Universumissa on yhtä monta todellisuutta kuin on havaitsijoitakin

Mitään ei ole olemassa ilman havaitsijaa, taajuuden vastaanottajaa. Meitä ihmisiä kiinnostaa, miten elämä maapallolla tai miten universumi sai ”alkunsa”. Kysymys on ongelmallinen siksi, että se kaikki, mitä kysymyksellämme tarkoitamme on pelkkä havainto, siis tulkintamme värähtelystä, oma todellisuutemme. Todellisuuksia on kuitenkin täsmälleen yhtä paljon kuin on niiden havaitsijoitakin.

 

Voidaan siis sanoa, että kaiken alku on värähtely/tietoisuus, Kaikki Mikä On. Ja siis myös me ihmiset olemme osa tätä tietoisuutta, samoin kaikki muu havaitsemamme olevainen, josta meillä kaikilla on siis oma tulkintamme. Tästä tietoisuudesta, siis värähtelystä, vetovoiman laki muovaa meille jokaiselle oman todellisuuden. Myös kasvit ja kaikkein alkukantaisimmat eliöt ovat osa tietoisuutta – ja luovat ja havaitsevat oman todellisuutensa. Meidän on helppo ymmärtää, että huonekasvin, hyönteisen ja ihmisen havaintomaailmassa on ero, koska kaikkien näiden olevaisten aistit ovat erilaiset. Mutta emme useimmiten tule ajatelleiksi, että myös meidän omassa havaintomaailmassamme  on suuria hetkittäisiä eroja – ja nämä erot johtuvat värähtelytaajuudestamme, siis mielialastamme. Sillä todellisuus on olemassa vain värähtelynä.

Kaikki asiat joita fyysisessä maailmassamme aistimme ovat  siis olemassa, koska olemme ne ajatuksillamme luoneet – ja vastaanottaneet ne. Universumin kannalta merkityksellistä on laajentuminen, siis luominen, se mitä me ihmiset kutsumme ”tulevaisuudeksi” – ei ns. menneisyys tai nykyisyys, se mikä on jo luotu.

Koska luominen tapahtuu koko ajan ja joka hetki, niin vaikkapa kysymys ”miten ihmiskunta sai alkunsa” on hieman samankaltainen, kuin jos kysyttäisiin: ”Millainen sisaresi oli kolmevuotiaana?” Vastaus riippuu siis havainnoijjasta, vastaanottajasta. Me ihmiset uskomme niin vahvasti omaan subjektiiviseen havaintomaailmaamme ja siihen, että kaikki muutkin havaitsevat samalla tavalla, että meidän on vaikea ymmärtää, että todellisuus on illuusio. Ja että kaikki mikä on joskus ollut ajatuksena -siis osana tietoisuutta- on aina ja ikuisesti olemassa värähtelynä riippumatta siitä, uskommeko me sen olevan olemassa, eli vastaanotammeko itse sen.

 

Ei siis ole mitään merkitystä sillä, mistä tulemme, mutta sillä on merkitystä, mihin olemme menossa, sillä, että korkeassa taajuudessa vastaanotamme toiveidemme mukaisen todellisuuden. Sillä elämän tarkoitus on luominen, laajentuminen – ja ilo siitä, että olemalla yhtä korkeamman minämme kanssa korkeassa taajuudessa  sallimme itsellemme juuri sellaisen todellisuuden, jollaisen haluamme.