Valitsemme ennen syntymäämme omat vanhempamme – ja olemme läheistemme kanssa samaa sieluperhettä

Valitsemme joka kerta ennen syntymistämme fyysiselle tasolle itse ne olosuhteet, joihin synnymme. Mutta miksi monet meistä valitsevat haastavat, olosuhteet, perheen tai muun ympäristön, joissa on paljon kontrastia – siis inhimillisesti katsoen negatiivisia kokemuksia?

 

Eriytyneinä, fyysisinä olentoina meidän on usein vaikea ymmärtää universumin laajempaa näkökulmaa jälleensyntymään ja fyysisen elämän tarkoitukseen. Elämän tarkoitus on ilo, mutta elämän tarkoitus on löytää tuo ilo laajentumisen kautta. Mitä varhaisemmassa vaiheessa elämässämme koemme kontrastia -siis vastoinkäymisiä ja voimakkaitakin negatiivisia tunteita- niin sitä syvemmin koemme useimmiten myös positiiviset tunteet eli tiedostamme myös fyysisinä olentoina universumin lain: Onnellisuus elämässä on aina vain ja ainostaan yhtä kuin korkea taajuus – ja korkeassa taajuudessa voimme luoda kaiken mitä haluamme. Eli koemme valon selkeämmin, jos olemme kokeneet pimeyttä ja universumi on laajentunut kauttamme. Ennen syntymäämme valitsemamme ”haastavat” olosuhteet auttavat meitä siis voimallisemmin  ymmärtämään universumin lain, sillä pimeyden toinen puoli on aina valo. Ja mitä enemmän koemme kontrastia, niin sitä enemmän universumi laajenee. Eli negatiivisilla tuneillammekin on aina suuri merkitys ja arvo universumin näkökulmasta.

 

Se mihin keskitymme, se mihin kiinnitämme huomiomme, se on. Kun sielutasolla siis kiinnitämme huomiomme tiettyyn perheeseen, niin valitsemme sen. Samalla valitsemme, synnymmekö ns. terveinä, vai onko meillä joku synnynnäinen sairaus.

 

Mutta synnyttyämmekin pyrimme koko ajan kohti valoa, siis kohti todellista olemustamme. Emme siis synny vaikkapa tavalla tai toisella vammaisina siksi, että viettäisimme koko elämämme surren vammaisuuttamme. Vaan valitsemamme kehollinen ilmentymä auttaa meitä pyrkimään kohti korkeaa taajuutta, koska ei-toivottu luo aina toivottua.

Voit syntyä myös kaikkien ihailemana, ”terveenä ja kauniina”, sinulla saattaa olla jo hyvin nuorena ilmiömäistä lahjakkuutta ja vanhempasi saattavat olla materiaalisesti hyvin rikkaita. Muttta sielusi pyrkii silti tällaisissa näennäisesti ”ihanteellisissakin” oloissa ennen muuta laajentumaan. Saattaa olla, että tunnet sisäistä tyhjyyttä, saatat kokea syyllisyyttä siitä, että elämäsi on helppoa, kun taas monilla muilla ihmisillä ympärilläsi se on vaikeaa. Onnellisuus on aina suhteellista, eivätkä olosuhteet takaa -tai tee toisaalta myöskään mahdottomaksi- kenenkään meistä onnellisuutta tai onnettomuutta. Onnellisuus on sitä, että katsot elämääsi korkeamman minäsi silmin.

 

Ja vaikka olisit syntynyt tässä elämässäsi ns. hyviin olosuhteisiin, ei tarkoitus silti ole myöskään se, että kokisit valinnastasi syyllisyyttä. Jokaisen elämämme päämäärä on aina kokea kontrastista huolimatta -ja sen luomien voimallisten toiveiden ansiosta- korkeamman taajuuden tunteita, tiedostaa, että olemme korkeampia olentoja. Sillä vain katsoessamme elämäämme korkeamman minämme silmin voimme myös auttaa niitä, jotka ovat syntyneet meitä haastavampiin olosuhteisiin. Emme voi koskaan olla riittävän köyhiä tehdäksemme kaikista maailman köyhistä ihmisistä rikkaita. Emme koskaan voi olla tarpeeksi sairaita tehdäksemme kaikista maailman sairaista ihmisistä terveitä.

 

Se, että sinulla on elämässä asiat kaikin puolin hyvin -myös materiaalisesti-  ja olet iloinen ja onnellinen, ei siis tarkoita, että olisit ylimielinen ja välinpitämätön. Korkeassa taajuudessa inspiroidut aina olemaan hyödyksi koko ihmiskunnalle. Kun katsot maailmaa korkeamman minäsi silmin pystyt auttamaan myös muita. Matalan taajuuden tunteiden (esim. masennus, katkeruus, toivottomuus, viha,sääli) vallassa et pysty auttamaan itseäsi – etkä muita.

Ja ”terveys ja sairaus”, ”köyhyys ja rikkaus”, ”yltäkylläisyys ja kurjuus” ovat vain ääriesimerkkejä, sanoja, meidän kaikkien fyysinen elämä rakentuu vivahteista – ja kaikissa olosuhteissa on aina kaksi puolta, positiivinen ja negatiivinen, ja onnellisuus on siis aina suhteellista.

 

Kuulumme ei-fyysisellä tasolla -siis ilmentäessämme puhdasta positiivista energiaa- sieluperheisiin, entiteetteihin. Ja kun synnymme fyysiseen elämään, niin kanssaluojamme eli kanssaihmisemme tulevat samasta entiteetistä. Olemme siis eläneet samasta entiteetistä lähtöisin olevien sielujen kanssa muissakin elämissämme, mutta ei-fyysisellä tasolla emme ole eritytyneitä erillisiksi sieluiksi, vaan olemme samaa entiteettiä. Hyvin nopeasti fyysisen elämämme päättymisen jälkeen kuitenkin ”unohdamme” edellisen fyysisen elämämme ja yhdistymme puhtaaseen rakkauden energiaan eli omaan entiteettiimme. Ja tästä entiteetistä käsin olemme koko ajan läsnä fyysisessä maailmassa parhaillaan olevien, omaan entiteettiimme kuuluvien sielujen elämässä. Koemme siis fyysistä elämää korkeimmasta taajuudesta käsin. Ja kun fyysisessä maailmassa oleva sieluperheemme jäsen on iloinen ja onnellinen, niin ohjaamme häntä intuition ja inspiraation avulla oikeaan suuntaan. Jos taas hän ei ”kuule” matalan taajuuden tunteidensa takia ohjaustamme, niin odotamme loputtoman kärsivällisinä sopivaa hetkeä, jolloin hänen ”vastustuksensa” hetkeksi herpaantuu, jolloin voimme auttaa häntä. Tästä syystä vaikeatkin ongelmat usein ratkeavat silloin, kun negatiivisten tunteiden vallassa kauan kärsinyt ihminen lopulta ns. luovuttaa, eli lopettaa taistelun hänestä itsestään mahdottomalta tuntuvan ongelman ratkaisemiseksi.

 

 

Fyysisellä tasolla erityminen sieluiksi on tarkoituksenmukaista, sillä eritytymällä voimme valita itsellemme ikään kuin ”rooleja elämän näytelmässä”. Jos vaikkapa edellisessä elämässämme olemme olleet suurperheen perheenisän roolissa, niin seuraavassa elämässämme valitsemmekin suurperheen vaimon roolin. Tai jos edellisessä elämässämme olemme kuuluneet fundamentalistisen uskonlahkoon ja tuominneet ja vastustaneet seksuaalivähemmistöjä, niin seuraavassa elämäsämme kuulumme itse seksuaalivähemmistöön, jota muut tuomitsevat ja vastustavat. Tai jos olemme jo kokeneet molemmat näistä näkökulmista, niin valitsemmekin seuraavaan elämäämme roolin, jossa pyrimme edesauttamaan näiden ryhmien välistä vuorovaikutusta.

 

Synnymme siis vuorotellen miehiksi ja naisiksi, seksuaalienemmistön ja seksuaalivähemmistön edustajiksi, terveiksi ja sairaiksi, erilaisen ihonvärin, kansallisuuden, luonteenpiirteet, lahjakkuuden, kulttuuriset olosuhteet jne. omaaviksi – ja kaikkiin mahdollisiin muihin ”rooleihin” ja olosuhteisiin näiden yhdistelminä.

 

Elämä fyysisellä tasolla on siis kuin näytelmä, jossa olemme valinneet itse itsellemme roolin. Mutta tuota näytelmää ei ohjaa kukaan meidän itsemme ulkopuolinen ohjaaja, vaan valitsemme itse, mitä roolihenkilöllemme näytelmässä tapahtuu. Ja kun näytelmä meidän osaltamme päättyy, siirrymme hetkeksi lepäämään, vapaana näyttämön haasteista. Mutta levättyämme olemme jälleen innokkaina ottamaan vastaan uuden roolin, sillä tiedämme, että meillä on jokaisella suunnattoman tärkeä tehtävä osana paljon suurempaa näytelmää – universumin laajentumista.