Yleisökysymys: Pakkopositiivisuus ja negatiivisten tunteidemme tukahduttaminen väkisin?

Universumia ei voi koskaan huijata ”yrittämällä” olla positiivinen, sillä vetovoiman laki reagoi aina vain aitoihin tunteisiin. Tunteilla on siis aina tietty värähtelytaajuus.

Eli väkisin yrittäminen tapahtuu aina matalassa tunnetaajuudessa, jolloin negatiiviset tunteet ja ajatukset tosiaan tulevat ihan väkisin mieleen. Ja tämä siis johtuu siitä, että ns. motivoitunut positiivinen ajattelu ei tapahdukaan korkeassa tunnetilassa, vaan sen motiivina on manifestaatio, ei siis positiivinen tunne itsessään, eli onnellisuus ja ilo. Eli motivoitunut positiivisuus värähtelee siis aivan eri taajuudella, kuin inspiroitunut (korkeammasta minästämme lähtöisin oleva) positiivisuus!

Esimerkiksi empatian/säälin, ja toisaalta myötätunnon välillä on merkittävä taajuusero, myötätuto on empatiaa paljon korkeampi tunne. Monelle tuttu kokemus on parisuhdetilanne, jossa toinen osapuoli on ”ilkeä”, ja ilkeyden kohteeksi joutuva on ”loukattu” ja ”katkera”. Vaikka loukattu osapuoli yrittäisi olla ymmärtäväinen ja sääliä kumppaniaan, niin hän on edelleen matalassa tunnetilassa, eikä siis tunne pyyteetöntä rakkautta, vaan syyttää tuota ilkeää osapuolta siitä, että tämä sai ilkeydellään hänen tunnetilansa laskemaan. Aito pyyteetön rakkaus on kuitenkin sitä, että ei anna kenenkään toisen ihmisen matalien tunnetilojen laskea omaa tunnetaajuuttaan. Ja tällöin ns. positiivisuus on siis aitoa.

Kukaan toinen ihminen ei ole koskaan vastuusssa meidän tunnetiloistamme, vaan jos joku on meille ilkeä vaikkapa täysin yllättäen, ollessamme iloisia, niin olemme itse vetäneet puoleemme tuota ilkeyttä, eli meissä on matalan taajuuden tunnemuisto, joka tulee ”pintaan” positiivisen tunnetilamme ansiosta. Ja tällöin meillä on mahdollisuus vapautua tuosta tunnemuistosta, johtuen siis positiivisesta tunnetilastamme. Tästä syystä kannattaa opetella arvostaamaan aivan kaikkia vastoinkäymisiä, sillä mikään niistä ei tapahdu koskaan sattumalta. Meillä itsellämme on aina vastuu kaikesta, mitä meille tapahtuu, sillä luomme kaiken kokemamme itse.

Vetovoiman laita kertovassa elokuvassa ”The Secret” (”Salaisuus”) puhutaan hieman harhaanjohtavasti kiitollisuudesta, mutta kiitollisuus on olemista kiitollinen JOLLEKIN. Meidän ei kuitenkaan koskaan tarvitse olla kiitollisia kenellekään muulle, tai millekään itsemme ulkopuoliselle voimalle, sillä me OLEMME perusolemukseltamme korkea tietoisuus. Ja kiitollisuuden taajuus on siis alempi kuin arvostuksen. Arvostus, johon ei liity kiitollisuutta,  ei kuitenkaan ole koskaan ylimielistä, vaan arvostaessamme ymmärrämme, että olemme kaikki yhtä, eikä esimerkiksi matalassa tunnetilassa oleva ole koskaan ”arvottomampi”, kuin korkeassa tunnetilassa oleva. ”Guru” tai ”profeetta” ei ole arvokkaampi, kuin maallisempiin asioihin keskittyvä ihminen. Kyse on vain erilaisista näkökulmista  elämään.  Mutta toisaalta: Henkisen opettajan ei tarvitse olla myöskään nöyrä, sillä toisten ihmisten auttaminen ja palveleminen pyyteettömällä rakkaudella ei edellytä nöyryyttä. Tämä on myös syy siihen, miksi kissa on eläimenä muinaisissa kulttuureissa symboloinut  ”jumaluutta”. Kissahan on korostetun omanarvontuntoinen, itsenäinen, rohkea  ja huoleton  eläin, joka ei kehrätessäänkään ”nöyristele”.

Tässä blogissa on usein aikaisemmin käsitelty ns. tunteiden ”siltaamista”, eli jos olet negatiivisessa tunnetilassa, niin kirjoita paperille lauseita, joilla pyrit VÄHITELLEN kohottamaan tunnetilaasi. Tunnetilasi kertoo aina lausetta kirjoittaessasi, tunnetko aidosti tuon kirjoittamasi todeksi! Eli negatiivisesta tilasta euforiaan ei siis voi nousta koskaan kertaheitolla. Tunneskaalaa pitää kohottaa vähitellen.

Siltausesimerkki: ”Olen täysin yksin maailmassa, enkä koskaan tule löytämään ketään. Olen yksin, mutta en ole aina ollut yksin. Koska en aina ole ollut yksin, niin on ainakin teoriassa mahdollista löytää jälleen kumppani. Minullahan oli kerran kumppani, jota kohtaan tunsin myös ajoittain rakkautta. Olisipa mukavaa taas tuntea rakkautta jotakuta kohtaan. Monet ihmiset tuntevat rakkautta kumppaniaan kohtaan tälläkin hetkellä. Teoriassa on mahdollista, että minuakin varten on jo jossain olemassa joku, jota kohtaan tunnen joskus rakkautta. Olisipa mukava tavata tuo ihminen, joka herättäisi minussa rakkauden tunteita. Missähän tuo ihminen mahtaa tälähetkellä asua…” jne.

Siltaamalla tuntetasi et siis tunne ”pakkopositiivisuutta”, vaan aitoa korkeaa tunnetta. Ja siihen vetovoiman laki vastaa vetämällä puoleesi samalla, korkealla taajuudella värähteleviä kokemuksia.

Älä siis myöskään säikähdä, jos tietoisena luojana ajoittain koet, että ”kaikki tuntuu kaatuvan ympärilläsi”. Kyse on ns. fenix-lintu – ilmiöstä, eli vanhan täytyy aina kuolla, jotta uusi voi versoa. Ja mitä tietoisemmin luot elämääsi uutta, niin sitä dramaattisemmalta saattaa polkusi raivaaminen joskus tuntua. Tämä johtuu siis siitä, että päämääräsi on selkeä, ja korkeampi minäsi ja vetovoiman laki toteuttaa juuri sitä, mitä todella toivot.

Mutta niin kauan, kun ymmärrät, että sinä itse olet oman elämäsi ja kaikkien tapahtumien luoja, ja että katsomalla luottavaisena horisonttiin, jalkoihisi – saati taakse päin –  tuijotamisen sijaan,  niin etenet vakaasti haluamaasi suuntaan, energia kiihkeästä liikkeestä huolimatta.

Mitä enemmän olet elämäsi aikana pyytänyt ja kysynyt, sallimatta itsellesi läheskään yhtä paljon, niin sitä kiihkeämmin liikkuu toiveidesti virta, ja sitä tärkeämpää on usko ja luottamus siihen, että väylä jossa navigoit, on aina allasi. Eli valitse aina ilo ja täysin ehdoton rakkaus, etkä voi koskaan eksyä, sillä positiivisessa tunnetilassa antaudut ja mukaudut virran vietäväksi, etkä siten vastusta kiihtyvää liikettä. Ja muista, että me olemme asettaneet itsellemme päämääriä jo ennen, kuin olemme syntyneet tähän fyysiseen elämään. Mutta me olemme asettaneet nuo päämäärät korkean tietoisuuden tilassa, innokkaina toteuttamaan niitä, emme siis epäillen kykyämme selviytyä niistä, eli peläten epäonnistumista!