Pyri aina kohti korkeampaa tunnetilaa, kuin missä juuri nyt olet – vihasta ja turhautumisesta on lyhyt matka toivoon ja innostukseen
Negatiiviset tunteet ovat ainoa asia, joka tuottaa ihmiselämässä kärsimystä. Korkeassa tunnetilassa ei ole vastustusta eli resistanssia, eikä siis myöskään kärsimystä. Sillä korkeassa tunnetilassa olemme resonanssissa oman korkeamman minämme kanssa, ja tiedostamme korkean ja rajattoman olemuksemme konkreettisesti – ja saamme kaikkivoipaisuudestamme myös välittömiä todisteita manifestaatioiden muodossa. Muista, että myös positiivinen tunteesi on aina manifestaatio, ja se johtaa konkreettisiin manifestaatioihin, ikään kuin ”avoimena porttina” unelmiesi Lähteeseen.
Mutta toisaalta ilman negatiivisia tunteita emme voisi luoda omaa todellisuuttamme, emmekä voisi siis vapaasti valita, mitä elämältämme haluamme. Negatiiviset tunteet ovat siis välttämätömiä, jotta voisimme elää, sillä eläminen on todellisuuden luomista, ei siis staattista olemista. Myös solumme uusiutuvat jatkuvasti, eli emme fyysisestikään ole tänään ”sama ihminen”, kuin mitä olimme eilen.
Tämä matalien tunnetaajuuksien olemuksen kahtiajakoisuus on asia, joka jokaisen tietoisen luojan tulee syvällisesti ymmärtää. Eli VAIKKA negatiiviset tunteet ja kokemukset aiheuttavat meille kärsimystä, jos kohdistamme niihin huomiomme, niin meidän tulee osata toisaalta myös iloita negatiivisista tunteistamme, koska ne ohjaavat meitä oikeaan suuntaan. Ja kun siis iloitsemme negatiivisista kokemuksistamme, niin emme koe kärsimystä!
Käytännön esimerkki: Jos olet ollut masentunut – eli tuntenut arvottomuutta ja voimattomuutta – ja tunnet yllättäen voimakasta vihaa, niin älä tuomitse vihan tunnettasi, vaan iloitse siitä, koska viha on korkeampi tunne kuin masennus, eli vihaa tuntiessasi olet kohoamassa tunneskaalassa ylöspäin, kohti toivoa. Älä siis tukahduta vihan tunteitasi ja tuomitse itseäsi, vaan koe se suunnaton helpotus, mitä vihan tunne sinulle tarjoaa. Mutta älä jää kiinni vihan tunteeseen, vaan käytä vihan voima hyväksesi, ja kuten sanottu: Iloitse vilpittömästi vihastasi, ja toivo on jo edessäsi!
Negatiiviset tunteet voivat siis olla sekä portti vapauteen, ETTÄ ansa, riippuen siitä, miten suhtaudumme niihin. Ja tästä syystä meidän tulee aina ja poikkeuksetta pyrkiä iloitsemaan kaikista kokemistamme vastoinkäymisistä. Vihan tunne on siis vain portti: Meidän ei ole tarkoitus jäädä seisomaan portille, vaan kulkea eteenpäin ja jättää tuo vapauden mahdollistava portti taaksemme!
Ajattele vaikka tlannetta, jossa henkiö on ollut vankilassa, ja hänen vapautumisensa päivä koittaa. Jos hän jää tunnetasolla ”kiinni” vankilaelämään, niin hän jää ikään kuin vankilan porteille norkoilemaan, vaikka onkin jo päässyt muurien ulkopuolelle, eli vapauteen. Ja jos hän ei vapauta itseään tunnetasolla, eli iloitse vapaudestaan, vaan muistelee vankilaelämää, vankitovereita, ja vankilan suomia turvallisia rutiineja – monet vangit kokevat vankilan todellisuudessa turvapaikkana, joka suojaa heitä vapaudelta, ja vapaaseen elämään liittyviltä riskeiltä – niin vanki tekee pian uuden rikoksen,ja palaa uudelleen vankilaan, turvapaikkaansa.
Aivan samalla tavalla suurin osa vapaudessa elävistä ihmisistä elää ”oman mielensä vankilassa”, koska se konkreettinen todellisuus, jonka he ovat jo itselleen luoneet ja sallineet, tuntuu todemmalta ja myös turvallisemmalta, kuin uudet asiat ja unelmat, jotka ovat olemassa vasta värähtelytasolla. Eli me olemme todellakin itse omine tunteinemme ainoa asia, joka estää unelmiamme toteutumasta!
Monen meistä on vaikea uskoa unelmiimme yksinkertaisesti siksi, että katsomme unelmiamme useimmiten matalasta tunnetilasta eli ”haikeudesta käsin”, eli YRITÄMME uskoa johonkin, johon emme tunnetasolla aidosti usko. Ja jos olemme tästä syystä aikaisemmin kokeneet paljon unelmiimme liittyviä pettymyksiä, niin epäuskomme on vain vahvistunut.
Eli yritämme ikään kuin hypätä portaiden alimmalta rappuselta ylimmälle, sen sijaan, että nousisimme rappusia porras kerrallaan ylemmäs, jolloin uskomme ylimmälle rappuselle pääsemiseen vahvistuu askel askeleelta. Ja tästä on kyse siloin, kun puhumme ”tunteiden siltaamisesta”. Unelmamme siis manifestoituvat sillä hetkellä, kun itse uskomme niihin. Mutta emme voi hypätä epäuskon taajuudelta suoraan uskomisen taajuudelle.
Koska vetovoiman laki on painovoiman kaltainen luonnonvoima, niin joskus kuitenkin saattaa tapahtua tuollaisia äkillisiä harppauksia ylöspäin ”vahingossa”, eli että esimerkiksi köyhyyteen ja puutteeseen uskova ihminen on jostain syystä vähän aikaa hyvin iloinen, ja manifestoi siksi vaikkapa lottovoiton. Tai ihminen, joka on nousuhumalan takia korkeassa tunnetilassa, pystyy suorittamaan jonkin vaarallisen ja fyysisesti vaativan tempun, johon hän ei selvinpäin koskaan kykenisi, koska pelko estäisi sen. Tai pitkään menestykseen matalasta tunnetilasta käsin pyrkinyt yrittäjä on hetken jostain syystä huoleton, jolloin hän manifestoi itselleen tilauksen, josta hän saa valtavan suuren voiton. Näissä kaikissa esimerkeissä vetovoiman laki siis mahdollistaa toiveen toteutumisen, koska henkilön tunnetila on sattumalta korkea. Mutta tällaisten ”harppausten” ongelma on siinä, että jos manifestoijan vallitseva tunnetila on matala, niin saavutuksesta huolimatta manifestoija ei USKO siihen, että hän on ansainnut manifestoimansa asian. Ja tällöin esimerkiksi ”moukan tuurilla” ansaittu raha myös häviää yhtä nopeasti, kuin se tulikin. Eli jos ajatellaan edellä kuvattua porrasvertausta, niin vaikka alarappuselta ylärappuselle hyppäävä onnistuisi kuin ihmeen kaupalla hypyssään, niin jos hän ei hallitse hyppyään, niin hän saattakin ylös päästyään menettää tasapainonsa, ja pudot takaisin alas. Tai jos olet maalaamassa taloa, ja arkailet nousta tikkailla ylemmäs, niin kun nouset ylöspäin askelma kerrallaan, niin ”alat vähitellen uskoa” siihen, että pysyt tikkailla. Mutta jos taas nouset tikkaita liian nopeasti ja pelokkaana, niin saatat joutua kauhun ja epäuskon valtaan, jolloin negatiivinen tunteesi vain vahvistuu, mitä ylemmäs kapuat, jolloin putoamisen pelko saa sinut laskeutumaan takaisin alas.
Jotta kohti unelmaasi edetessäsi tunnetaajuutesi siis kohoaisi vähitellen ja vakaammin, niin on kaikkein tärkeintä, että opit iloitsemaan vastoinkäymisistä, ja iloitsemaan myös vihan, katkeruuden ja turhautumisen tunteistasi. Sillä jos et astu noille matalimman ja korkeimman tunteen välissä oleville rappusille, niin et ehkä koskaan pääse tavoitteeseesi, eli ylimmälle rappuselle.
Älä siis koskaan tukahduta tunteitasi, vaan iloitse siitä, että jokainen tunteesi on sinulle aina arvokas viesti: Negatiivinen tunne viestittää, että jos jäät negatiiviseen tunteeseen kiinni, niin suuntasi on väärä. Mutta negatiivisen tunteesi havaitseminen ei siis suinkaan ole ”paha asia”, jos suhtaudut siihen kuin tienviittaan, joka ohjaa sinut pois vaikealta polulta helpommalle. Tienviitat – ja siis myös negatiiviset tunteemme – ovat siis luonteeltaan neutraaleja, ja aina hyödyllisiä.
Jos siis tietoisena luojana yrität liikaa, eli pyrit tuntemaan positiivisia tunteita vain manifestoidaksesi jotakin sinulle tärkeää, niin todellisuudessa tuijotat koko ajan haikeana unelmaa, jota sinulla ei VIELÄ ole, ja pysyt ikään kuin loputtomasti hiuskarvan verran erossa unelmastasi. Pyri siis tuntemaan positiivisia tunteita vain niiden itsensä vuoksi, eli siksi, että ne tekevät sinut onnelliseksi juuri nyt. Sillä mitään muuta onnellisuutta ei elämäsämme lopulta kuitenkaan koskaan tule olemaan, kuin onnellisuus, jota koemme juuri nyt. Tulevaisuutta ei ole olemassa, sillä tulevaisuus muuttuu joka hetki nykyhetkeksi. Ja menneisyyttä ei ole enää olemassa, korkeampi minämme ei koskaan katso taakse päin.
Unelmoi, visualisoi, elä toiveitasi mielikuvissasi todeksi, jos nautit unelmoinnistasi. Mutta jos unelmointi saa sinut tuntemaan pettymystä ja kärsimättömyyttä, niin havaitse negatiivinen tunteesi, ja keskitä ajatuksesi mahdollisimman nopeasti johonkin sellaiseen asiaan, johon jo varmasti uskot, ja joka saa sinut palaamaan turhautumisesta korkeaan tunnetilaan. Sillä korkean tunnetilamme SYYLLÄ ei ole mitään väliä – elämme unelmiemme elämää aina, kun olemme resonanssissa korkeamman minämme kanssa!