Helpoin polku kohti toiveitasi on seurata vain korkeassa tunnetilassa saamiasi impulsseja
Olet mestarillinen tietoinen luoja silloin, kun toimit korkeamman minäsi inspiroimana, eli et yritä ratkaista ongelmia, vaan otat vain vastaan ratkaisuja – helposti, ilman kärsimystä ja taistelua.
Mutta miksi sitten saamme joskus hyvin voimakkaita impulsseja, jotka eivät johdakaan toivomiimme tuloksiin? Siksi, että saadessasi tuollaisia impulsseja, olet toiveikkuuden, et tiedon tunnetilassa. Olet siis kyllä motivoitunut ja innokas, mutta kärsimätön. Eli pyrit toiminnalla, eli olemalla aktiivinen, toteuttamaan jotakin sellaista, joka ei voi synkronisesti juuri tuolla hetkellä tapahtua, koska tunnetilasi on hieman alempi, kuin toiveesi manifestaation korkeampi taajuus. Menet siis ns. asioiden edelle, jolloin jo alkanut positiivinen tapahtumaketju pysähtyy. Ja voit siis toimia näin omaa itseäsi ”vastaan”, koska olet aina ja ikuisesti täydellisen vapaa, oman elämäsi Luoja.
Älä kuitenkaan tuomitse itseäsi siksi, että tiedät estäneesi omia toiveitasi läpi elämäsi, ja aiheuttaneesi itse itsellesi kärsimystä. Sillä elämä tarjoaa sinulle joka hetki rajattomasti uusia mahdollisuuksia, ja jokainen kokemasi epäonnistuminen ja vastoinkäyminen on vain kasvattanut toiveidesi ”pääomaa”. Ei-toivottu luo aina toivottua, konkreettisesti.
Saamasi impulssin voimakkuus ei siis kerro mitään siitä, mistä tunnetaajuustilasta impulssi on lähtöisin. Voit negatiivisessa tunnetilassa vastaanottaa myös hyvin voimakkaita impulsseja ihmiskunnan yhteisestä, negatiivisesta ajatusvirrasta. Jokainen ajatus, joka on koskaan ajateltu, on ikuisesti olemassa, siis energiaa, ”ainetta”. Jos olet esimerkiksi hyvin turhautuneessa ja pettyneessä tunnetilassa, niin voit saada todella voimakkaan impulssin kirjoittaa keskustelupalstalle jotakin asiaa vastustavan, kriittisen kirjoituksen. Saatat tuntea jopa ns. pyhää vihaa, ja tuo viha tuntuu sinusta nautinnolliselta. Ja miksi nautit siitä? Siksi, että tunnetilasi ENNEN tuota purkausta oli vihaa matalampi, arvottomuuden ja voimattomuuden tunnetila. Samalla kuitenkin myös havaitset, että kriittisyytesi saa muissa ihmisissä aikaan vastareaktion, eli myös sinä saat vihaisena kokea muiden ihmisten tuntemaa vihaa. Ja tämä johtuu siitä, että vedät aina puoleesi itsesi kanssa samassa, negatiivisessa tunnetilassa olevia ihmisiä. Samankaltaista tilannetta, eli tunnetaajuuksien resonanssia, kuvaavat sanonnat: ”Vakka kantensa valitsee”, ”pata kattilaa soimaa”, ”sitä saa, mitä tilaa”, ”niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan”, ”syytä on niin sysissä kuin sepissäkin”, ”riitaan tarvitaan aina kaksi”.
Ja miksi tällaisten voimakkaiden, tuomitsevien purkausten esittäjät, eli vaikkapa luontoa hyvin aggressiivisesti puolustavat ihmiset, saavat tuekseen myös paljon kannattajia, vaikka he siis selvästi taistelevat vihan vallassa epäkohtia vastaan, eivätkä siten salli ratkaisuja? Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi moni länsimaissa asuva ihminen tuntee huonoa omaatuntoa vauraudestaan ja kulutustottumuksistaan, ja siksi eräänlainen ”itseruoskinta”, ja etenkin muiden ihmisten syyttäminen ja moralisointi, hieman helpottaa ja kohottaa tätä negatiivista tunnetilaa. Ratkaisut epäkohtiin löytyvät kuitenkin tässäkin asiassa aina vain korkeassa tunnetilassa, eivät moralisoimalla.
Samasta syystä myös globaalin pandemian uhkaa korostavat ihmiset saavat aina valtavasti julkisuutta, sillä noiden viestien vastaanottajat tuntevat pelkoa, ja pelonlietsojien ”puolella” oleminen tuntuu pelokkaista paradoksaalisesti turvallisemmalta, kuin optimismi ja toiveikkuus. Samasta lähteestä, eli negatiivisista ajatusvirroista, ovat aina saaneet voimansa myös ”jumalan vihalla”, ”helvetillä”, ”maailmanlopulla”, ja”paholaisilla” ihmiskuntaa pelottelevat uskonnot. Tai taloudellista lamaa ennustavat taloustieteilijät ja analyytikot, tai pelkoihin toimintansa perustavat vakuutusyhtiöt, ja turvallisuustuotteiden myyjät. Ja ironista on, että pelot myös toteutuvat, eli tuomitsevat ja pelkäävät uskovaiset, lamaa etukäteen kauhistelevat, ja pelon takia vakuutuksia ottaneet saavat tavalla tai toisella vahvistusta omille peloilleen omassa elämässään, koska he elävät kirjaimellisesti negatiivisessa todellisuudessa, muiden kaltaistensa kanssa.
Eli moralisti pääsee aina sanomaan syyllisyyttä tuntevalle: ”Mitäs minä sanoin”, kun moralistin ennustama ns. pahin tapahtuu. Mutta KUMPIKAAN osapuolista ei tunne onnellisuutta, ei moralisti, eikä syyllisyyttä tunteva. Koska voimme tuntea onnellisuutta aina vain puhtaan myötätunnon tunnetilassa.
Ns. todellisuutemmehan on aina pelkästään tulkinta värähtelytaajuudesta, eli koemme todeksi aina sen, minkä oma tunnetaajuutemme kullakin hetkellä mahdollistaa.
Kun siis etsit ratkaisua johonkin ongelmaasi, ja saat hyvin voimakkaan impulssin toimia, niin pohdi rehellisesti: MISSÄ TUNNETILASSA olen juuri nyt? Muista, että mitä suuremmalta ja vaikeammalta ongelmasi sinusta tuntuu, ja mitä enemmän olet yrittänyt ratkaista sitä, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä olet myös impulsseja saadessasi korkeintaan toiveikkuuden tunnetilassa. Et voi kuitenkaan koskaan tehdä elämässäsi mitään peruuttamattomasti ”väärää”, joten jos vaikkapa pahassa rahapulassa saat impulssin pelata uhkapelejä, ja voitat pieniä voittoja, jotka häviät jo seuraavassa hetkessä uusiin peleihin, niin älä tuomitse itseäsi, sillä pienikin voitto on kohottanut tunnetilaasi ainakin hetkellisesti. Ja raha on vain energiaa, eli voit aina kohottaa tunnetilaasi, ja saada menettämäsi rahat takaisin jotain muuta kautta. Mutta jos havaitset, että yrität jatkuvasti saavuttaa jotakin tuossa samassa, toiveikkuuden tunnetilassa, ja huomaat, että epätoivon ja epäuskon tunteesi vain kasvaa kerta kerralta, koska et voi koskaan saavuttaa todellisia toiveitasi yrittämämällä – niin pääset jälleen kulkemaan toiveidesi suuntaan vain päästämällä irti, eli lopettamalla tuon toivottoman yrittämisen, jonka tuloksellisuuteen et yksinkertaisesti itsekään usko. Ja silloin myös toiveesi pääsee vihdoin toteutumaan.
Esimerkki negatiivisen tunnetaajuuden impulssista on myös tilanne, jossa etsit epätoivoisesti itsellesi puolisoa, ja matkustat aina Turkuun tätä puolisoa etsimään, koska sinulla on sellainen toiveikas tunne, että hän asuu juuri Turussa. Et voi kuitenkaan löytää häntä Turusta, koska epätoivon tunteesi vallassa et tavoita korkeamman minäsi tarjoamaa impulssia etsiä häntä Joensuusta, jossa hän todella asuu. Tai jos yhtä epätoivoisesti etsit ravintolasta rakastettua, ja tuijotat vain vaaleahiuksisia partneriehdokkaita, niin et havaitse lainkaan vieressäsi istuvaa tummahiuksista henkilöä, joka olisi korkeamman minäsi sinulle tarjoama, toiveesi mukainen kumppani. Se, minkä itse uskot olevan hukassa, ei voi löytyä.
Älä siis koskaan keskity ongelmaasi, äläkä yritä saada impulsseja toimia siten, että ongelmasi ratkeaa, vaan rauhoita mielesi, keskity mihin tahansa sellaiseen neutraaliin tai positiiviseen asiaan, joka ei liity ongelmaasi MILLÄÄN TAVALLA, ja seuraa sitten vain korkeamman minäsi hienovaraista ohjausta. Tuo ohjaus saattaa tuntua sinusta täysin toisarvoiselta ja merkityksettömältä, mutta juuri se on korkeamman minäsi ääni! Ja se tuntuu sinusta toisarvoiselta siksi, että korkeampi minäsi joutuu ohjaamaan sinua kiertotietä pitkin oikeaan suuntaan, oman mielesi vastustuksen, eli resistanssin ohitse.
Sillä ainoa asia, joka voi koskaan olla sinun unelmiesi ja toiveidesi esteenä, olet sinä itse, ja oma negatiivinen uskomuksesi. Mutta korkeampi minäsi ei koskaan väsy ohjaamaan sinua, ja siksi sinulla ei ole elämässäsi koskaan mitään hätää. Kuten vesi löytää aina uomansa, niin sinäkin löydät unelmasi – ja usein juuri silloin, kun sitä kaikkein vähiten osaat odottaa. Jos mietit jo toteutuneita toiveitasi jälkeen päin, niin tiedät, että tämä on totta. Myös jokainen ongelmasi, ja jokainen kärsimyksen tunteesi, on johtanut aina lopulta tavalla tai toisella kohti toiveitasi.
Elämä kantaa aina, kaikki järjestyy aina, ja kaikesta mitä koet, seuraa aina lopulta pelkkää hyvää.