Yleisökysymys: ”Kuinka ihmiset voivat olla täysin vapaita tekemään elämässään, mitä ikinä haluavat, sillä nykymaailmassahan on jonkun pakko tehdä töitä, jotta yhteiskunta ylipäätään toimisi?”
Kun puhumme ”nykymaailmasta”, niin tulee muistaa, että tuo ”maailma” osatekijöineen on vain ajatus itsestään, ja koemme nuo ”maailmassa olevat asiat” aisteillamme, koska aistimme tulkitsevat niiden värähtelytaajuuksia: Näkö- , kuulo- , haju- , tunto- ja makuaistit tulkitsevat siis värähtelytaajuuksia, ja noiden tulkintojen perusteella kuvittelemme kokemamme todellisuuden. ”Maailma” tai ”yhteiskunta” ei siis ole mitään todellista, vaan aistiemme tulkinta. Esimerkiksi koiran tai ampiaisen maailma on aivan erilainen, kuin meidän maailmamme, emme vain voi kokea noiden eläinten todellisuutta, koska emme ole ampiaisia emmekä koiria.
Vapaus tehdä elämässä (teoriassa) täysin vapaasti juuri sitä, mitä haluamme tehdä, perustuu siihen, että oma kokemuksemme todellisuudesta on siis vain subjektiivinen tulkintamme värähtelytaajuuksista, eli todellisuus, jonka siis itse USKOMME olevan olemassa. Se, että uskomuksemme todellisuuden ominaislaadusta ja ilmentymistä on niin vahva, ja vaikuttaa pysyvältä, johtuu siitä, että emme ole ihmisyksilöinä tietoisuudeltamme erillisiä, ja siksi myös kanssaihmisemme uskovat suurin piirtein samanlaiseen todellisuuteen. Ja tästä syystä voimme ”näytellä elämän näytelmää” kanssaihmistemme kanssa, vaikka olisimme ajoittain eri tunnetaajuustiloissakin. Sillä se näkökulma, josta katsomme itse elämää, tuntuu niin vahvasti ”todelta”.
Meidän on siis vaikea ymmärtää todellisuushavaintomme kollektiivisuutta siksi, koska kuvittelemme itsemme yksilöiksi, vaikka emme ole ihmisinä erillisiä. Koemme saman todellisuuden kaikkien niiden maailman ihmisten kanssa, jotka ovat kulloinkin kanssamme samalla värähtelytaajuustasolla.
Ja aivan kuten emme pääse ampiaisen ”pään sisään” havainnoimaan maailmaa, niin emme pääse myöskään havainnoimaan todellisuutta kanssaihmistemme aisteilla, ja heidän tunnetiloistaan käsin. Ja siksi kuvittelemme, että noiden muiden ihmisten havainto, ja kokemus maailmasta on täysin samanlainen, kuin millaisena me itse sen koemme.
Niin sanottu todellisuutemme, ja myös todellisuutena kokemamme yhteiskunta, on siis vain unen kaltainen tulkinta eri asioiden taajuuksista, ja tuo uni on myös ihmiskunnan, ja sukupolvien kollektiivinen luomus, joka koostuu ajatusmanifestaatioista. Eli kaikki asiat, mitä päivittäin ja hetkittäin koemme, ovat vain ajatus itsestään, eli ne tuntuvat todelta, koska olemme tottuneet lapsesta lähtien elämään tässä todellisuudessa. Mutta esimerkiksi kun koemme fyysisen kuoleman, ja negatiiviset tunteemme häviävät, niin todellisuuskuvamme muuttuu täysin erilaiseksi, eli tuon vapautumisen hetkellä ”kaikki, mitä ajattelemme, on välittömästi olemassa ja mahdollista”. Ei-fyysisyys on siis tila jossa ei ole resistanssia, vaan ajatukset ovat välittömästi totta, ja voimme kokea tuossa tilassa elämää myös fyysisellä tasolla elävien aistien kautta.
Kun siis kuolemme, niin ”heräämme fyysisen elämän unesta” samalla tavalla, kuin herätessämme aamulla, ja unemme päättyy.
Yhteiskuntamme kaikkinensa on siis pelkkää kuvitelmaa, eli ajatus itsestään, mutta uskomme siihen vahvasti, joten voimme elää tuossa yhteiskunnassa. Ansaitsemme rahaa työllämme, koska uskomme, että työstä saa palkkaa. Jos taas uskoisit vahvasti, että voit muuttaa kiven kullaksi, niin kivi muuttuisi kullaksi (alkemia). Kaikki, mihin uskomme niin vahvasti, että tiedämme (korkein tunnetaajuus) sen olevan totta, on siis aina totta.
Tämä asia on helpointa ymmärtää tunnetiloja ajattelemalla: Jos uskot rakkauteen, ja tiedät, että rakastat, niin rakkaus on totta, sillä rakkaus on aina vain tunnetila, jonka itse koet, koska uskot siihen.
Eli miten yhteiskunta siis voi toimia tilanteessa, jossa kukaan meistä ei enää jatkaisi ”oravanpyörässä pyörimistä”?
Tämä olisi mahdollista silloin, jos jokainen ihminen maapallolla uskoisi kaikkivoipaisuuteensa, eli tietäisi kaiken tarvitsemamme – esim. rahan, ruuan, vaatteiden, asuntojen, kehomme, maailmankaikkeuden – olevan vain energiaa ja värähtelyä, siis ajatus itsestään. Emmekä tarvitsisi ruokaakaan, ellemme uskoisi, että tarvitsemme ruokaa pysyäksemme hengissä.
Mutta niin kauan, kun suurin osa ihmiskunnasta uskoo voivansa luoda hyvinvointia vain yrittämällä ja ponnistelemalla, eli tekemällä työtä, ja kokemalla myös kärsimystä, eli jäämällä kiinni negatiivisiin tunteisiin, niin yhtä kauan kollektiivinen todellisuususkomuksemme mahdollistaa tämän ”taistelunäytelmän”.
Kuvamme todellisuudestahan on jatkuvasti myös muuttunut, eli ihmiskunta on manifestoinut valtavasti sellaisia toiveita, joita se on ennen pitänyt ”mahdottomina fantasioina”. Tällainen ”järjenvastainen ihme” jokapäiväisessä elämässämme on edelleen esimerkiksi käyttämämme sähkö, jonka olemusta ei yleisesti tunneta. Samoin lääketiede perustuu pääosin pelkkiin uskomuksiin, koska ihmisen mielen suunnattomia voimia ei tunnusteta.
Myös fyysisesti raskaan työn tekeminen on – etenkin länsimaissa – ihmisten unelmien toteutumisen seurauksena vähentynyt todella paljon viimeisen sadan vuoden aikana, intuitiivisesti syntyneiden keksintöjen ansiosta. Ja kaikkein eniten maailmassa rahaa ansaitsevat ihmiset, eli ”rahaan uskovat”, tekevät kaikkein vähiten työtä, koska rahan saaminen helposti perustuu siihen, että rahaa helposti saava uskoo rahan saamisen helppouteen.
Hyvä esimerkki miljardien ihmisten unelmien manifestaatiosta on internet. Aiemmin vain harvat ihmiset kussakin maassa olivat ”julkkiksia”, kun taas nykyisin sadat tuhannet voivat kokea julkista ihailua, koska he ovat unelmoineet tällaisesta elämästä, ja nyt teoriassa kuka tahansa voi siis internetin avulla saavuttaa lähes välittömästi valtavan julkisuuden. Ja internet tekee myös mahdolliseksi rahan ansaitsemisen todella helposti, myös kehitysmaissa. Internet mahdollistaa siis unelmoinnin lähes kelle tahansa, ja myös unelmien manifestoinnin. Kaikki, mihin itse uskomme, on aina totta.
Internet mahdollistaa myö negatiivisen todellisuuden eksponentiaalisen laajenemisen, sillä vetovoiman laki on painovoiman kaltainen luonnonlaki, joka ei moralisoi, vaan jokaisella ihmisellä on täydellinen vapaus luoda myös negatiivista todellisuutta – itselleen. Se, että ”pahaan kiinni jäävillä” ihmisillä on internetissä myös uhreja, mahdollistuu siksi, että arvottomuutta ja pelkoa kokeva ihminen on esimerkiksi kostonhimoisen kanssa usein samassa taajuustilassa. Kostava ihminenhän pyrkii vihallaan korkeampaan tunnetilaan, nin ikään arvottomuuden tunnetilasta.
Eli kyse on siis edelleen vain siitä, mihin itse tunnetasolla uskot. Jos jättäydyt oravanpyörästä pois, mutta et kuitenkaan itse usko pärjääväsi (uskot, että voit saada rahaa pääosin vain töitä tekemällä), niin et ole valinnut helpointa polkua vaan vaikeimman. Jos taas JOUDUT pois oravanpyörästä, eli sinut erotetaan, jolloin sinulla ei ole mahdollisuutta ansaita rahaa entisellä työlläsi, niin saat rahaa jollain muilla tavoilla, koska sinun on tuossa tilanteessa tunnetasolla pakko päästää irti, eli lakata yrittämästä, jolloin sallit toiveesi rahasta.
Jos olet kovasti toivonut suuria rikkauksia, niin et saa niitä, olit töissä tai et, ennen kuin lakkaat yrittämästä, eli alat vain luottaa siihen, että toiveesi toteutuvat. Eli työstäsi saama palkka on myös uskomus, joka pysyy samanlaisena, ellet muuta uskomustasi. Huomaa kuitenkin, että ollessasi korkeassa tunnetilassa voit saada inspiraation toimintaan, joka johtaa rahan saamiseen. Tietoinen rahan luominen ei siis tarkoita passiivista odottamista, vaan intuitio voi ohjata sinut myös toimimaan niin, että saat toivomasi rahat.
Emme kuitenkaan voi universumissa koskaan päästä eroon mistään, voimme vain vetää asioita puoleemme, sekä toivottua, että ei-toivottua. Eli jos haluat jättää elämässäsi taaksesi jotakin, mitä tahansa, niin varmista, että et halua niin tehdessäsi KORJATA mitään. Sillä emme elä maailmassa korjataksemme epäkohtia (”maailma ei ole rikki”), vaan vastaanottaaksemme toiveitamme
Esimerkki ihmissuhteista: Jos haluat erota puolisostasi, koska hän ei ole mieleisesi, niin se, että puolisosi ei miellytä sinua, johtuu siitä, että katsot häntä negatiivisesta tunnetilasta käsin. Puolisosi ”viallisuus” johtuu siis vain sinun näkökulmastasi, eli uskot hänen olevan ”epäsopiva”. Ja jos löydät tuossa tunnetilassa uuden puolison, niin hän on juuri samanlainen kuin nykyinen puolisosi, tai mielestäsi ”pahempi”, koska sinun uskomuksesi parisuhteisiin liittyen on negatiivinen. Jos taas erotessasi arvostat puolisoasi, eli tunnetilasi on korkea, ehdottoman rakkauden tunnetila, niin löydät uuden puolison, joka hänkin on korkeassa tunnetilassa.
Esimerkki työelämästä: Jos jättäydyt pois työstäsi, koska haluat uskoa, että vapaus tekee sinut onnelliseksi, mutta et kuitenkaan todella usko siihen, niin näennäinen vapautesi tekeekin sinusta vangin, koska tuomitset itsesi, eli tunnetaajuutesi on negatiivinen, jätettyäsi työsi.
Jos taas työskentelet työsuhteessa, rakastat työtäsi, mutta innostut yritysideasta, niin voit perustaa menestyvän yrityksen työsuhteessa edelleen ollessasi, sillä korkeassa tunnetilassa kaikki onnistuu aina todella helposti ja vaivattomasti.Ja kun ideasi alkaa tuottaa paljon rahaa, niin työsuhteen irtisanominenkin tapahtuu helposti ja luontevasti, korkeassa tunnetilassa. Ja koska jo valmiiksi uskot rahantuloon, työstäsi saamasi palkan takia, niin myös yritysideasi tuottaa sinulle rahaa.
Tämä ilmiö on syy siihen, että moni pitää maailmaa ”epäoikeudenmukaisena paikkana”, jossa rikkaat rikastuvat, ja köyhät köyhtyvät. Vetovoiman laki on kuitenkin todellisuudessa täysin oikeudenmukainen aina, sillä se on ehdoton luonnonlaki. Ja huomaa: Myös rikas voi olla onneton, eli lopullinen ja ainoa tavoitteemme, eli onnellisuus itsessään, on AINA suhteellista!
Ihmiset jotka jättävät työnsä ”kirjoittaakseen vihdoinkin sen kirjan” eivät yleensä kirjoita kirjaa, sillä kirjat syntyvät inspiraation korkeassa tunnetilassa helposti, ne eivät siis vaadi paljon aikaa syntyäkseen. Työsuhde ei siis estä kirjan kirjoittamista, vaan sen estää töissä käyvän negatiivinen tunnetila, jonka hän siis kuvittelee johtuvan siitä, että hän käy töissä. Ja vaikka hän kirjoittaisikin kirjan, mutta kirjan kirjoittaminen on tuskallista, niin kirja ei myöskään julkaisun jälkeen tuota kirjoittajalleen iloa. Onneton matka ei voi päättyä onnellisesti, sillä matka on juuri niin onnellinen, kuin ne hetket, joista tuo matka koostuu.
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen siis on: Mikä tahansa on mahdollista, jos vain itse todella uskot siihen. Mutta et voi koskaan luoda toisen ihmisen todellisuutta, ainoastaan omasi. Jos muut ihmiset uskovat, että maailmassa pitää tehdä työtä ”elääkseen”, niin heidän uskomuksensa toteutuu. Mutta jos sinä uskot, että voit elää ja saada kaiken haluamasi jollakin muulla tavalla, niin myös sinun uskomuksesi toteutuu. Sillä kokemuksemme elämästä on juuri sellainen, kuin millainen itse tunnetasolla uskomme sen olevan.