Jos itse luovut taistelusta, niin taistelu päättyy
Elämä maan päällä on helppoa, vain me itse teemme siitä vaikeaa. Ja nekin meistä, jotka uskaltavat ajoittain uskoa elämän helppouteen, tuntevat usein huonoa omaatuntoa siitä, että heidän elämänsä on helpompaa, kuin muiden ihmisten. Ja tuo huono omatunto laskee heidän tunnetilaansa, jolloin heidänkin elämänsä muuttuu vaikeaksi, sillä empatia on aina negatiivinen tunnetila.
Ja totuus kuitenkin on, että myös ne, jotka kokevat elämänsä kärsimyksenä, ja jatkuvana taisteluna, voisivat millä hetkellä tahansa lakata taistelemasta. Uskoa, että elämä todella kantaa, jos vain päästämme irti pelostamme. Ja silloin myös tuo taistelu loppuisi. Sillä taistelua ei ole olemassa ilman taistelijoita. Pelon aiheita ei ole olemassa ilman pelkääjiä. Vihattavia asioita tai ihmisiä ei ole olemassa ilman vihaajia. Pahantekijöitä ei ole olemassa ilman uhreja. Kaikki, mitä elämässämme koemme, vaatii meidän oman havaintomme. Ja kaikki mitä koemme, on juuri sellaista, kuin millaisina me ITSE nuo asiat näemme. Myös kaikki kanssaihmisemme tekoineen ja sanoineen ovat aina omia luomuksiamme. Me itse, ja vain me itse, vedämme siis puoleemme omia kärsimyksiämme.
Eli jos et halua, että joku kanssaihmisesi vahingoittaa tai kiusaa sinua, niin vastaa hänelle rakkaudella, ja olet vahingoittumaton. Jos joku vaatii sinulta jotakin, niin älä vastusta hänen vaatimustaan. Mutta älä myöskään uhriudu, älä tunne pelkoa, vihaa tai katkeruutta, vaan pysy resonanssissa oman korkeamman minäsi kanssa, eli anna korkeamman minäsi hoitaa käytännön ongelmasi. Luovuta ongelmasi universumin huolehdittavaksi. Laske aseesi, mutta älä luovu rohkeudestasi, vaan luota korkeamman minäsi, ja puhtaan rakkauden voimaan.
Olemme siis todellakin elämässämme täydellisen vapaita, niin vapaita, että useimpien meistä on mahdotonta sellaista vapautta ymmärtää. Vapaus tuntuu pelottavalta, koska se edellyttää vastuuta: Emme voi koskaan syyttää ketään muuta, tai mitään itsemme ulkopuolisia voimia siitä, mitä meille elämässämme tapahtuu. Ja siksi suurin osa ihmiskunnasta vangitsee itsensä negatiivisten tunteidensa vankilaan, ja jatkaa taistelua. Ja siksi niin monet ihmiset ovat luoneet itselleen ”jumalia”, joiden edessä he haluavat nöyrtyä, ja joille he haluavat luovuttaa vastuunsa. Koska jopa suuri ja tuskallinen kärsimys tuntuu heistä turvallisemmalta, kuin se täydellinen vapaus, joka mahdollistaisi kaikki heidän toiveensa, jos he vain käyttäisivät tuota vapauttaan, ja lopettaisivat taistelun.
Eli ihminen valitsee itse kärsimyksen, koska pelkää luottaa elämään, ja pelkää uskoa omaan kaikkivoipaisuuteensa.
Vaikka todellisuudessa nuo negatiiviset tunteet on tarkoitettu avuksemme, ei siis suinkaan vankilaksemme, vaan oppaiksemme, varoitusvaloiksemme, ja suunnannäyttäjiksemme – samalla tavalla, kuin tuntoaistimme on tarkoitettu pitämään meidät erossa terävistä ja polttavan kuumista esineistä, jotka voisivat meitä vahingoittaa. Negatiivinen tunne on siis fyysisessä elämässämme tarpeellinen ja välttämätön, punainen liikennevalo, mutta tarkoitus ei ole, että jäämme tuijottamaan tuota liikennevaloa, ja ajamme päin punaista, vain katsoaksemme, mitä tapahtuu, kun emme noudatakaan ohjausta. Vaan tarkoitus on, että valitsemme taistelun sijasta vapaan väylän, korkean tunteen, rauhan, rakkauden, ilon ja vapauden.
Hyvin usein kanssaihmisemme ovat noita ”punaisia liikennevaloja”, jotka vangitsevat meidät negatiivisilla tunteillaan, haluavat, että taistelemme ja kärsimme heidän rinnallaan, koska jos mekin laskeudumme negatiivisiin tunnetiloihin, niin he LUULEVAT tuntevansa silloin rakkautta meitä kohtaan. Mutta muista, että sinun ei tule koskaan etsiä rakkautta muista ihmisistä, eli sinun ei pidä pyrkiä resonanssiin kanssaihmistesi, vaan oman korkeamman minäsi kanssa. Sillä rakkaus on aina SINUSSA, ei noissa muissa ihmisissä. Ja taisteluun ja kärsimykseen perustuva ehdollinen rakkaus ei koskaan ole aitoa rakkautta.
Et ole koskaan myöskään syyllinen mihinkään, mistä sinua syytetään, lakkaa siis syyttämästä itse itseäsi! Jokainen, joka sinua syyttää, on myös itse kanssaluojasi, ja oman elämänsä, ja omien kokemustensa luoja. Jos ihminen, joka sinua syyttää, suuttuu siitä, että sinä et tunne syyllisyyttä, niin se, että havaitset tuon suuttumuksen tarkoittaa, että tunnet edelleen syyllisyyttä. Pyri tavalla tai toisella tuossa tilanteessa sulkemaan korvasi syytöksiltä, poistu tilanteesta, tunne myötätuntoa kanssaihmistäsi kohtaan, ja keskitä ajatuksesi tietoisesti ominaisuuksiin, joita arvostat tuossa ihmisessä, joka sinua syyttää. Sillä myötätuntosi ja arvostuksesi tukahduttaa hänen syytöksensä, rakkautesi sammuttaa hänen vihansa.
Äläkä muistele mitään negatiivisia sanoja tai tekoja, joita joku on sinuun joskus kohdistanut, sillä korkeampi minäsi ei koskaan katso taakse päin. Taistelu loppuu vain, jos taistelun syy ei jää kytemään, eli jos viha ja katkeruus on sammutettu täydellisesti. Emme voi universumissa koskaan hankkiutua EROON mistään, mutta jos kohdistamme ajatuksemme ja huomiomme rakkauteen, niin vihan syyt häviävät ja katoavat itsestään. Sillä vain oman huomiomme ja havaintomme kautta vihamme voi siis olla olemassa.
Eli katsomalla myös menneitä kokemuksiamme korkeamman minämme silmin, voimme muuttaa myös menneisyytemme positiiviseksi. Sillä kun katsomme menneitä kärsimyksiämme korkeassa tunnetilassa, niin emme näekään enää kokemaamme kärsimystä, vaan näemme negatiivisten tunteidemme luoman positiivisen.
Arvosta siis kaikkia ihmisiä, joita olet koskaan halveksinut, vihannut tai pelännyt: Korkeamman minäsi taajuudella rakastat heitä enemmän, kuin ketään muuta. Arvosta kokemaasi yksinäisyyttä, sillä se on luonut sinulle ystäviä ja unelmiesi parisuhteen. Arvosta kokemiasi sairauksia, sillä ne ovat luoneet sinulle valtavasti terveyttä ja elinvoimaa. Arvosta sitä, että olet raatanut ja taistellut, uupumuksesi, turhautumisesi,arpesi ja haavasi, mahdollistavat sinulle tästä eteen päin helpon, turvallisen ja levollisen elämän. Arvosta kaikkia velkojasi, ja kokemaasi puutetta ja ahdinkoa, sillä niiden avulla olet luonut valtavat rikkaudet, ja loputtomasti runsautta. Arvosta sitä, että sinua, kykyjäsi ja viisauttasi, ei kenties ole aina arvostettu, sillä kokemasi väheksyntä ja mitätöinti, ja hylätyksi tulemisen kokemuksesi, on luonut valtavasti arvostusta ja ihailua, jonka voit nyt ottaa vastaan.
Salli siis itsellesi kaikki se runsaus, helppous, rakkaus, arvostus, terveys ja onnellisuus, jonka olet itse omilla elämänkokemuksillasi luonut. Sillä se on sinun, ja VAIN sinun, pääomaasi ja omaisuuttasi.
Rakasta itseäsi ehdoitta, sillä vain siten voit rakastaa myös kaikkia muita ihmisiä ehdoitta. Sinä olet täydellisen vapaa, oman elämäsi Luoja, ja ikuisesti mittaamattoman arvokas sielu.