Dramaattisetkin vastoinkäymiset elämässäsi johdattavat sinua vain oikeaan suuntaan

Kun elät elämääsi ja esität universumille toiveitasi, niin korkeamman minäsi taajuudella oleva minäsi laajenee ja muuttuu koko ajan. Et siis ole nyt enää sama ”minä”, kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Jos et kuitenkaan pysy laajentuneen itsesi ja unelmiesi ”vauhdissa”, vaan vastustat muutosta, eli yrität jatkaa loputtomasti vanhaa, turvallista elämääsi, niin saatat kokea jotain inhimillisellä mittapuulla arvioiden hyvinkin dramaattista, jotta pääset jatkamaan polullasi sinne, minne olet menossa.

Sellaisilla ihmisillä, joilla ei ole kovin suuria unelmia, elämä saattaa sujua ulkopuolisen silmin katsottuna melko tasaisesti, eivätkä he näytä kokevan mitään kovin järisyttäviä muutoksia elämässään. Mutta kaikki on aina suhteellista, ja ihmiselle, joka ei ole unelmiensa ja toiveidensa kautta laajentunut kovin paljon, ja jonka elämä on ollut tasaisempaa,  voi aivan pienikin elämässä tapahtuva muutos olla tunnetasolla todella järisyttävä kokemus. Joku saattaa esim. kertoa ja surra oman vanhempansa kuoleman tarinaa koko loppuelämänsä ajan, kun taas joku toinen on kokenut koko perheensä siirtymisen pois fyysiseltä tasolta, menettänyt menestyksekkään elämänuransa ja omaisuutensa, ja jatkaa silti elämäänsä siitä nauttien, ja menneitä tapahtumia murehtimatta. Se, joka ei päästä irti menneisyydessä kokemastaan järkytyksestä, aktivoi jatkuvasti matalaa tunnetaajuutta, ja vetää puoleensa matalan tunnetaajuuden kokemuksia. Kun taas se, joka hyväksyy läheisen kuolema ja muut menetykset lahjana universumilta, ja ymmärtää, että kuolema tai materiaalinen menetys ei koskaan ole ”menetys”, vaan kaikki vanha, josta olemme päästäneet irti, on luonut toiveidemme kautta uutta korkeamman minämme taajuudelle, kokee suunnatonta  elämäniloa, eli on usein korkeassa tunnetaajuudessa. ”Valon kokemus on siis aina suhteellinen suhteessa pimeyden kokemukseen”.

Jos menetät työsi ja menestyksekkään urasi, ja ymmärrät uranmenetyksen olevan vain askel kohti jotakin parempaa, niin luot itsellesi jotakin vielä paljon inspiroivampaa tulevaan elämääsi. Jos menetät perheenjäsenesi ”kuoleman” kautta, niin oma kuolemanpelkosi vähenee, ja ymmärrät, että kuolemaa ei ole olemassa, ja elämänilosi lisääntyy pelon väistymisen kautta. Jos menetät omaisuutesi ja arvostat kokemustasi, niin luot itsellesi monin verroin enemmän omaisuutta, jonka saavutat helposti ja ilman ponnisteluja, koska se, mitä olet jo luonut, on olemassa, sinun tulee vain sallia se itsellesi.

Jos siis olet kokenut elämässäsi omalla mittapuullasi mitattuna ”suuria” menetyksiä, niin suhtaudu niihin kaikkiin suurina lahjoina universumilta. Tunne kaikki se runsaus ja ilo ja uusi elämä, jota menetyksesi kokeminen on luonut korkeamman minäsi taajuudelle, sillä se on uutta todellisuuttasi, todellisuutta juuri nyt, mennyt ja nykyhetki on jo mennyt. Älä siis koskaan kertaa menneisyydessä kokemiasi negatiivisten tunteiden kokemuksia, älä murehdi sitä, joka on menneisyyttä, sillä puhumalla menneistä matalan tunnetaajuuden tunteista, aktivoit niitä myös nykyhetkeesi. Se, että yli päätään koet ”murhetta” on vain korkeammalta minältäsi saatu viesti: Murehtiessasi olet väärässä suunnassa, lopeta murehtminen, ja jatka oikeaan suuntaan –

eteenpäin!

Kaikki mitä ”menetämme” elämässämme poistuvat elämästämme vain siksi, että vanhan täytyy ”kuolla”, jotta uudelle on tilaa. Iloitse siis joka ikisestä näennäisestä vastoinkäymisestä polullasi. Vain luopumalla entisestä voit saada sitä, mitä juuri nyt todella haluat – ja joka tyydyttää ja ilahduttaa laajentunutta itseäsi.