Sinun ei tarvitse koskaan kärsiä ansaitaksesi onnellisuutta – ei-toivottu kokemus ei ole sama asia kuin kärsimys
Enemmistö ihmiskunnasta kuvittelee, että heidän täytyy jatkuvasti etsiä oikeutusta omalle olemassaololleen kärsimällä, siis tuntemalla negatiivisia tunteita. Tämä on täysin väärä oletus. Olemme kaikki aina mittaamattoman arvokkaita, täysin riippumatta siitä, mitä elämässämme saavutamme, tai kärsimmekö vähän tai paljon. Meidän ei tarvitse kärsiä mistään ei-toivotun kokemuksistamme, jos suhtaudumme kaikkiin ns. vastoinkäymisiin aina opastuksena, rangaistuksen sijaan.
Negatiivinen tunne tarkoittaa siis aina vain sitä, että korkeampi minäsi on eri mieltä kanssasi, ja että tuntiessasi negatiivista tunnetta et liiku juuri sillä hetkellä suoraan kohti toivettasi, vaan vastustat ja hidastat itse etenemistäsi.
Kun tunnet pettymystä, epäuskoa tai epätoivoa, niin yrität ikään kuin löytää oikeutuksen toiveellesi kertomalla, kuinka vaikeaa sinulla on, ilman toteutunutta toivettasi. Jokainen hetki negatiivisessa tunnetilassa kuitenkin siis vain hidastaa toiveesi toteutumista. Tuijotat toiveesi puutetta, sen olemassaolon sijaan. Toiveesi on olemassa korkeassa värähtelytaajuudessa, mutta olet itse samaan aikaan pettyneenä matalassa taajuudessa.
Älä siis tunne pettymystä tai kärsimättömyttä koskaan. Ne ovat täysin turhia tunteita. Ja vaikka tuntisitkin noita tunteita, niin voit kyllä milloin tahansa muuttaa suuntasi jälleen positiiviseksi, eli mitään vahinkoa noista tunteista ei sinulle ole. Mutta kärsimyksesi on turhaa. Voimme myös arvostaa jokaista ei-toivottua kokemustamme, jolloin emme tunne kärsimystä.
Se, mitä todella toivot, toteutuu aina. Universumi ei ole sensori, joka päättää, mitä sinä todella haluat, vaan antaa sinulle juuri sen, mitä haluat. Elämässämme on kyllä tilanteita, joissa emme itse tiedosta, mitä itse todella haluamme, mutta jos joku tietoinen toiveesi ei toteudu, niin sinulle selviää kyllä ennemmin tai myöhemmin, miksi tuo tietoinen toiveesi ei voinut toteutua. Eli sinulle paljastuu, että toive, jota kuvittelit haluavasi, ei lopulta ollutkaan todellinen sydämesi toive.
Tämä on asia,jota etenkin monien henkisiksi opettajiksi syntyneiden on joskus vaikea hyväksyä, eli että meillä on joskus toiveita, joita kiihkeästi toivomme, mutta joita ajatellessamme tunnemme hetkittäin voimakasta pettymystä ja toivottomuutta. Ja koemme tuota toivottomuutta juuri siksi, että ymmärtäisimme tuon tunteen turhuuden, ja oppisimme elämään jokaista elämämme hetkeä arvostaen, täydellisesti universumiin luottaen, tuntien positiivisia tunteita täysin olosuhteista riippumatta. Eli pakotamme itse itsemme jatkuvasti seisomaan ikään kuin kallionkielekkeellä, jonka alapuolella on syvä rotko, ja jossa kaikki mahdollisuutemme hallita tilannettamme itse, omalla toiminnallamme, viedään pois, ja meidän tulee luottaa ainoastaan universumiin. Ja nämä äärimmäiset kokemukset ovat meille tärkeitä siksi, että voimme opettaa muita vain sellaisissa asioissa, jotka olemme itse tunnetasolla kokeneet. Eli vaikka olisit vankilassa, ja sinut olisi tuomittu kuolemaan (tai olisit sairaalassa ja kuolemansairas), niin voit silti edelleen valita positiivisen tunteen, negatiivisen sijasta. Ja olet jo lähellä unelmaasi: Kun poistut fyysiseltä tasolta, koet joka ikisen toiveesi todeksi konkreettisesti, etkä tunne enää negatiivisia tunteita. Tämä saattaa tuntua sinusta mustalta huumorilta, mutta samalla tavalla positiivisesti meidän on mahdollista suhtautua jokaiseen elämämme hetkeen. Valinta on meidän.
Jos et ole saavuttanut jotakin toivettasi, jota olet toivonut jo kauan, ja jonka toteutumiseen olet myös aiemmin uskonut, niin jos ajattelet toivettasi, tai puhut toiveestasi, niin keskity ajatuksissasi, ja puhuessasi toiveestasi, aina vain siihen ihanaan tunteeseen, jota tunnet silloin, kun toiveesi on jo toteutunut. Sillä se todellisuus, mikä on ns. reaalielämääsi fyysisellä tasolla juuri nyt, ei ole todellinen todellisuutesi, vaan elämä, jota siis elät todeksi juuri nyt, on vain sitä elämää, jonka olet jo itsellesi sallinut. Korkeamman minäsi taajuuteen olet luonut suunnattomasti enemmän.
Jos taas toiveesi ajatteleminen saa sinut tuntemaan vain pettymystä, eli jos pelkäät ajatella toivettasi, koska ajatuksesi muistuttaa sinua vain siitä, että sinulla ei vielä ole sitä, mitä olet toivonut, niin älä keskitä ajatuksiasi toiveeseesi lainkaan. Negatiivinen tunteesi on aina viesti väärästä suunnasta. Se, että unohdamme tämän totuuden uudelleen ja uudelleen, vaikka olemme tietoisina luojina tienneet sen jo kauan, johtuu siitä, että vetovoiman laki vetää meidät negatiivisia tunteita tuntiessamme aivan eri todellisuuteen, kuin missä olimme tuntiessamme positiivisia tunteita. Meidän koko maailmamme ikään kuin vaihtuu positiivisesta maailmasta negatiiviseen. Tästä esimerkiksi johtuu se, että jos elämme parisuhteessa, ja tunnemme usein kumppaniamme kohtaan voimakkaita rakkauden tunteita, niin myös vihan tunteemme ovat yhtä voimakkaita. Mutta tällöin kyse on siis ehdollisesta rakkaudesta, eli tunnemme rakkautta silloin, kun rakastettumme on rakastettava, mutta tunnemme vastaavasti vihaa ja pettymystä silloin, kun kumppanimme on matalassa tunnetilassa. Ehdoton ja pyyteeetön rakkaus taas on vakaata, ja täysin olosuhteista ja toisen ihmisen tunnetiloista riippumatonta. Siksi vain täysin ehdoton rakkaus, ja täydellinen luottamus universumiin,usko omaan rajattomaan luomisvoimaamme, tekee meidät täydellisen vapaiksi.
Negatiivinen tunnetilasi kertoo siis aina, että asia, jota ajatuksissasi juuri nyt toivot, ei ole parhaillaan aktiivinen omassa värähtelytaajuudessasi, eikä vetovoiman laki voi siis ilmentää sinulle toivettasi fyysisesti.
Älä koskaan tuomitse itseäsi omasta epätäydellisyydestäsi, äläkä ikinä vertaa itseäsi muihin ihmisiin, joiden kuvittelet olevan onnellisempia – vaan muista, että me olemme kaikki AINA epätäydellisyyden tilassa, ”tulossa joksikin”, tai jotakin kohti. Olemme siis ikuisesti ei-valmiita, ja meidän tulee hyväksyä tämä tosiasia, nauttiaksemme elämästä.
Älä siis koskaan tuijota sitä, mitä pelkäät, mitä sinulta puuttuu, tai mikä saa sinut tuntemaan pettymystä tai arvottomuutta. Arvosta sitä, mitä sinulla jo on, ja saat myös sen, mistä vielä unelmoit.