Kaipaamaasi ”täydellistä elämää” on se, että ”jumala sinussa” laajenee, eli luot ei-toivottujen kokemustesi kautta toivottua
Elämämme on ikuisesti epätäydellistä siksi, että ”jumala meissä” ei tule koskaan valmiiksi, vaan laajenee ikuisesti. Mitään täydellistä, pyhää ja suunnattoman viisasta ”jumalaa” ei siis ole edes olemassa, me itse teemme tuota korkeinta täydellisemmäksi koko ajan, elämällä omaa elämäämme. ”Korkein meissä” on kyllä suunnattoman viisas, koska tuo viisaus on kehittynyt kaikkien koskaan eläneiden olevaisten elämien synnyttämän luomisprosessin tuloksena, mutta tuo korkeinkaan tietoisuus ei siis ole koskaan täydellinen.
Epätäydellisyys, ja jatkuva ”paremman luominen”, on siis täydellisyyttä, täydellisintä, mitä voi olla. Mutta samalla, kaiken tämän epätäydellisyyden keskellä, voit kuitenkin joka hetki tuntea itsesi täydelliseksi, siis ”jumalaksi”, olemalla resonanssisa oman korkeamman minäsi,eli senhetkisen laajentuneen itsesi kanssa.
Jos pyydät enemmän kuin sallit, eli kysyt ja yrität itse paljon, malttamatta sallia ja vastaanottaa vastauksia ja inspiraatioita, niin korkeampi minäsi laajenee koko ajan valtavasti, mutta tunnet olevasi koko ajan ”askeleen jäljessä” laajentunutta itseäsi, eli vaikka laajentumalla teet koko ajan arvokkaan palveluksen universumille, niin et koe itse onnellisuutta.
Mutta jos rentoudut ja lopetat pyytämisen hetkeksi – jokainen pyyntösi on kuultu välittömästi, kun sen ensi kertaa esitit – niin tunnetilasi kohoaa, ja voit taas tuntea itsesi kokonaiseksi, koska inhimillinen olemuspuolesi, ja korkein sinussa yhdistyvät, eli ovat resonanssissa. Ja tällöin myös sallit ja otat vastaan vastauksia, eli toiveesi toteutuvat.
Voit siis ikuisesti epätäydellisessä elämässäsi olla myös koko ajan onnellinen, mikäli pysyt korkeassa tunnetilassa, ja siten oman laajentumisesi tahdissa! Eli arvostat kokemiasi vastoinkäymisiä aidosti, näkemällä niissä niiden suunnattoman arvon luomisprosessin kannalta. Eli kun et koskaan vastusta vastoinkäymisiäsi, vaan hyväksyt ne välittömästi ja täydesti, ja ymmärrät niiden merkityksen, niin et koe lainkaan kärsimystä. Kärsimystä tunnemme vain silloin, kun vastustamme kokemaamme ei-toivottua, eli olemme matalassa tunnetilassa. Voit olla AINA korkeassa tunnetilassa myös ei-toivottujen kokemusten keskellä.
Ei-toivottu siis tarkentaa ja täsmentää keskittymistäsi toivottuun. Olemme täysin vapaita luojia, joten ilman ei-toivotun kokemusta emme voisi tehdä valintoja, ja saada juuri sitä, mitä haluamme.
Jos et siis kokisi ei-toivottua, niin et kokisi myöskään tyytyväisyyttä siitä, mitä ainukertaista saat omalla luomisvoimallasi aikaan. Eli eläisit pysyvyyden staattisessa tilassa, jossa ei tapahtuisi mitään muutosta tai edistystä. Olisit kuin seisova vesi. Elämä itsessään on aina jatkuvaa muutosta, ja ainoa syy onnellisuuteesi on siis tuo jatkuva muutos, jatkuva laajentuminen, eli oman laajentumisesi salliminen, korkeissa tunnetiloissa.
Voit elää ”helppoa ja nautinnollista” elämää siis siten, että tunnetilasi ovat korkeita myös silloin, kun teet ns. valintoja, eli koet sitä, mitä et halua. Eli koet olosuhteista riippumatonta onnellisuutta, luottaen korkean tunnetilasi voimaan: Positiivisessa tunnetilassa sallit aina lisää positiivista, myös konkreettisesti, fyysisinä manifestaatioina.
Sinun ei siis suinkaan tarvitse kokea jatkuvia pettymyksiä, tai äärimmäistä kontrastia ja kärsimystä, ollaksesi tietoinen luoja, vaan voit oppia luottamaan prosessiin, ja nauttimaan elämästä ilman ”järkevää” syytä, sillä juuri siten sallit myös konkreettisia syitä onnellisuuteesi, eli manifestaatioita.
Täydellinen elämä, jota tavoitelet, on siis ei-toivotun kokemusten hioma taideteos. Ja vain valitsemalla itse ja omasta tahdostasi ei-toivotun sijasta toivotun, voit myös aidosti iloita luomuksestasi, sillä et arvostaisi valoa, jos et olisi kokenut lainkaan pimeyttä. Et arvostaisi lämpöä, kokematta koskaan kylmyyttä.
Tästä syystä kaikki kokemamme onnellisuus on AINA suhteellista. Jos ihmisellä on valtavasti rahaa, niin hän ei useinkaan ole VALTAVAN onnellinen rahoistaan, hän voi olla myös suunnattoman onneton. Sillä voimme tulla onnellisiksi vain arvostamalla sitä, mitä meillä on. Ja jos opit arvostamaan joka ikistä positiivista tunnetilasi, joita mistä tahansa syystä koet, niin olet täydellisen vapaa: Sillä mitään muuta onnellisuutta ei maailmassa ja elämässämme koskaan ole, kuin onnellisuuden tunne, jonka koemme juuri nyt.
Älä siis koskaan koe itsekriittisyyttä ajattelemalla, että olet ”huono tietoinen luoja”, jos et vielä ole onnistunut manifestoimaan toivettasi. Kaikki, mitä toivot, on koko ajan kasvamassa ja kypsymässä, ja saavutat toivomasi heti, kun olet itse valmis tunnetasolla vastaanottamaan luomuksesi.
Rentoudu, iloitse, päästä kokonaan irti asioista, joita ajatellessasi et tunne iloa, vaan turhautumista, pelkoa,vihaa,pettymystä tai muita negatiivisia tunteita.
Älä ole ankara itsellesi. Älä ole julma itseäsi kohtaan. Älä istu pimeässä, kylmässä kellarissa vain siksi, etä olet istunut siellä monesti ennenkin. Sillä ovi on auki, ja voit milloin tahansa nousta portaat yläkertaan, mennä ulos ja nauttia valosta ja lämmöstä! Ja jos sinulle tulee kuuma, niin voit mennä uimaan tai nauttia virkistävän juoman tai jäätelön. Älä palaa enää kellariin!
Elämäsi on juuri sellainen, kuin millaiseksi itse sen luot – ja jollaisen itse itsellesi sallit.