Asiat, joita olet jo manifestoinut, saattavat olla uusien unelmiesi esteenä

Elämä ja ns. todellisuus on energiaa, joka on jatkuvassa liikkeessä. Vaikka ”atomi” on vain fysiikassa esitetty teoreettinen mallinnus, niin siihen sisältyvät, liikkuvat elektronit, ja niiden kohtaamisen aikaansaama värähtely,  kuvaavat silti hyvin tuota jatkuvaa liikettä, ja jatkuvaa muutosta.

Mikään universumissa ei siis pysy koskaan samana, vaan muuttuu koko ajan – myös ns. hidas energia, eli materia – ja se, mihin keskitämme huomiomme, pysyy todellisuutenamme, halusimme sitä, tai emme. Sillä vain sellainen asia ja olevainen, eli siis  ajatus jostakin, jonka värähtelyn aisteillamme havaitsemme, voi olla meille ”olemassa”.

Sanonnat  ”sirpaleet tuovat onnea”, ”saat sen, mistä luovut”, tai ”antaessasi saat”, eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun tulee antaa pakonomaisesti pois kaikki, mitä rakastat, tai rikkoa ja tuhota tarkoituksellisesti jo luomaasi materiaa tai ihmissuhteita, vaan voit kokea uusiutumista myös harmonian, ilon, ja sallimisen kautta, jolloin dramaattisia tapahtumia ei tarvita. Dramatiikka elämässämmehän kertoo ainoastaan siitä, että olemme vastustaneet muutosta liian kauan, jolloin ajaudumme lopulta tilanteeseen, jossa ”kamelin selkä katkeaa”, ja muutos on väistämätön. Kaikki toiveemmehan kiihdyttävät aina toiveidemme virtaa, ja jos vastustamme tuota virtausta, niin jossain vaiheessa tuo virta on jo niin voimakas, että ”vastustuksemme pato murtuu”, ja muutoksen on pakko tapahtua.

Mutta toisaalta myös ”asioiden edelle meneminen” aikaansaa negatiivisia tapahtumia ja tunteita, eli se, että pyrimme kiirehtimään muutosta, kärsimättöminä,vaikka emme itse ole tuohon muutokseen vielä valmiita. Kaikella, mitä tapahtuu, on aina täsmällinen, synkroninen aikansa, ja jos olemme kärsimättömiä, tai liian kärsivällisiä (emme itse usko muutokseen, jolloin se hidastuum eikä pääse tapahtumaan), niin kirjaimellisesti siis kärsimme. Olet kuitenkin joka ikinen hetki valmis JOHONKIN positiiviseen muutokseen, eli voit kokea onnellisuutta ottamalla aina vain seuraavan askeleen, kohti tuota suurempaa muutosta. Et siis ”kapsahda katajaan” ellet ”kurkota kuuseen”, vaan tavoittelet aina vain sellaista asiaa, jonka saavuttamisen uskot itse olevan mahdollista.

Mutta saamme siis korkeammalta minältämme koko ajan ohjausta myös silloin, kun teemme asioita negatiivisissa tunnetiloissa (negatiivinen tunne itsessään on tuo ohjaus), ja siksi emme voi elämässämme koskaan tehdä mitään ”peruuttamattomasti väärää”, vaan myös vaikeampi polku johtaa aina lopulta kohti omia unelmiamme.

Jos olet huomannut, että voimakkaista toiveistasi huolimatta muutosta ei näytä tapahtuvan, niin kyse ei ole siitä, että mitään edistystä ei tapahtuisi, vaan siitä, että luot koko ajan samanlaista todellisuutta, jolloin syntyy vaikutelma paikallaanpysähtyneisyydestä. Eli jos kävellessäsi katsot koko ajan hiekkaa, jota on polulla allasi, niin et samaan aikaan näe maisemia, joiden ohi kuljet. Kun siis tuijotat hiekkaa, niin näet pelkkää hiekkaa, ja uskot hiekan olevan ainoa ”todellisuus”, jonka voit havaita. Tuo hiekka on ikään kuin matalamman tunnetilan manifestaatio, kun taas ylempänä ja horisontissa olevat asiat, kukat, puut, linnut ja taivas, ovat sellaisia, joita voisit havaita, jos kulkisit pää pystyssä, innostuneena, ja elämästä inspiroituneena, korkeassa tunnetilassa.

Eli jos tunnet ikävystymistä, etkä koe elämääsi positiivisessa mielessä inspiroivana, niin kyse on siitä, että aktivoit ajatuksillasi sitä todellisuutta, jossa jo elät, jolloin positiivinen tapahtumaketju kohti unelmiasi ei pääse syntymään ja voimistumaan. Jos olet hyvin masentunut, niin voit saada myös negatiivisen tunnetaajuuden inspiraation, eli kokea vihaa ja turhautumista, ja koet tuolloin voiman tunteen, eli nautit siitä, että ”edes jotain tapahtuu”.

Useimmat meistä tuntevat mieluummin vaikka negatiivisen tunteen, kun ei tunnetta lainkaan. Tästä syystä masentuneet ihmiset saattavat hetkellisesti aidosti nauttia väkivallan havaitsemisesta, ja myös raivostumisen tai koston tunteesta, väkivallan harjoittamisesta, ukkosmyrskystä, vaarallisista tilanteista, poikkeustilanteista yli päätään (pandemiat ja terrorismi), vahingonilosta, eli toisten ihmisten kokemista onnettomuuksista, mutta myös itsevihasta, eli esimerkiksi oman kehon vahingoittamisesta ja kivusta. Ja siksi muita ihmisiä syyttävät, vihaiset, katkerat ja väkivaltaiset ihmiset, ovat aina niitä, jotka ovat tunteneet itse voimakasta syyllisyydentunnetta, pelkoa  ja arvottomuutta.

Mutta huomaa: Voit kokea pysähtyneisyyden tunteen myös korkeammissa tunnetiloissa, eli silloin, kun kaikki on elämässäsi ihan hyvin, mutta YRITÄT liian tietoisesti pysyä korkeassa tunnetilassa, jotta et manifestoisi turvalliseen elämääsi ongelmia, eli negatiivisia tapahtumia! Eli tietoisena luojana saatat suorastaan pelätä negatiivisia ajatuksia ja tunteita, ja pyrkiä ns. pakkopositiivisuuteen, jolloin et todellisuudessa sallikaan muutosta, koska siis pelkäät kokea negatiivisia tunteita , jotka mahdollistaisivat (tekemäsi valinnan seurauksena) tuon muutoksen. Sinun on kuitenkin hyväksyttävä myös negatiiviset ajatukset, sillä ilman niitä et voi tehdä  noita uusia valintoja, eli valita jatkossakin ei-toivotun sijasta toivottua. Pakkopositiivisuus ei sis ole aitoa positiivisuutta, vaan todellisuudessa negatiivinen tunne, joka estää meitä kokemasta uutta, ja nauttimasta elämän jatkuvasta virtauksesta ja uudistumisesta. Ns. hyvinvointi, kuten rakkaus, terveys,  ja elämä yli päätään, on aina PROSESSI, ei koskaan staattinen tila.

Ihminen, joka keskittyy elämässään voimakkaasti jo saavutetun turvallisuuden tunteen tavoitteluun ja  ylläpitämiseen, ei siis uskalla vastaanottaa toivomiaan muutoksia ja uudistumista, vaan hänkin luo koko ajan samanlaista todellisuutta. Hän ei siis muutosta pelätessään ymmärrä, että myös hänen hyvinvointinsa on syntynyt toiveista ja unelmista, ja että se on voinut syntyä vain ei-toivottua edes hetkellisesti kokemalla, mutta toivotun sen jälkeen sallimalla.

Esimerkiksi perinteiden ylläpitäminen, ja historiallisten tapahtumien muisteleminen, ovat tällaista, menneeseen aikaan keskittymistä, ja turvallisuuden ja pysyvyyden tunteisiin turvautumista. Perinteet voivat kyllä luoda yhteisyyden kokemuksen, eli resonanssin muiden nuo perinteet tuntevien ihmisten kanssa, mutta jos perinteet vahvistavat esimerkiksi uskomusta sotasankaruuden ja kärsimyksen arvokkuudesta, niin nuo perinteet pitävät meidät kiinni pelossa ja kontrollintarpeessa. Sillä sotaahan ei voi koskaan käydä rakkauden tunnetilassa, vaan sodat perustuvat aina pelkoon. Samoin pandemiaa ja viruksia emme voi koskaan voittaa pelkämällä niitä, ja yrittämällä suojautua niiltä, vaan voimme voittaa sairaudet van sallimalla omien solujemme harmonian.

Oma pelko kannattaa huomioida, koska pelon tunne mahdollistaa pelon manifestoitumisen, mutta jos jäät kiinni pelkoon, niin et pelkäämällä voita pelkoa, vaan manifestoit pelkouskomuksesi. Pelko on siis kuin tienviitta: Jos kohtaat pelon itsessäsi, niin lopeta vain pelkääminen,ja myös pelkosi syy häviää!

”Siilipuolustus” ja ”muutosvastarinta”, sekä ns. realismi ja rationalismi, ovat siis unelmia ja uudistumista estäviä ilmiöitä. Intuition, eli korkeamman minäsi ohjaamana, kuljet aina helpointa ja nopeinta polkua kohti uutta, mutta ”järkevyys”, tai ns. yleisen mielipiteen seuraaminen ja myötäileminen, ei suinkaan aina ole helpoin polku. Sillä jos turvaudut elämässäsi muiden ihmisten mielipiteisiin, kuuntelematta omaa intuitiotasi, niin teet ratkaisuja perustuen noiden muiden ihmisten tuntemiin pelkoihin ja motiiveihin.

Etkä voi koskaan tietää tarkalleen, millaisia noiden muiden ihmisten tunnetilat ja motiivit kullakin hetkellä todella ovat! Ja tästä syystä sanotaan: ”Kel onni on, se onnen kätkeköön”, sillä toinen ihminen, joka ei ole unelmoinut sinun unelmiasi, eikä tiedä, kuinka lähellä sinun unelmasi manifestaatio on, ei voi koskan antaa sinulle parempia neuvoja, kuin oma, korkeampi minäsi.

Uusien unelmien salliminen ei kuitenkaan edellytä pakonomaista vanhasta luopumista, eikä energiaa tule yrittää vapauttaa esimerkiksi antamalla pois kaikki vanha, sillä jos tunnetilasi on negatiivinen luopuessasi jostakin, niin matala tunnetaajuutesi ja -muistosi on sinussa, eikä positiivista muutosta tapahdu. Samoin ”sirpaleet tuovat onnea” vain silloin, jos kykenet näkemään tuon materian hajoamisen positiivisena. Tai askeesi tai laihduttaminen on hyväksi vain silloin, jos ihan aidosti nautit siitä (tästä syystä rakastuneet ihmiset usein laihtuvat täysin huomaamattaan, korkeassa tunnetilassa). Mutta jos tietoisesti vain hajotat jotakin vanhaa, negatiivisessa tunnetilassa, niin seurauksena onkin usein syyllisyys ja pettymys. Näin käy esimerkiksi silloin, jos haluat paeta riitaisesta ihmissuhteesta uuteen ihmissuhteeseen, uskoen, että tuo uusi olisi parempi. Näin ei voi koskaan olla, sillä negatiivinen tilanne on aina oma luomuksesi, eli se on seurausta sinun omista, negatiivisista tunteistasi ja uskomuksistasi. Ja tätä tarkoittaa sanonta ”ei se vaihtamalla parane”. Tuo viisaus ei siis tarkoita sitä, että emme saisi erota, ja solmia uusia parisuhteita, vaan se tarkoittaa sitä, että jos et muutu itse, niin parisuhteesikaan eivät muutu.

Mutta jos olet aidosti korkeassa tunnetilassa, ja saat inspiraation esimerkiksi siivota, ja luopua vaikkapa vanhoista vaatteistasi, joita et enää tarvitse, ja jotka liittyvät menneisyyteesi, niin voit symbolisesti – ja myös konkreettisesti – saada energian virtaamaan antamalla pois, tai myymällä noita vaatteita. Samoin voit puhdistaa vanhaa, pysähtynyttä energiaa, tuhoamalla sellaisia vanhoja asiapapereita, joihin on kirjoitettu asioita, jotka olet jo jättänyt taaksesi. Erityisen hyödyllistä on sellaisten paperien hävittäminen, joihin liittyy erimielisyyksiä, tai muita ongelmia, jotka ovat tuottaneet sinulle aikoinaan surua ja huolia, mutta joiden luoman positiivisen vastineen olet jo kyennyt näkemään, ja manifestoimaan.

Ihmiskunnan kaikki ns. siirtymäriitit – liittyen avioliittoon, syntymään, nimenantoon, aikuistumiseen, kuolemaan, uuteen vuoteen  jne. – ovat syntyneet siksi, että vetovoiman laki, ja elämän jatkuva muutosprosessi, on ihan konkreettisesti ymmärretty, ja rituaaleja suorittamalla on tietoisesti siirrytty vanhasta uuteen, eli vanha on jätetty pelottomasti taakse, takertumatta siihen. Astioiden rikkominen, ja seteleiden ja riisinjyvien heitteleminen häissä, ilotulitusrakettien ampuminen uudenvuodenjuhlissa, lahjojen tuominen vastasyntyneelle, tai vaikkapa ruumiiden näyttävä polttaminen itämaisessa kulttuurissa, tai kuolleen ihmisen tavaroiden tuhoaminen (esim. romanikulttuurissa), ovat alun perin perustuneet tietoon vetovoiman laista. ”Jumalille” on siis alunperin uhrattu esimerkiksi ruokaa vain vertauskuvallisesti, symbolina universumin loputtomasta runsaudesta, eli ihmiskunta on tiennyt, että nuo ”jumalatkin” ovat vain manifestoituneita ajatuksia, ja se todellinen, aivan  kaiken mahdollistava  korkein tietoisuus, on kaikessa olevassa, ja myös jokaisessa meissä.

Jos siis tunnet pysähtyneisyyden, tai epätoivon tunteita, niin pyri kohdistamaan ajatuksesi MIHIN TAHANSA muuhun, kuin omaan uskomukseesi tilanteesi muuttumattomuudesta. Sillä kun et enää kohdista negatiivisia ajatuksiasi ei-toivottuun nykyhetkeesi, ja innostut jostain asiasta – oli tuo asia kuinka ”toisarvoinen” tahansa – niin alat välittömästi vetää puoleesi toivomiasi asioita, ja havaitset jälleen myös korkeamman minäsi ohjauksen, mikä johtuu siis tunnetilasi kohoamisesta.

Siksi pieninkin innostus mahdollistaa aina lopulta kaikkein suurimmat saavutukset! Sillä ainoa asia, jota unelmiesi toteutumiseen tarvitset, on korkea tunnetila, toiveidesi sallimisen tunnetaajuus.