Onnellisuuden salaisuus on, että kuljet joka hetki kohti toivetta, jonka ei-toivottu kokemus on luonut
Onnellisuuden salaisuus on siis ilon kokemisessa, olosuhteista täysin riippumatta. Liian yksinkertaista toteutettavaksi?
Ei suinkaan. Luomme ajatuksillamme todellisuuttamme, joten voimme ajatuksia tietoisesti kohdistamalla valita aina ilon ja tyytyväisyyden, vaikka näennäiset olosuhteemme olisivat miten ”toivottomat” tahansa. Toivottomuuden, eli epätoivon kokemus itsessään, kertoo nimittäin tunnetasolla juuri siitä, että katsot vain väärään suuntaan, etkä siksi havaitse ei-toivotun avulla luomaasi toivottua todellisuutta, joka on siis jo olemassa. Eli korkeampi minäsi näkee toiveesi, kun taas sinä tuijotat sen ei-olevaisuutta, ja juuri tämä näkökulmien välinen ero aikaansaa negatiivisen tunnetilasi. Negatiivinen tunnetilasi on aina ”väärän ajatuksen” indikaattori.
Jos tämä kaikki tuntuu sinusta aivan liian teoreettiselta, ja sinun on vaikea kokea sitä tunnetasolla todeksi, niin kuvittele itsesi veneeseen, joka lipuu jokea pitkin myötävirtaan. Koet negatiivisen tunnetilan, jos yrität meloa venettäsi vastavirtaan, siis veden luonnollista virtausta vastaan. Mutta koet välittömästi positiivisen tunteen, jos päästät kokonaan irti airoista, ja istut vain iloisena, tasapainoisena ja luottavaisena veneessä, ihailet maisemia, ja annat virtauksen oman voiman kuljettaa venettäsi kohti määränpäätäsi. Ja niin kauan, kuin maltat olla koskematta noihin airoihin, niin kuljet kaikkein helpoimmalla ja nopeimmalla tavalla juuri sinne, minne haluat.
Eli huomaa: Saavutat korkeassa tunnetilassa pysymällä lopulta myös kaikkein helpoimmin ja nopeimmin sellaisen päämäärän, jonka saavuttamiseen sinun on juuri nyt vaikea uskoa! Sillä sinun on vaikea uskoa siihen tällä hetkellä vain siksi, että yrität itse nopeuttaa prosessia väkisin, jolloin prosessi ei nopeudu, vaan hidastuu. Sinä itse, ja negatiivinen tunnetilasi ja epäuskosi, on siis ainoa este suuren unelmasi tiellä.
Eli jos tunnet vaikkapa jossain kohtaa purjehdusmatkaasi kärsimättömyyttä siitä, että et ole vielä perillä, niin tunnet negatiivisen tunteen juuri siksi, koska et juuri tuolla hetkellä nauti matkastasi, jonka jokainen etappi on kuitenkin välttämätön, koska edellinen etappi johtaa aina seuraavaan. Et siis voi kokea seuraavaa etappia, kokematta edellistä.
Eli jos olet vaikkapa kesäisellä purjehduksella Haminasta Helsinkiin, niin matkastasi tulee nautinnollinen vain, jos sinusta on hauskaa nähdä myös Kotkan satama, Loviisan, Porvoon, ja Sipoon rannat ja saaret. Mutta jos koko purjehduksen ajan tuskailet vain sitä, että et ole jo Helsingissä, niin matkastasi tulee lopulta kirjaimellisesti vain tuskallinen. Jos olisit valinnut matkasi jokaisesta hetkestä nauttimisen, niin matkastasi olisi sitä vastoin tullut nautinnollinen. Eli onnellisuus ja onnettomuus elämässämme on siis AINA oma valintamme! Sillä kokemalla iloa – olosuhteistamme riippumatta – vedämme myös puoleemme aina lisää iloa tuottavia kokemuksia.
Ja tunnemme yli päätään tunnetilojamme aina suhteessa niitä edeltäneisiin tunnetiloihin. Kun esimerkiksi vapaudut hyvin negatiivisesta tunnetilasta, niin vapautesi mahdollistaa itkeminen. Itkemällä päästät siis irti negatiivisesta tunnetilasta, etkä enää yritä pitää negatiivisesta ajatuksestasi väkisin kiinni. Nk. surumme on siis todellisuudessa vapautumista ”väärästä tunteesta”. Kun vaikkapa suremme ja itkemme läheisemme kuolemaa, niin samalla vapaudumme ajatuksesta, että kuolemassa olisi yli päätään jotain surtavaa. Ns. fyysinen kuolemahan on kuolevalle itselleen aina euforinen, täydellisen vapautumisen kokemus, eikä hengen kuolemaa koskaan tapahdu. Et siis voi surra iloista kuolematapahtumaa, ja fyysisyydestä vapautumista ”menetyksenä”, koska mitään menetystä ei ole tapahtunut.
Myös ilosta itkeminen kertoo negatiivisemmasta tunnetilasta vapautumisesta, eli kun itkemme ilosta, niin vastaanotamme vain sen, jonka olemme jo toiveillamme itse luoneet. Hyvin korkeassa tunnetilassa olevat ihmiset eivät kuitenkaan itke, koska korkeissa tunnetiloissa emme enää koe rajua tunnetilan kohoamista, koska olemme korkeassa tunnetilassa ollessamme resonanssissa oman korkeamman minämme kanssa, ja koemme siis saman tunnetilan, kuin minkä myös korkeampi minämme samalla hetkellä kokee.
Itku kertoo siis aina siitä, että sinun on vaikea päästää vapaaehtoisesti irti negatiivisemmista ajatuksista, mutta lopulta kuitenkin päästät, jolloin tuo irtipäästämisen hetki on hieman dramaattinen.
Kun siis olet korkeassa tunnetilassa, eli koet onnellisuutta, niin istut veneessäsi luottaen siihen, että virta kuljettaa sinua KOKO AJAN, ja joka hetki, kohti toiveitasi. Et siis ole etukäteen huolissasi ns. suurten unelmiesi toeutumisesta, vaan tiedät, että jokainen kokemasi tyytyväisyyden ja ilon hetki johtaa myös kohti tuon suuren unelman toteutumista.
Seuraamalla iloa, tyytyväisyyttä, arvostusta, ja puhdasta rakkautta, eli kieltäytymällä tietoisesti ajattelemasta pelkoja, huolia, syyllisyyttä, vihaa, katkeruutta ja turhautumista aikaansaavia ajatuksia, koet onnellisuutta. Ja onnellisuus on elämämme ainoa päämäärä, mitään muuta päämäärää ei ole olemassa. Sillä luottamalla joka hetki korkeamman minäsi ohjaukseen, ja täydelliseen viisauteen, koet joka hetki tunnetasolla sen laajentuneen itsesi, jonka omat toiveesi, ja ei-toivotut kokemuksesi, ovat luoneet.
Ja kun olet tuo kokonainen itsesi, niin et tunne lainkaan negatiivisia tunteita. Ja vaikka tuntisitkin joskus hetkellisesti negatiivisen tunteen, niin tiedät, että tuo tunne kertoo vain siitä, että olet itse aavistuksen korkeamman minäsi tunnetaajuustasoa alemmalla taajuudella. Mutta kohdistamalla jälleen ajatuksesi asioihin, joita arvostat, niin tunnetaajuutesi tavoittaa jälleen saman tunnetaajuustason, kuin missä korkeampi, laajentunut minäsi on.
Muista, että matkasi on ikuinen, joten jos haluat nauttia siitä, niin aloita heti, nauttimalla nykyhetkestäsi. Juuri nyt.