Rakasta tietoisesti, ja sydämesi pohjasta ihmistä, joka tuntee vihaa ja halveksuntaa sinua kohtaan
Olet mestarillinen tietoinen Luoja silloin, kun et ota vastaan MITÄÄN syytöksiä, jotka kohdistuvat sinuun, vaan ”käännät toisenkin posken”. Ja miksi näin on? Siksi, että jos tunnet syyllisyyttä, niin mahdollistat sen, että toinen ihminen syyttää sinua. Eli jos annat oman tunnetilasi laskea, kun joku vihaa, syyttää ja halveksii sinua, niin et tuolloin rakasta ehdoitta itseäsi, etkä myöskään tuota toista ihmistä. Nöyryys ja syyllisyyden kokemus ei KOSKAAN ole rakkautta. Sinä itse siis mahdollistat sen, jos sinua joku vihaa ja halveksii. Rakasta aina täysin ehdoitta myös itseäsi.
Jos joku ihminen tuntee sinua kohtaan vihaa, niin hän ei todellisuudessa vihaa sinua, vaan hän kokee negatiivisen tunteen siksi, että hän on itse erossa omasta korkeammasta olemuksestaan, ja vihansa vallassa hän on siksi hyvin heikko. Vihaisen ihmisen vahvuus on siis poikkeuksetta aina pelkkä illuusio.
Sinulla ei siis ole myöskään mitään syytä vastata hänen vihaansa, sillä sinua ei kukaan vihaa, eikä sinussa ole mitään vihattavaa. Kaikki kokemukset, joita elämässämme koemme, ovat meidän yhteisiä kanssaluomuksiamme, eli jos toinen ihminen kokee, että olet tehnyt väärin häntä kohtaan, niin hän ei ymmärrä, että hän on itse luonut oman kokemuksensa, eli ”pakottanut” sinut omalla negatiivisella tunnetajuudellaan toimimaan juuri niin, kuten olet häntä kohtaan toiminut.
Me siis ihan konkreettisesti teemme itse kanssaihmisistämme juuri sellaisia, kuin millaisia uskomme heidän olevan! Koska me emme ole erillisiä, vaan tuon toisen ihmisen käytös on siis myös ”meidän käytöstämme”, meidän oma luomuksemme.
Monen, esimerkiksi väkivaltaa kokeneen, on joskus hyvin vaikea hyväksyä tämä totuus, mutta se on silti totta: Myös väkivallan uhri mahdollistaa oman uhriutumisensa, pelkäämällä, vihaamalla, tai kokemalla itsensä arvottomaksi. Ja uhriutuessaan ja syytttäessään väkivallan tekijää, hän ei kykene ymmärtämään, kuinka paljon väkivallantekijä itse kärsii, ollessaan väkivaltainen. Ja väkivallan uhri kokee väkivaltaa muiden ihmisten taholta niin kauan, kunnes hän kykenee lopulta rakastamaan itseään, ja myös noita väkivallantekijöitä täysin ehdoitta, eli katsomaan heitä korkeamman minänsä silmin.
Sellaiset uskovaiset ihmiset, jotka uskovat ”paholaiseen”, ”helvettiin” ja ”synteihin” keskittyvät pelkäämään, tuomitsemaan, vihaamaan, ja tuntemaan ”alamaisuutta jumalan edessä”, siis nöyrtymään. Ja koska he jatkuvasti tuijottavat näitä negatiivisia ”totuuksia”, eli omia negatiivisia uskomuksiaan, niin he myös luovat koko ajan omaan elämäänsä lisää kärsimystä, koska vetovoiman laki saa heidät siis manifestoimaan negatiivisia kokemuksia. Ja jos sinä puolestasi olet korkeassa tunnetilassa, ja olet tiedostanut olevasi korkeamman tietoisuuden ulottuvuus, ja perusolemukseltasi siis puhdasta rakkautta, niin nuo ”pahaan uskovat” suuttuvat, kun kerrot heille omaa totuuttasi. Mutta muista, että he eivät suutu sinulle, vaan itselleen, koska he tiedostavat sisäisesti, että sinulla on tieto, jota heillä ei vielä ole. Eli he ovat kiihkeästi rukoilleet, toivoneet ja kärsineet, mutta he eivät ole tunteneet ehdotonta rakkautta itseään ja muita kohtaan, eivätkä siksi ole sallineet itselleen tuota korkeaa tietoa, jonka sinä siis olet jo löytänyt.
Mutta koska sinä jo tunnetasolla TIEDÄT, että me olemme kaikki korkeamman tietoisuuden ulottuvuuksia, niin sinä olet tuhat kertaa vaikutusvaltaisempi, kuin he, sillä sinun rakkautesi sammuttaa aina vihan. Eli jos katsot sinua vihaavaa ihmistä korkeamman minäsi silmin, ja kieltäydyt laskeutumasta hänen negatiiviselle taajuudelleen, niin hän ei pysty vihaamaan sinua, koska sinä saat milloin ja missä tahansa yhteyden korkeimpaan hänessä!
Syy siihen, että hän yli päätään tuntee vihaa juuri sinua kohtaan, on se, että sinä kerrot puhdasta totuutta, kun taas kanssaihmisesi tuntee voimakasta arvottomuutta, eli erillisyyttä todellisesta itsestään, jolloin viha sinua kohtaan hieman kohottaa hänen tunnetilaansa. Pyri näkemään hänet kuin vertavuotavana, onnettomuuden uhrina, jolloin paremmin ymmärrät hänen vihaisuuttaan. Hänellä siis on itsellään paha olla, mutta hän kuvittelee, että SINÄ olet syyllinen hänen pahaan olooonsa.
Tiedosta myös, että jos ihmiset ympärilläsi tuntevat jatkuvasti negatiivisia tunteita, niin sinä itse mahdollistat sen, havaitsemalla liian herkästi noita matalia taajuuksia, jolloin myös itse laskeudut – ainakin ajoitttain – mataliin tunnetaajuuksiin. Eli tiedosta, että sisimmässäsi saattaa olla joihinkin asioihin liittyviä syyllisyydentunteita, siis negatiivisia tunnemuistoja, ja ne aktivoituvat silloin, kun kanssaihmisesi kohdistaa sinuun omia negatiivisia tunteitaan. Pyri siis tällaisessa tilanteessa keinolla millä hyvänsä pysymään korkeassa tunnetilassa, ja rakastamaan myös itseäsi täysin ehdoitta. Eli älä ajattele lainkaan sellaisia asioita, joihin sinulla liittyy syyllisyydentunteita! Korkea tunnetila, jonka saavutat ajattelemalla mitä tahansa positiivista asiaa, nimittäin neutraloi ja puhdistaa myös tuon syyllisyydentunteesi, ja ratkaisee ongelman, joka sen on aiheuttanut, jos et kiinnitä ongelmaan huomiotasi, eli ”päästät irti ongelmastasi”.
Tietoisena luojana kyllä havaitset, että jos olet vakaasti korkeassa tunnetilassa, niin vedät kaikkialla puoleesi ihmisiä, jotka hekin ovat korkeassa tunnetaajuudessa. Keskity siis havainnoimaan tätä, ja iloitsemaan tästä havainnostasi, äläkä keskity suremaan sitä, että joku sinulle tärkeä, läheinen ihmisesi kenties tuntee sinua kohtaan vihaa. Hänen voimakkaampi vihansa johtuu siitä, että myös hänen rakkautensa sinua kohtaan on voimakkaampaa, ja siitä, että teillä on paljon yhteisiä muistoja, eli monenlaisia valmiita tunnemuistoja, ja myös negatiivisia.
Rakkaus ja viha ovat siis aina yhteismitallisia, eli suuri rakkaus saa meidät tuntemaan myös voimakasta vihaa silloin, kun olemme itse erossa tuosta rakkaudesta. Mutta rakkauden ei suinkaan tarvitse aina olla traagista, ja kärsimystä tuottavaa, vaan ehdoton rakkaus tekee myös rakkauselämästämme helppoa ja nautinnollista, sillä voimme itse aina tietoisesti keskittyä pelkästään rakkauteen, tuntematta lainkaan vihaa. Rakkaus, jota muita ihmisiä kohtaan tunnemme, on aina meissä itsessämme oleva korkea tunnetaajuus.
Jos sitten rakastettusi kieltäytyy rakastamasta sinua, vaikka sinä rakastat häntä täysin ehdoitta, niin et koe kärsimystä, vaan löydät toiveidesi mukaisen kumppanin, jonka olet siis omilla toiveillasi jo luonut. Ja jos entinen rakastettusi kieltäytyy edelleen itsepintaisesti sinua rakastamasta, eli sallimasta itselleen omien toiveidensa luomaa versiota sinusta, niin löydät helposti ja nopeasti uuden kumppanin, joka on juuri toiveidesi mukainen. Jos taas suret eroasi, niin surusi vain hidastaa uuden rakkauden löytymistä. Emme siis tarvitse ”aikaa suruun” mistään muusta syystä, kuin siksi, että emme useinkaan helposti luovu omista, negatiivisista tunnemuistoistamme. Jos esimerkiksi iloitsisit vilpittömästi fyysisesti ”kuolleen” läheisesi vapautumisesta, niin et tarvitsisi lainkaan ”suruaikaa”. Myös suruajan vaatimus on oma uskomuksemme.
Ja juuri tästä syystä kaikesta, mitä ikinä elämässämme koemme, seuraa aina pelkästään hyvää, sillä kaikki negatiiviset kokemuksemme muuttuvat välittömästi niitä kokiessamme positiivisiksi, eli vastakohdiksi itsestään. ”Aika” joka manifestaatioidemme saavuttamiseen kuluu, riippuu siis vain meistä itsestämme, ja meidän tunnetaajuudestamme. Kaikki, mitä olemme toiveillamme luoneet, on jo olemassa. Jos siis avaat radion tietyn kanavan taajuudelta, niin kuulet ohjelmaa, jota lähetetään juuri tuolla taajuudella. Mutta jos taajuutesi on matalampi, et kuule juuri tuota ohjelmaa, vaan jotain muuta. Täysin samalla tavalla valitsemme itse omat manifestaatiomme, joka hetki!
Rakasta siis aina itseäsi, ja kaikkia muita ihmisiä kaltaisinasi, korkeampina olentoina, täysin riippumatta siitä, mitä he tekevät tai sanovat. Eikä sinun tarvitse etsiä ”opetuslapsia”, jos hallussasi on tämä korkea tieto, vaan ihmiset, jotka etsivät tietoa, joka sinulla jo on, löytävät sinut. Sinä Olet Luoja, sinä olet valonkantaja, sinä olet Kaikki Mikä On.