Miksi elämämme ajautuu ”kaaostilaan” usein juuri silloin, kun olemme iloisia?

Moni meistä on oppinut rajoittamaan omaa elämäniloaan siksi, että on jo lapsena kuullut sanonnan ”itku pitkästä ilosta”. Olemme siis oppineet tuntemaan ikään kuin syyllisyyttä onnellisuudestamme, ja pelkäämään jo etukäteen onnentunteiden muuttumista kärsimykseksi – ja siksi moni meistä ei ole uskaltanut oikeastaan koskaan olla todella aidosti onnellinen ja iloinen. Tällainen ajattelu myös toteuttaa itse itseään, eli koska pelkäämme olla onnellisia, niin emme myöskään tunne aitoa iloa ja onnellisuutta silloinkaan, kun iloon olisi syytä. Ja koska siis jo joskus hyvin varhain elämässämme olemme kokeneet, että pidäkkeetön ilomme muuttui yhtäkkiä suruksi, niin saatamme kokemuksemme ”opettamina” vakuutella koko elämämme ajan itsellemme, että on parempi olla tasaisen onneton koko ajan, sillä edessä olevat kärsimykset eivät silloin tunnu yhtä musertavilta.  Vetovoiman lain vaikutuksesta ”toivo parasta, mutta varaudu pahimpaan” -ajattelu on  mitä suurimmassa määrin itseään toteuttavaa, sillä ollessamme matalassa tunnetaajuudessa luomme myös tulevaan elämäämme koko ajan lisää matalan tunnetaajuuden kokemuksia.

 

Mutta  päätelmämme siitä, että ilo johtaa kärsimykseen, eli että kärsimys olisi jonkinlainen rangaistus ilon ja onnellisuuden kokemisesta, on väärinkäsitys, näköharha. Meillä on toisin sanoen siitä ”tilannetodisteita”, joihin liittyy täysin väärä oletus. Se, että usein juuri ollessamme onnellisia – etenkin, jos emme pitkään aikaan ole kokeneet onnellisuutta – elämämme ajautuukin kaaokseen ja kriisiin, johtuu siitä, että ollessamme matalassa tunnetaajuudessa ylläpidimme itse olosuhteita, joissa emme olisi enää halunneet elää. Ja kun sitten vihdoin saamme ”yhteyden” omaan korkeampaan minäämme – syystä tai toisesta – ja koemme hetken aitoa onnellisuutta, niin tunnetajuutemme kohotessa myös resistanssimme ei vastustuksemme lakkaa patoamasta toiveidemme virtaa, jolloin universumi saa mahdollisuuden alkaa toteuttaa todellisia toiveitamme. Tällaisella hetkellä meistä tuntuu, että koko maailmamme romahtaa, että elämältämme ”putoaa pois pohja”, ja ajelehdimme ja heittelehdimme kuin myrskyn silmässä, täysin avuttomina ja voimattomina. Tällaisessa tilanteessa läheisemme saattaa kuolla, saatamme menettää kotimme tai työpaikkamme, yrityksemme saattaa ajautua konkurssiin, perheemme saattaa hajota. Ja koska juuri ennen kriisin alkamista koimme onnellisuutta, niin kuvittelemme, että ”onnettomuus” tapahtuu rangaistuksena onnellisuudentunteistamme.

 

Todellisuudessa se kriisi ja kaaos, johon juuri nyt kiinnitämme huomiomme, ja joka saa meidät tuntemaan usein todella voimakkaita negatiivisia tunteita, on vain välttämätön välivaihe matkallamme kohti uutta eämäämme, matkalla kohti sydämemme todellisia toiveita, jotka siis nyt vihdoin sallimme itsellemme. Ja kokemamme onnen ja ilon hetket siis mahdollistivat tuon ”puhdistavan” myrskyn, elämämme rakenteet uuteen järjestykseen asettavan maanjäristyksen. Onnellisuutemme ei siis johdata meitä koskaan huonompaan suuntaan, vaan aina parempaan. Se, että pidämme itse usein tiukasti kiinni omasta tutusta ja turvallisesta, mutta pohjimmiltaan onnettomasta ja paikallaan  junnaavasta elämästämme, saa aikaan sen, että elämämme kriisit eli käännekohdat tuntuvat kohtuuttoman rajuilta.

 

Mitään pelättävää meillä ei silti koskaan ole, sillä oma korkeampi minämme on joka hetki kanssamme. Tapahtui elämässämme siis millaisia mullistuksia ja katastrofeja tahansa, niin voimme aina katsoa niitä korkeamman minämme silmin, portteina parempaan elämään, välttämättöminä ”pommeina”, jotka murtavat elämämme virtausta estävät padot. Kaikki surun, pelon ja ahdistuksen tunteet kertovat meille siis vain korkeamman minämme välittämää viestiä siitä, että mitään syytä pelkoon, ahdistukseen tai suruun ei ole. Kun paise, joka on ollut pitkään kipeä, vihdoin kovan paineen vaikutuksesta puhkeaa, niin koemme helpotusta – ja paranemisemme voi alkaa.

 

Kiitä siis universumia jokaisesta näennäisesti negatiivisesta kokemuksestasi, sillä jokainen niistä raivaa sinulle tietä kohti uutta elämääsi, jota et olisi ilman vastustuksesi murtumista itsellesi sallinut. Jos olet ollut pitkään kuin ”seisova vesi”, niin kun vesi alkaa vihdoin virrata, niin virtaus  virkistää ja uudistaa sinua. Älä vastusta virtaa, älä taistele virtausta vastaan, vaan anna voimakkaan virran kuljettaa sinut kohti uutta ja innostavaa elämääsi.

 

Elämä kantaa aina, kaikki järjestyy aina, kaikesta mitä elämässämme koemme, seuraa aina lopulta pelkkää hyvää. Negatiivisia tunteita usein tuntemalla luot itsellesi dramaattisempaa elämää. Positiivisia tunteita – myös vastoinkäymisiä kohdatessasi – tuntemalla on matkasi  helpompi. Kummassakaan tapauksessa et koskaan voi tehdä mitään väärin, silä olet aina polullasi. Polkusi on siis aina jalkojesi alla, olet aina menossa oikeaan suuntaan: Kohti  unelmiasi. Sillä korkeampi minäsi kutsuu ja ohjaa sinua joka hetki juuri sinne, minne haluat. Jos vastustat tuota kutsua, tai et kuule tai ymmärrä sitä, niin koet negatiivisia tunteita. Jos kuuntelet ja kuulet tuon kutsun, tunnet positiivisia tunteita – täysin riippumatta olosuhteista, joissa juuri nyt elät.

 

 Sinä Olet Luoja.