Arvottomuuden, osattomuuden, ulkopuolisuuden ja itsevihan tunnemuistot toteuttavat itse itseään – opettele tuntemaan uudelleen oma suunnaton arvokkuutesi
Jos olemme aiemmin elämässämme kokeneet, ja koemme itsemme ainakin teoriassa tälläkin hetkellä, arvokkaiksi, lahjakkaiksi ja kyvykkäiksi, mutta maailma ympärillämme ei kaikesta huolimatta tunnu ikään kuin ”antavan palkintoa” kyvyistämme, niin kyse on siitä, että jossakin elämämme vaiheessa syntynyt negatiivinen tunnemuistomme on niin vahva, että se ikään kuin halvaannuttaa meidät. Eli vaikka itsekin näemme, että meillä pitäisi olla kaikki mahdollisuudet onnistua, olla huolettomia ja iloita elämästämme, niin koska emme ymmärrä, mistä tuo täysin epälooginen epäonnemme johtuu, niin emme saa siitä ”otetta”, emmekä saa käännettyä epäonnea onnistumisiksi.
Eli koska meillä on tunne, että olemme ”kuin tuomittuja epäonneen”, niin edes menneiden saavutustemme muistelu, tai lahjojemme ja kykyjemme hehkuttaminen eli arvostaminen, ei saa voimakasta negatiivista uskomustamme ”ulkopuolisuudestamme” muuttumaan. Tällainen noidankehä estää paradoksaalisti myös hyvin monia poikkeuksellisen lahjakkaita ihmisiä nauttimasta elämästään. Eli jos ihminen kokee olevansa ”väärinymmärretty nero”, tai ”aikaansa edellä”, niin hänen värähtelytaajuutensa ei toisaalta sovi matalammassa taajuudessa olevien ihmisten elämänpiiriin – ja toisaalta siis tällainen hyvin lahjakas ihminen voi tunnetasolla tulkita jatkuvan epäonnensa myös synnynnäiseksi arvottomuudeksi, jolloin kaikki yksinkertaisimmatkin asiat, joita hän yrittää, epäonnistuvat, koska hän yrittää väkisin, ei siis inspiroituneena, ja oman arvonsa tuntevana. Tällaista noidankehää voidaan hyvällä syyllä kutsua itsesabotaasiksi, itsevihaksi.
Tällaisen negatiivisen kierteen alkusyy saattaa olla koettu epäonnistuminen jossakin hyvin kaukana menneisyydessä, mutta vuosien varrella negatiivinen uskomus on vain vahvistunut, koska kaikki, mitä tällainen henkilö on negatiivisesta tunnetilasta käsin yrittänyt, on vahvistanut hänen negatiivista uskomustaan eräänlaisesta ”kirouksesta”, johon hän ei voi itse millään tavalla vaikuttaa. Eli koska tämä hyvin lahjakas ja kyvykäs henkilö ei YMMÄRRÄ, miksi hän ei onnistu, niin hän on alkanut uskoa, että hänet on ikään kuin tuomittu epäonnistumaan. Itsekritiikille ja itsevihalle ei siis ole mitään perusteita, mutta epäonnistumisen kokemukset ovat rakentaneet eräänlaisen kovan ja valoaläpäisemättömän kuoren tällaisen henkilön ympärille, eli hän ei yksinkertaisesti havaitse niitä suunnattomia mahdollisuuksia, joita hänen ympärillään on koko ajan tarjolla.
Eli hän kyllä yrittää sinnikkäästi, mutta koska hän yrittää negatiivisesta tunnetilasta käsin, tai korkeintaan toiveikkaana,niin hänen yrityksensä epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen, koska hän ei todellisuudessa itsekään usko voivansa koskaan onnistua. Eli suunnattoman lahjakas ja kyvykäs ihminen saattaa alkaa epäonnistua jopa ns. alisuorittajana! Tai vaikka hän ulkopuolisten ihmisten näkökulmasta onnistuisikin ja olisi ihailtu, niin hän ei itse tunnetasolla arvosta onnistumisiaan, jolloin hän keskittyy vain kritiikkiin, ei saamiinsa kehuihin. Tai jos häntä kehutaan, niin hän uskoo häntä arvostavien ihmisten olevan vain joko arvostelukyvyttömiä, tai mielisteleviä.
Omien uskomustemme voima on siis suunnaton. Yksi ainoa epäonnistuminen, tai yksi ainoa negatiivinen lause, jonka olemme kuulleet vuosia, jopa vuosikymmeniä sitten, saattaa saada meidät kokemaan arvottomuutta, ja johtaa jatkuviin epäonnistumisen kokemuksiin, jopa läpi koko elämämme.
Jos siis vaikkapa kaikki toiminta, josta pyrit saamaan rahallista korvausta, on todellisuudessa arvottomuudentunteesi inspiroimaa, ja olet kokenut epäonnistumista raha-asioissa jo pitkään, niin mikään motivoitunutkaan toiminta ei voi vapauttaa sinua tästä noidankehästä, vaan TUNNETAAJUUTESI pitää muuttua. Sillä kyse ei ole siitä, mitä teet tai et tee, mitä yrität tai et yritä,vaan värähtelytaajuudestasi, johon vetovoiman laki vastaa.
Voidaksemme purkaa tällaisia hyvin voimakkaita itseemme liittyviä negatiivisia uskomuksia, meidän tulee ensinnäkin koko ajan tiedostaan, että oma korkeampi minämme on JOKAISENA elämämme hetkenä aina suunnattoman kiinnostunut meistä, ja arvostaa ja rakastaa meitä täysin ehdoitta, eli olemme siunattuja ja mittaamattoman arvokkaita, ja korkeampi minämme tarjoaa meille väsymättä inspiraatioita, joiden avulla voimme toteuttaa toiveitamme, jos vain sallimme itsellemme juuri nyt tunnetaajuuden, jossa voimme havaita nuo inspiraatiot. Loputon määrä mahdollisuuksia ja ihmeitä on siis koko ajan kaikkialla ympärillämme, emme vain aina ole tunnetilassa, josa voimme nähdä nuo mahdollisuudet.
Eli jos kykenet vastustamaan tuota korkeamman olemuspuolesi valtavaa rakkautta itseäsi kohtaan, niin olet rakentanut itsellesi todella kovan kuoren. Ja negatiivinen maailmasi tietysti näyttää ”todelliselta”, koska negatiivisessa tunnetilassa näet vain negatiivisia asioita. Ja vaikka kykenisitkin kokemaan joissakin elämäsi tilanteissa omanarvontunnetta, iloa ja rakkautta, niin jos itsekriittisyytesi on hyvin voimakasta, niin alat ajatuksissasi löytää hyvistäkin olosuhteista huonoja puolia. Tästä syystä onnellisuus on aina täysin suhteellista, ja rikas, terve ja ystävien ympäröimä ihminen voi olla suunnattoman onneton, ja köyhä, sairas ja yksinelävä vastaavasti hetkittäin suunnattoman onnellinen.
Jos koet, että joillakin elämänalueillasi olet ”tuomittu epäonneen”, niin ratkaisu tilanteeseesi on lopulta yksinkertainen: Et voi tuntea negatiivista ja positiivista tunnetta koskaan samanaikaisesti! Voit siis tietoisesti ajatuksiasi, ja sitä kautta tunteitasi kohdistamalla, oppia näkemään edes hetkittäin polun, jota korkeampi minäsi sinulle koko ajan jalkojesi alla valaisee. Ja askel askeleelta voit alkaa luottaa universumin huolenpitoon, sillä vetovoiman laki vahvistaa myönteisten kokemusten kautta uskoasi omaan arvokkuuteesi.
Ja usein, kun olet yhteydessä korkeampaan minääsi, niin saatkin vastauksen ongelmaasi ensin KYSYMYKSEN muodossa. Eli ennen, kuin saat haluamasi vastauksen, niin koetkin jälleen uuden vastoinkäymisen. Ja tämä johtuu siitä, että sinun on helpompi havaita ja ymmärtää vastaus, kun sitä edeltää voimakas ja selkeä kysymys (”pimeintä on aina ennen aamunkoittoa”). Älä siis koskaan säikähdä vastoinkäymisiä, joita koet jo ennestäänkin hyvin vaikeassa elämäntilanteessa, sillä niiden tehtävä on vain lopullisesti selkeyttää sitä, mitä todella haluat.
Esimerkiksi hyvin vaikeassa taloustilanteessa jo pitkään oltuasi saatat kokea epäonnea, joka on jo niin kohtuutonta, että se vaikuttaa sinusta huvittavalta. Tai pitkään yksinäisyydestä kärsittyäsi törmäät kumppaniehdokkaisiin, jotka ovat kuin mustan komedian roolihenkilöitä. Sinun tekisi mieli huutaa: ”Miksi minä olen tällainen mörkö- ja luuserimagneetti?! Enkö muka ansaitse mitään parempaa?”Tai sairastettuasi pitkään saat tiedon, että sinulle on kehittynyt vielä entisiäkin sairauksiasi vakavampi sairaus. Tai vaikka kokemistasi epäonnistumisista huolimatta tiedostat omat kykysi ja lahjakkuutesi, niin joku ulkopuolinen ihminen ilmestyy yhtäkkiä eteesi, ja arvioi sinut täysin lahjattomaksi, ja täysin kyvyttömäksi yhtään mihinkään.
Tuolloin tunnet vihdoin oman arvokkuutesi ja oman voimasi, KOSKA sen kyseenalaistaminen – jonka olet siis ihan itse omalla tunnetaajuudellasi luonut – on niin räikeää
Tällaisten äärikokemusten tarkoitus on saada sinut lopultakin lopettamaan yrittämisen matalasta tunnetilasta käsin, luovuttamaan, päästämään irti, luottamaan universumiin, olosuhteista täysin riippumatta!
Et elä maailmassa todistellaksesi omaa arvoasi. Sinua ei siis testata, etkä elä suorittaaksesi elämääsi optimaalisin arvosanoin. Vaan sinä OLET mittaamattoman arvokas. Anna siis universumille mahdollisuus näyttää konkreettisesti, kuinka arvokas olet. Älä keskity ajatukseen: ”Olen edelleen tässä, missä en halua olla, enkä siellä, missä haluaisin olla”, Eli älä todistele ja vahvista arvottomuudentunnettasi asioilla, joita et ole vielä saavuttanut. Sen sijaan arvosta asioita, joita olet jo itsellesi sallinut, ja anna vetovoiman lain tarjota sinulle lisää samanlaisia asioita.
Kaikkein vaikeimmassakin elämäntilanteessa toimii tunnetason kohottajana myös tietoinen keskittyminen hauskuuteen. Nuo edellä kuvatut esimerkit siitä, että ”asiat menevät jo niin huonosti, että niille on pakko nauraa”, kuvaavat ns. ”pyhää naurua”, eli täydellistä, olosuhteista täysin riippumatonta iloa. Mutta voit myös yksinkertaisesti kieltäytyä keskittämästä huomiotasi mihinkään sellaiseen asiaan, joka EI ole hauskaa. Tämä onnistuu parhaiten silloin, kun seurassasi ei ole sellaisia ihmisiä, joiden tunnetila on matala. Sillä jos lähelläsi on ihmisiä, jotka ovat masentuneita, vihaisia, syyllistäviä, katkeria, niukkuuteen ja puutteeseen keskittyviä, niin sinun voi olla hyvin vaikea keskittyä hauskuuteen ja huolettomuuteen, etenkin, jos olet itse kokenut pitkään syyllisyyttä.
Kun koet edes hetkittäin täysin pidäkkeetöntä iloa, ”kuin pieni lapsi”, niin universumi alkaa tarjota sinulle lisää hauskoja asioita, ja siirryt matalampien tunteiden maailmasta korkeampien tunteiden todellisuuteen, eli uskosi positiivisiin asioihin vahvistuu. Kohtaat kaikkialla ympärilläsi mahdollisuuksia, inspiroivia tilanteita, ja korkeassa tunnetilassa olevia ihmisiä, ja koet tapahtumia, jotka saavat sinut tuntemaan iloa ja innostusta.
Vertailun vuoksi: Jos taas keskityt velvollisuuksiin, yrittämiseen, aiemmin kokemiisi pettymyksiin, kärsivällisyyten, tai parhaimmillaan jopa haikeaan toiveikkuuteen, niin et voi samaan aikaa kokea hauskuutta, iloa ja uskoa, koska olet siis eri ”kanavalla”, tunnetaajuutesi on matalampi.
Kun siis pystyt nauramaan kokemallesi epäonnelle ja arvottomuudentunteillesi, ja arvostamaan kaikkia läpikäymiäsi vaikeuksia ja haasteita, niin silloin olet todella oivaltanut, mitä on olla tietoinen luoja, ja että voit itse luoda todellisuudestasi juuri haluamasi kaltaisen. Ja arvostat negatiivisia kokemuksiasi myös siksi, että kaikki kokemasi ei-toivottu on luonut toivottua, eli voit ihan kirjaimellisesti elää paratiisissa heti, kun vain sallit nuo luomuksesi itsellesi.
Et ole koskaan arvoton,et koskaaan osaton, lahjaton, kyvytön, näkymätön tai ulkopuolinen, kukaan ei ole tuominnut sinua, eikä kukaan ole ”kironnut” sinua. Salli tunnetaajuutesi kohota korkeamman minäsi taajuudelle, ja tunnet välittömästi oman mittaamattoman arvosi.
Ja joka tapauksessa: Voit kokea onnellisuutta aina vain juuri tässä hetkessä, kenenkään ihmisen korkea tunnetila ei ole koskaan pysyvä, eli ”saavutettu etu”. Et siis ole koskaan edes omien, jatkuvasti muuttuvien tunteidesi tasolla lopulta yhtään onnettomampi, arvottomampi tai huonompi, kuin yksikään toinen ihminen maapallolla. Muiden ihmisten oletettu onnellisuuskin on siis aina pelkästään näköharha, johon uskot, koska et tiedä totuutta.
Mutta sinä voit täysin huoletta, ja täysin häikäilemättömästi, päättää tuntea itsesi universumin keskipisteeksi, kaikkivoivaksi Luojaksi,joka vain VALITSEE onnellisuuden, olosuhteista täysin riippumatta.