jätä ne tässä vaiheessa huomiotta. Se, että MUUT ihmiset kenties kauhistelevat sinun kokemiasi haastavia kokemuksia, on täysin epäolennaista. Jos kykenet itse tunnetasolla arvostamaan vaikkapa läheisesi kuolemaa, työttömyyttä, rahattomuutta, päättynyttä parisuhdetta, tai kokemaasi onnettomuutta tai sairautta, niin silloin sinä voit myös vastaanottaa tuon kokemuksen luoman positiivisen vastineen. Muiden ihmisten kokemus sinun kokemastasi ei siis ole koskaan totta, koska he eivät itse ole kokeneet samaa, kuin sinä, ja siksi he eivät myöskään ole luoneet tuota positiivista vastinetta oman korkeamman minänsä taajuuteen.
Tästä johtuu, että rikkaammat ihmiset uskovat usein köyhempien kärsivän valtavasti köyhyydestään, tai terveet uskovat sairaiden olevan ”täysin toivottomia” sairautensa takia. Mutta saman harhan seurausta on myös kääntäen se, että köyhät uskovat rikkaiden olevan aina todella onnellisia, koska rikkailla on se rikkaus, jota köyhällä itsellään ei ole. Tämähän ei pidä paikkaansa: Rikas on onnellinen vain, jos hän arvostaa rikkauttaan. Harhaa on myös se, että sairaat uskovat terveempien olevan jatkuvasti iloisia, koska heillä on se terveys, jota sairas toivoo. Terve ihminen, jolle terveys on itsestäänselvyys, ei välttämättä osaa arvostaa terveyttään, vaan hän murehtiikin vaikkapa rahanpuutettaan. Me havaitsemme muiden ihmisten elämää aina vain omasta näkökulmastamme, eikä tuo näkökulma ole koskaan kaikilla ihmisillä samanlainen. Ja siksi onnellisuus on aina täysin suhteellista. Onnellisuus on siis vain ja ainoastaan sitä, että vastaanotamme ja sallimme omia toiveitamme – muiden ihmisten toiveet ja unelmat, tai niiden puuttuminen, eivät koskaan vaikuta meidän onnellisuutteemme.
Mutta voimme kyllä tulla onnellisiksi olemalla onnellisia muiden ihmisten PUOLESTA, sillä kun iloitsemme muiden ihmisten iloitessa, niin sallimme myös itsellemme iloa. Me emme ole erillisiä. Sen sijaan emme koskaan voi auttaa ketään toista ihmistä säälimällä, ja suremalla hänen kanssaan, sillä siten teemme vain itsemmekin surullisiksi, ja estämme omia unelmiamme toteutumasta. Voit siis auttaa muita ihmisiä vain olemalla itse iloinen, tasapainoinen ja onnellinen.
Rakasta siis sydämesi pohjasta kaikkia menetyksiäsi, epäonnistumisiasi, erojasi, yksinäisyyttäsi, kipujasi, kokemaasi pelkoa, arvottomuutta, epävarmuutta, masennusta, vihaa ja väkivaltaa; rakasta velkaasi, sairauttasi, tuntemaasi kateutta, häpeää, epäluuloa, halveksuntaa, kostonhimoa; rakasta syyllisyydentunteitasi ja sitä, että olet joskus syyttänyt muita. Sillä JOKAINEN negatiivinen tunteesi on välittömästi tuota tunnetta tuntiessasi luonut itsensä vastakohdan. Ja rakastamalla ja arvostamalla noita negatiivisia tunteitasi sallit itsellesi kaiken sen, mitä sielusi kipu on luonut.
Tavoittele siis aina vain mielenrauhaa, eli tyytyväisyyttä nykyhetkeen, sillä myös tulevien hetkiesi onnellisuus mahdollistuu, jos tunnet onnellisuutta juuri nyt.