Miksi allergiat ja monet muut sairaudet lisääntyvät, vaikka lääketiede kehittyy?
Kaikki universumissa on värähtelyä. Myös ruoka, jota syömme, ja ilma jota hengitämme, värähtelee tietyllä taajuudella. Siksi voimme puhua ”hyvästä ruuasta” ja ”huonosta ruuasta” (esim. biodynaamisesti kasvatetun kasvin molekyylirakenne on erilainen, kuin kemiallisesti kasvatetun) ja ”hyvästä ilmasta” ja ”huonosta ilmasta”, joka on joko edullista terveydellemme tai epäedullista terveydellemme, riippuen siis ruuan tai ilman värähtelytaajuudesta.
Mutta toisaalta: Ihmiskehon terveyteen kaikkein eniten vaikuttava asia on ihmisen oma tunnetaajuus. Eli korkealla tunnetaajuudella enimmäkseen oleva ihminen voi syödä myös ”epäterveellistä” ruokaa sairastumatta, mikäli hän säilyttää korkean tunnetaajuutensa, eli uskoo kehonsa voimaan ja kykyyn käsitellä myös värähtelyltään epäedullista ruokaa. Tästä syystä myöskään kaikki ns. epäterveellistä elämää elävät eivät aina sairastu samoihin sairauksiin eivätkä kaikki kuole nuorena, sillä ihmisen henkinen tila eli tunnetaajuus vaikuttaa aina siihen, miten elimistö palauttaa tasapainonsa esim. runsaan alkoholinkäytön tai tupakanpolton jälkeen. Vastaavasti hyvin tervettä elämää elävä ihminen voi sairastua vakavasti, jos hänen matala tunnetaajuutensa sen mahdollistaa.
Samoin pienet lapset, joiden vanhemmat ovat usein ”huolissaan” heidän terveydestään, sairastuvat helpommin esim. allergioihin. Siitä huolimatta, että piani lapsi on tunnetaajuudeltaan paljon lähempänä omaa korkeampaa olemustaan eli korkeampaa minäänsä, kuin vanhempi ihminen, joka on jo unohtanut todellisen olemuksensa Luojana. Ja myös perheissä elävät kesyt kotieläimet voivat altistua perheenjäsenten matalille tunnetaajuuksille ja sairastua helpommin esim. ihottumiin, vaikka eläin on perusolemukseltaan korkealla tunnetaajuudella, eli elää vaistojensa, ei rationaalisen ajattelun ja uskomusten ohjaamana. Eli usein myös lemikkieläimistään ”huolissaan” olevien ihmisten lemmikit sairastavat enemmän. Tai lemmikin omistajan oman elämän huolet heijastuvat lemmikin terveydentilaan.
Tunnetaajuuksista siis johtuu, että ihmisen omat uskomukset ja pelot vaikuttavat myös hänen omaan sairastavuuteensa ja terveyteensä usein lopulta enemmän, kuin ruoka ja elämäntavat. Koko ajan lisääntyvä tieto esim. tiettyjen ruoka- tai nautintoaineiden epäterveellisyydestä toisaalta myös lisää niiden aiheuttamia sairauksia, sillä se mihin me uskomme, niin sitä me elämäämme manifestoimme. Esimerkiksi syöpäsairauksien ja allergioiden pelko on lisännyt molempia selvästi, lääketieten kehityksestä huolimatta. Vaikka ympäristön saastuminen vaikuttaakin elinympäristömme värähtelytaajuuksiin, niin ihminen oman elämänsä luojana voi kuitenkin manifestoida elämäänsä joko sairautta tai terveyttä, sillä solumme uusiutuvat koko ajan, ja kaikki muukin universumissa uudistuu, pyrkii tasapainoon ja ”korjaa” itseään koko ajan.
Moderni länsimainen lääketiede tuntee tunnetaajuuksien vaikutuksen sairastavuteen plasebona ja nosebona. Itämaisessa lääketieteessä ihmisen tunne-elämän vaikutus terveyteen on otettu aina huomiooon, esim. ayerveda-lääkinnässä potilasta tutkitaan psykofyysisenä kokonaisuutena, eli ei koskaan pelkkänä sairauden ”kantajana”.
Ruuan siunaamisen alkuperäinen syykin on ollut se, että rituaalilla pyrittiin sallimaan ruokailijoiden korkea tunnetaajuus. Matalammalla tunnetaajuudella olevat ihmiset ovat myöhemmin jatkaneet tämänkaltaisia rituaaleja ymmärtämättä niiden alkuperäistä tarkoitusta, eli siunausta on alettu pyytää ihmisten ulkopuolisilta jumalilta ja hengiltä, kun alun perin tarkoituksena on ollut siis jokaisen ruokailijan oman tunnetaajuuden kohottaminen. Ja uskonnot ovat vielä myöhemmin tuominneet esim. shamanististen kulttuurien ruokarituaalit pakanalliseksi taikauskoksi, mutta jatkaneet kuitenkin siunausperinnettä liittämällä sen omaan uskonnolliseen perinteeseensä (”jumala siunaa ruuan”). Alkuperältään sekä ”taikauskoinen”, että vaikkapa kristillinen ruuan siunaaminen ovat kuitenkin täsmälleen sama ilmiö. Jos ruuan siunaukseen uskova uskoo tunnetasolla, että siunaamisesta on ruokailijoille hyötyä, niin uskovien korkea tunnetaajuus on konkreettisesti heidän terveydelleen eduksi.
Niin kutsuttu taikausko ei siis ole ”huuhaata” yhtään enemmän, kuin uskonnolliset siunausrituaalitkaan. Molemmat perinteet ovat vain aikojen saatossa ja tulkitsijoiden oman matalan tunnetaajuuden seurauksena vääristyneet siten, että niiden alkuperäinen merkitys on hämärtynyt. ”Siunaamalla” mitä tahansa ei siis saada apua ”jumalilta”, vaan jos siunaaja ja siunattavat uskovat siunauksen hyötyyn, niin heidän oma tunnetaajuutensa kohoaa, ja siunaamisesta on siis konkreettista hyötyä oman elämänsä luojille. Mutta mikäli siunaaminen tehdään ja vastaanotetaan matalassa tunnetaajuudessa, niin siunaus on pelkkä tyhjä rituaali – samoin kuin matalassa tunnetaajuudessa rukoiltu rukouskin on täysin turha: Emme voi manifestoida sellaista, johon emme itse tunnetasolla usko.