Kohota itsesi aina matalien taajuuksien tunteiden yläpuolelle. Kukaan toinen ihminen ei ole vastuussa onnellisuudestasi

Viha ja aggressio ovat aina matalaa värähtelyä. Mutta toisaalta ne vapauttavat masennuksesta, eli vihainen ihminen on jo noussut tunneasteikon aallonpohjasta. Siksi viha tuntuu masennuksen jälkeen hyvältä. ”Kosto on suloinen”,  sanotaan.
 
Viha ja väkivalta ovat aina olleet ihmisyhteisöissä ja kahden ihmisen välisissä lähisuhteissa läsnä, mutta niistä puhuminen on usein tabu, puhumattakaan että näitä tunteita ja niiden syntymekanismeja pyrittäisiin ymmärtämään. Vihaa joko perustellaan ja se oikeutetaan – tai se tuomitaan.Vihan perusolemus matalana taajuutena sivuutetaan. Ja samalla sivuutetaan ne keinot, joilla viha saataisiin vähenemään.
 
Jokainen meistä vetää puoleensa sellaisia ihmisiä, joiden taajuus on  sama kuin meillä itsellämme. Universumissa on tavallaan koko ajan olemassa useita eri taajuudella värähteleviä todellisuuksia, joissa samalla taajuudella olevat ihmiset kohtaavat toisensa.
 
Usein viha vaikkapa kahden ihmisen välillä saattaa alkaa siitä, että toinen osapuoli on jollain tapaa tyytymätön, turhautunut, siis alemmalla taajuudella. Turhautumisen kohde taas alkaa tuntea syyllisyyttä, alemmuudentunteita tai jopa masennusta ja pelkoa, riippuen hänen vallitsevasta värähtelystään. Joka tapauksessa turhautunut vetää puoleensa toisen osapuolen matalalla värähteleviä tunteita. Jos seurauksena on sanallinen riita, niin taajuus ei kummallakaan nouse, sillä matalalla taajuudella käyty riita ei koskaan ”selviä” vaan osapuolet kaivautuvat vain syvemmälle omiin asetelmiinsa, vahvistavat omaa alkuperäistä näkemystään. ”Riita on pohjaton”.
 
Tällaisessa tilanteessa viisas on se, joka lopettaa väittelyn omalta osaltaan jo alkuvaiheessa, tietäen, että  kumpikaan ei kuitenkaan riitaa voita: ”Riita poikki ja voita väliin.”, sanotaan. Alkuvaiheessa riita on myös paljon helpompi lopettaa kuin siinä vaiheessa, kun kinastelu on jo saanut voimaa, riita on ”kiihtynyt”, ihan kirjaimellisesti. Jos tönäiset lumipalloa jyrkän mäen harjalla, mutta et päästä sitä vauhtiin vaan pysäytät pallon lyhyen pyörimismatkan jälkeen, pallo on helppo pysäyttää. Mutta jos annat pallon vieriä alas rinnettä niin, että se kasvaa ja sen vauhti kiihtyy, on palloa paljon vaikeampi pysäyttää.
 
Esimerkki miehen ja naisen välisestä kommunikaatiosta parisuhteessa:
Nykyään puhutaan perhekriisien yhteydessä usein ”vahvojen naisten ongelmasta”, eli vihanhallintaongelmista kärsivät miehet  perustelevat aggressioitaan sillä, että naiset ovat yhteiskunnassamme ”liian” vahvoja,  jolloin mies tuntee itsensä heikoksi ja turvautuu siksi puolustautuakseen vihaan ja voimankäyttöön.
 
Kyse ei tällaisissa tapauksissa ole kuitenkaan naisen vahvuudesta positiivisessa mielessä ja korkeassa värähtelyssä -jokainen ihminen on korkealla taajuudella ollessaan lähellä korkeampaa minäänsä, vahva ja täynnä rakkautta ja myötätuntoa- vaan mukana on yleensä tyytymättömyyden ja  turhautumisen tunteita, jotka ovat matalaa värähtelyä. Mies taas aistii naisen matalan taajuuden ja vastaa siihen samalla taajuudella, turhautuneena ja vihaisena, matalimmillaan masentuneena ja peloissaan. Ongelmana siis tällaisissa tilanteissa on, että osapuolet pyrkivät etsimään onnellisuuden tunteita kumppanistaan, eivätkä keskity kohottamaan omaa taajuuttaan. Toinen ihminen ei nimittäin koskaan voi tehdä meitä onnellisiksi, eikä toinen ihminen ole vastuussa meidän värähtelystämme – me voimme olla onnellisia ja korkealla taajuudella vain suhteessa omaan korkeampaan minäämme.
 
Mikäli mies yrittää kohottaa taajuuttaan tuntemalla vihaa ja  nainen alkaa pelätä, lisää naisen pelko miehen matalavärähteistä vihaa. Vihan voimistumisen myötä mukaan tulee myös miehen oma syyllisyys, joka sekin värähtelee hyvin matalalla. Tätä kierrettä on hyvin vaikea katkaista, nimittäin anteeksipyytäminenkään ei kohota osapuolten taajuutta pysyvästi, sillä anteeksiantaminen riidan jälkeen kertoo usein siitä, että molemmat osapuolet toivovat, että toinen ihminen ”tekisi minut onnelliseksi” ts. ”ylläpitäisi korkeaa värähtelyäni”. Tällainen ”taajuussopimus” onnellisuuden saavuttamiseksi ei koskaan ole pysyvä ja vakaa. Muut ihmiset eivät koskaan ole vastuussa meidän omasta taajuudestamme. Jokainen meistä on itse vastuussa korkeamman taajuuden ylläpitämisestä eli omasta onnellisuudestamme.
 
Mikään tunnetila ja taajuus ei tietenkään oikeuta vihaa ja väkivaltaa, mutta jokaisen meistä tulisi ymmärtää taajuuksien välinen vetovoima ilman uhriutumista ja syyttelyä. Sillä kuten edellä on todettu: Riita matalassa taajuudessa ei koskaan pääty, se ainoastaan syvenee.  Myöskään toisen osapuolen tuntema sääli ja empatia eivät poista toisen osapuolen vihaa, sillä sekä sääli että empatia ovat paljon matalammalla  taajuudella kuin rakkaus ilman ehtoja eli myötätunto. Myötätunto  kunnioittaa ja arvostaa jokaista ihmistä korkeampana olentona, Luojana, oli hän hetkellisesti missä värähtelytaajuudessa tahansa.