Maailmassa ei olisi yhtään riitaa, eikä yhtään sotaa, jos me kaikki ihmiset katsoisimme toinen toisiamme korkeamman minämme silmin
Maailmassa ei olisi siis yhtään riitaa, eikä yhtään sotaa, jos kaikki ihmiset katsoisivat toinen toisiaan korkeamman minänsä silmin.
Kaikki erimielisyydet ja riidat ihmisten välillä päättyvät aina sen osapuolen ”voitoksi”, joka pysyy itse korkeassa tunnetilassa, eli katsoo kiistakumppaniaan korkeamman minänsä silmin. Matalassa tunnetilassa olevan osapuolen on siis pakko lopettaa kiisteleminen sellaisen ihmisen kanssa, joka on korkeassa tunnetilassa. Eli sanonta ”riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta” pitää paikkansa aina.
Rakkaus siis halitsee maailmaa, kirjaimellisesti.
Sama lainalaisuus pätee myös fyysiseen väkivaltaan. Väkivallan tekijä ja uhri ovat samalla taajuudella. Väkivaltainen ihminen ei ole ”paha” ihminen, eikä uhri ”parempi” ihminen, vaan molemmat ovat oman matalan tunnetilansa uhreja. Pelko mahdollistaa vihan kohteeksi joutumisen, ja vihainen ihminen on itse myös pelokas. Masennukseen verrattuna vihakin on ”korkeampi” tunne, eli viha johtuu siitä, että vihainen vapautuu vihatessaan vielä alemmasta tunteesta, eli täydellisen arvottomuuden tunteesta, masennuksesta.
Käsitys siitä, että ns. väkivallaton vastarinta tai ”toisen posken kääntäminen” tekisi myötätuntoisesta ihmisestä jonkinlaisen kynnysmaton ja uhrin, on täysin väärä. Ja tämä käsitys on syntynyt matalassa tunnetilassa, eli esimerkiksi pelkäävä tai vihainen ihminen ei voi uskoa, että rakkauden korkea taajuus todella dominoi universumissa.
Mutta korkea tunnetila, myötätunto ja rakkaus ovat universumin ainoa todellinen voima. Siksi kukaan ei voi vahingoittaa myötätuntoista ja rakkautta tuntevaa henkilöä vihalla. Jos korkeassa tunnetilassa oleva ihminen toivoo itse voivansa siirtyä pois fyysisestä olomuodostaan, niin hän saattaa kyllä tulla tapetuksi ”vahingossa”, mutta vihalla ei voi koskaan vahingoittaa tai surmata ihmistä, jonka tunnetaajuus on korkea. Matalassa ja korkeassa tunnetilassa olevat ihmiset elävät konkreettisesti ”eri todellisuuksissa”.
Me tunnemme usein sääliä esimerkiksi väkivaltaa kokenutta ihmistä kohtaan, mutta emme voi auttaa häntä säälimällä, voimme auttaa ainoastaan pysymällä itse korkeassa taajuudessa, eli tuntemalla myötätuntoa ja arvostusta. Ja kaikki negatiiviset kokemukset luovat joka tapauksessa aina positiivista korkeamman minämme taajuudelle, eli uhria tulee siksi kannustaa aina katsomaan vain eteenpäin, ja pyrkimään kohdistamaan ajatuksensa positiivisiin asioihin. Siten hän voi nopeammin ja helpommin sallia itsellensä ne positiiviset asiat, jotka hän on negatiivisilla kokemuksillaan itse itselleen luonut. Menneellä ja koetulla kärsimyksellä ei ole mitään merkitystä.
Ja jos haluat itse arkielämässäsi päästä eroon erimielisyyksistä kanssaihmistesi kanssa, niin harjoittele tietoisesti sitä, että et koskaan puhu matalassa tunnetilassa olevalle ihmiselle, jos olet itse matalassa tunnetilassa. Eli älä koskaan puolustaudu, vaan jos sanot jotakin, niin sano asiasi aina korkeassa tunnetilassa, eli kerro vain ”oma näkökulmasi”, mutta älä koskaan vastusta toisen ihmisen näkökulmaa. Sillä se, mitä vastustamme, niin sitä vedämme aina puoleemme lisää. Kaikki riidat ovat siksi pohjattomia.
Muista myös, että koska me ihmiset olemme perusolemukseltamme henkiolentoja, niin kanssaihmisesi vaistoavat aina myös ajatustesi värähtelytaajuuden, eli kulloisenkin tunnetilasi. Eli ei riitä, että pidättäydyt puhumasta matalassa tunnetaajuudessa, vaan sinun tulee myös ajatella korkeassa tunnetilassa. Eli jos kannat mielessäsi kaunaa, vaikka olet puheen tasolla sovitteleva ja myötätuntoinen, niin matalassa tunnetilassa oleva kiistakumppani TIETÄÄ sinun olevan tunnetasolla matalassa taajuudessa. Siksi kauna ja katkeuus tulee aina ennemmin tai myöhemmin purkautumaan matalan taajuuden riitoina, vaikka alistuva osapuoli siis näennäisesti tyytyisi hiljaiseen, uhrin osaan. Uhrautuminen ja vääränlainen nöyryys on aina matalaa tunnetaajuutta!
Ajatus nöyryyden tai ”jumalanpelon” tärkeydestä on matalassa tunnetilassa syntynyt uskonnollinen väärinkäsitys. Meidän ei koskaan tule olla nöyriä, kiitollisia eikä uhreja kenenkään toisen ihmisen edessä, ”jumalista” puhumattakaan. Vaan meidän tulee tiedostaa oma mittaamaton arvomme – ja kaikkien kanssaihmistemme mittaamaton arvo. Oman arvonsa tunteva ihminen arvostaa aina automaattisesti myös muita ihmisiä ja koko luomakuntaa, koska ymmärtää, että emme ole erillisiä, vaan samaa, korkealla värähtelevää henkeä.
Korkea tunnetila – ilo, myötätunto ja rakkaus – vapauttaa sinut, ja tekee sinusta ”valaistuneen”, siis korkeamman minäsi kaltaisen. Ja korkeamman minäsi kaltaisena sinä OLET Luoja, ja voit toteuttaa kaikki unelmasi – ja auttaa myös muita ihmisiä sallimaan itselleen korkea tunnetaajuus, ja sen myötä täydellinen vapaus iloita elämästä.