Anteeksipyynnön ja nöyryyden vaatiminen, joko itseltäsi tai muilta, pitää sinut kiinni negatiivisessa tunnetilassa

Monen tietoisen luojankin on joskus vaikea ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, että anteeksipyytäminen, joka perustuu nöyryyteen ja itsesyytöksiin,  on paitsi täysin tarpeetonta, niin myös  kärsimystä ylläpitävää, koska se tapahtuu negatiivisessa tunnetaajuudessa. Usko ”tuomitsevaan jumalaan”ja ”syntisyyteen” vaikuttaa vallitsevan kristinuskon tulkinnan seurauksena niin vahvasti kulttuurissamme, että on hyvin vähän sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne syyllisyyttä – ja jotka eivät tuomitse muita. Eli vaikka kristinuskossa puhutaankin ”täydellisestä armosta”, niin tuota armoa pitää kuitenkin ANELLA korkeammilta olennoilta, ”jumalalta” tai ”jumalan pojalta” (ajatus Jeesuksen veriuhrista on negatiivisen tunnetaajuuden synnyttämä tulkinta, alkuperäinen Jeesuksen oppi oli sama, kuin Gautama Buddhan oppi). Todellisuudessa meidän ei tule, eikä tarvitse anella armoa keneltäkään, sillä me olemme  perusolemukseltamme korkeampia olentoja, ja sellaisina täydellisiä. Ainoastaan negatiiviset ajatuksemme ja tunteemme erottavat meidät ajoittain korkeammasta olemuksestamme.

Sekä anteeksipyytämisen vaatiminen, että anteeksipyytäminen muilta, tapahtuu siis aina negatiivisessa tunnetilassa, aivan kuten ne teotkin, joiden takia vaadimme anteeksipyytämistä. Ja siksi tämä nöyryyteen,  ja nöyryyden vaatimukseen perustuva ns. hyveellisyys, saa meidät vain jäämään kiinni negatiivisiin tunnetiloihin. Eli usein muilta anteeksi pyytelevä ihminen joutuu pyytämään jatkuvasti anteeksi, koska hän pakottaa omalla, negatiivisella  tunnetaajuudellaan, kanssaihmisensä uhriutumaan, olemalla välillä vihainen, ja välillä taas nöyrä ja anteeksipyytävä. Ja tämä johtuu siitä, että nöyryyden – eli vajavaisuuden – tunnetilasta pääsee ylemmäs tunneskaalassa vain tuntemalla vihaa, eli ottamalla taas oman voimansa käyttöön, arvottomuuden kokemuksen jälkeen! Eli anteeksipyytäminen ja sen vaatiminen esimerkiksi parisuhteessa saa molemmat osapuolet sahaamaan negatiivisten tunteiden välillä loputtomasti. Osat vain vaihtuvat, eli  uhrin ja kostajan roolit.

Aito anteeksianto on siksi aina vain sitä, että ns. paha teko jätetään kokonaan huomiotta, eli siihen ei jäädä ajatus- , eikä myöskään  tunnetasolla kiinni, vaan tuon teon tehnyttä ihmistä katsotaan aidosti ja vilpittömästi korkeamman minän silmin, täydellisenä sieluna, ilman kaunan tunteita. Sillä hän on tehnyt tuon teon negatiivisessa tunnetilassa, siis ollessaan erossa korkeammasta itsestään. Ja on aivan samantekevää, kuinka dramaattinen tuo teko on ollut – anteeksipyyytämisen vaatimus ei kuitenkaan tee tekemättömäksi sitä,  mikä on jo tapahtunut. Ja sekä teon tekijä, että uhri, ovat molemmat olleet teon tapahtuessa toinen toistensa kanssaluojia, eli mahdollistaneet sen, mitä tapahtui. Eli uhri on aivan yhtä ”syyllinen”, kuin tekijäkin.

Jos tässä kohtaa protestoit, niin et ole korkeassa tunnetilassa juuri nyt. Kyse ei siis ole siitä, että myöskään pahan teon uhri olisi todellisuudessa SYYLLINEN tapahtuneeseen, vaan hän on ollut vain samalla tavalla kanssaluoja, kuin teon tekijäkin. Eli universumi ja vetovoiman laki ei koskaan moralisoi tekojamme, vaan sama taajuustila vetää aina puoleensa samanlaista, oli esimerkiksi väkivaltarikoksen uhri sitten lapsi tai aikuinen. Väkivallantekijä, joka vahingoittaa lasta, on myös itse ollut joskus lapsi, jonka kokemuksia hän kostaa eteenpäin, koska hän ei ole päästänyt niistä ajatus- ja tunnetasolla irti. Se, että hänen uhriaan kannustetaan vihaamaan ja syyttämään tekijää, ei vapauta negatiivisista tunteista sen kummemmin uhria, kuin tekijääkään. Molemmat voivat vapautua negatiivisista tunnemuistoista vasta silloin, kun uhri lakkaa kantamasta kaunaa. Tekijä voi kyllä jatkaa syyllisyyden tuntemista, mutta ei enää suhteessa siihen uhriinsa, joka on hänet nyt siis tunnetaajuustasolla vapauttanut.

Hyvin yleinen, negatiivisen taajuuden kanssaluomistilanne on, että pelokas joutuu katkeran tai kostonhaluisen ihmisen uhriksi. Jos pelokas ei olisi pelännyt, niin kostaja ei olisi löytänyt häntä kostonhimonsa lievittäjäksi. Jos sitten pelkäävä, ja uhriksi ajautunut osapuoli, ei kykene päästämään irti katkeruudestaan tuota kostajaa kohtaan, niin myös uhrista tule kostaja, koska hänen negatiivinen tunnemuistonsa pysyy aktiivisena (tunnemuisto pysyy aktiivisena, jos ajattelemme sitä toistuvasti). Tästä ilmiöstä on kyse silloin, kun hyväksikäytetystä tulee itsestään hyväksikäyttäjä, eli hän jatkaa koston kierrettä. Ja omaa  uhriuttaan kostavan  ei tarvitse aina  olla raiskaaja tai pedofiili, vaan voimme kostaa omia uhrikokemuksiamme myös monilla muilla tavoilla läheisillemme.

Se, että uhri päättääkin jättää menneisyydessä tapahtuneen teon huomiotta, ja neutraloi sen tietoisesti, kohdistamalla tekijään rakastavia ja myötätuntoisia ajatuksia, vapauttaa sekä hänet itsensä, että myös tuon tekijän negatiivisesta tunnemuistosta. Sillä uhriutta kokeva ihminenkin kokee tuskaa vain siksi, että hän on ITSE uhriutuessaan erossa omasta, korkeammasta olemuksestaan! Teon tekijä ei siis todellisuudessa ole teon jälkeen enää millään tavalla osallinen hänen tuskaansa, vaan hän itse aiheuttaa ja mahdollistaa negatiivisen tunnetilansa, tuijottamalla toistuvasti menneisyydessä tapahtunutta ”vääryyttä”.

Se, että lapsi syntyy oloihin, joissa hän on esimerkiksi väkivallalle alttiina, on sielun oma, vapaa valinta. Puhtaan positiivisen energian, ja korkean tietoisuuden tilassa – siis ennen syntymäämme fyysiseen kehoon – emme pelkää syntyä haasteellisiin oloihin, sillä tiedämme, kuinka suunnattoman arvokkaita myös negatiiviset kokemuksemme ovat, sillä jokainen negatiivinen kokemuksemme luo aina toiveen paremmasta, ja laajentaa siten universumia valtavasti, kohottaen korkean tietoisuuden tasoa, ja lisäten ehdottoman rakkauden voimaa.

Me siis aiheutamme itse aina sen, miten muut ihmiset meitä kohtelevat. Jos todella tunnetasolla ymmärrät tämän totuuden, niin olet täysin vapaa, tietoinen Luoja. Ja opit lopulta arvostamaan suuresti jokaista, ns. hankalaa ja negatiivista ihmistä lähipiirissäsi, sillä mitä negatiivisempia kanssaihmisesi usein ovat, niin sitä paremmin sinä opit hallitsemaan omaa tunnetaajuuttasi, ja tuntemaan puhdasta myötätuntoa silloin, kun ihmiset ympärilläsi ovat vihaisia ja pelokkaita. Ja onkin hyvin tavallista, että juuri hyvin korkeassa tunnetilassa oleva ihminen saa negatiivisissa tunnetiloissa olevat ihmiset hermostumaan, sillä he tietävät intuitiivisesti, että heidänkin pitäisi olla resonanssissa korkeamman minänsä kanssa, mikäli hekin haluaisivat tuntea harmoniaa, iloa ja onnellisuutta.

Muista aina, että et voi KOSKAAN auttaa negatiivisessa tunnetilassa olevia, eli masentuneita, pelkääviä, vihaisia tai katkeria ihmisiä, jos annat oman, korkean tunnetilasi laskea heidän tasolleen, eli jos tunnet empatiaa ja sääliä. Jos säälit heitä, niin he tuntevat kyllä hetken mielihyvää siitä, että olette nyt molemmat samalla, matalalla tunnetaajuudella. Mutta koska sinä jouduit luopumaan omasta, selkeyden tunnetilastasi, niin tuo harmonia välillänne ei voi kestää kauan, vaan negatiivinen tunnetila, joka teitä nyt yhdistää, myös pitää teidät molemmat negatiivisessa todellisuudessa, jossa koette negatiivisia kokemuksia. Ja tästä kertoo esimerkiksi sanonta ”kiittämättömyys on maailman palkka”. Empatia, jota tunnet vaikkapa katkeraa ihmistä kohtaan, saa tuon katkeran ihmisen kohdistamaan katkeruutensa ja vihansa ennemmin tai myöhemmin myös sinuun!

Jos siis haluat olla aidosti vapaa, tietoinen Luoja, ja luoda omasta elämästäsi toiveidesi kaltaisen, niin älä koskaan vaadi anteeksipyyntöä keneltäkään, äläkä syytä myöskään itseäsi mistään, mitä olet tehnyt. Sillä vaikka olisit tehnyt toista ihmistä kohtaan itse ”väärin”, niin pysymällä teostasi huolimatta korkeassa tunnetilassa inspiroidut sanomaan juuri sellaiset sanat, jotka vapauttavat myös ”uhrisi” kaunastaan. Ja korkea tunnetilasi hyödyttää teitä molempia, sillä se, joka on ehdottoman rakkauden tunnetilassa, eli joka rakastaa täysin ehdoitta niin itseään, kuin kaikkia muitakin, on vaikutusvaltaisempi, kuin miljoonat, negatiivisemmissa tunnetiloissa olevat ihmiset. Ja muista, että vain pysymällä korkeassa tunnetilassa voit nähdä myös oman ”pahan” tekosi luoman positiivisen toiveen.

Me olemme kaikki oman elämämme Luojia, ja jokainen meistä on tekojen tasolla ajoittain sekä ”hyvä”, että ”paha”, riippuen tunnetiloistamme kullakin hetkellä. Emmekä me ole erillisiä, vaan me olemme kaikki perusolemukseltamme samaa, puhdasta positiivista energiaa, puhdasta, ehdotonta rakkautta.