Kaikki järjestyy elämässäsi aina – mutta ei juuri siten, kuin itse suunnittelit
Kärsimyksemme syy on tarpeemme hallita itse – ja hyvin ykityiskohtaisesti – omaa elämäämme. Eli kaikki negatiiviset, ei-toivotut tapahtumaketjut, joita matalissa tunnetiloissamme itse aikaansaamme ja mahdollistamme, johtuvat siitä, että yritämme itse hallita elämämme tilanteita. Sen sijaan, että iloitsisimme elämämme yllätyksellisyydestä, ja universumin suunnattomasta ongelmanratkaisukyvystä – ja SALLISIMME elämämme vain tapahtua, pelkäämättä tulevaa.
Vertailun vuoksi: Kun imuroimme kotiamme, niin emme pyri olemaan imurimme moottori, ja pistorasiasta tuleva sähkö, vaan tyydymme imurointiin. Kone ja sähkövirta hoitavat oman osansa.
Syynä tähän hallinnantarpeeseen on se, että ollessamme matalassa tunnetilassa emme usko ja luota oman korkeamman minämme olemassaoloon – emmekä siis myöskään siihen, että kaikki aina järjestyy. Mikä on tietysti täysin inhimillistä, sillä matalassa tunnetilassa emme siis aisti korkeamman tietoisuuden läsnäoloa, eli emme siis juuri sillä hetkellä ”usko” korkeampaan meissä.
Voidaan siis tavallaan myös sanoa, että olemme täysin ”eri persoonia” toisaalta matalassa, ja toisaalta korkeassa tunnetilassa.
Suurin osa ihmiskunnasta ei luo tietoisesti omaa elämäänsä, vaan luominen on sattumanvaraista. Siten suurin osa ihmiskunnasta ei myöskään tule ajatelleeksi, että jokainen meistä todellakin elää joka hetki aivan eri todellisuudessa, riippuen kulloisestakin tunnetilastaan, ja myös yleisestä värähtelytaajuudestaan, eli ”tietoisuuden tasostaan”.
Tämä sattumanvarainen luominen koskee niin taloudellisesti menestyviä, kuin vähävaraisia, niin terveitä kuin sairaita, niin yksinäisiä kuin parisuhteissa eläviäkin. Eli esimerkiksi varakkaan ihmisen on usein hyvin vaikea ymmärtää, miksi joku samoista lähtökohdista lähtenyt toinen ihminen pysyy köyhänä, sillä ihmiselle, jolla jo on paljon rahaa, raha tulee vetovoiman lain vaikutuksesta helposti, sillä rikas ihminen ei pelkää rahan puutetta. Tai terveen ihmisen on vaikea ymmärtää, miksi joku toinen ihminen on jatkuvasti sairas, sillä terve ihminen uskoo terveyteen, kun taas paljon sairastava pelkää sairautta, ja uskoo sairastumisen sattumanvaraisuuteen, tai kohtalonomaisuuteen. Tai pitkässä parisuhteessa, ja ystävien ja sukulaisten ympäröimänä elävän on vaikea ymmärtää, miksi joku toinen ihminen elää täysin yksin, vaikka selvästi kärsii yksinäisyydestään. Miksi tämä ei siis vain ”hanki” itselleen parisuhdetta ja ystäviä? Yksinäisyys on matala tunnetila, joka jatkuu niin kauan, kun yksinäinen uskoo omaan yksinäisyyteensä.
Mutta näitä kaikkia ihmisiä yhdistää se, että he kaikki kokevat kuitenkin ajoittain negatiivisia tunteita, ja yrittävät usein hallita elämäänsä itse, jolloin he jäävät negatiivisiin tunnetiloihin, eli kokevat kärsimystä. Sillä niin positiivinen manifestointi, kuin negatiivinenkin, on siis todellisuudessa tiedostamatonta, eli sattumanvaraista.
Ja tässä on syy, miksi emme voi verrata esimerkiksi hyvinvointivaltiossa asuvan ihmisen ja kehitysmaassa asuvan ihmisen ”onnellisuutta” toisiinsa , sillä onnellisuus on aina suhteellista, ja ainoastaan tunnetila. Onnellisuus ei siis ole esimerkiksi varakkuutta, mainetta, kunniaa, sosiaalisia suhteita, ei edes terveyttä, sillä se, tunnemmeko onnellisuutta riippuu aina siitä, miten itse SUHTAUDUMME mihinkin elämämme asiaan ja tilanteeseen. Eli: Onnellisuus on korkea tunnetila ja korkea värähtelytaajuus, onnettomuus on matala tunnetila ja matala värähtelytaajuus.
Eli pääsääntöisesti onnellisuutta tunteva ihminen on sellainen, joka luottaa universumin huolenpitoon, eikä yritä itse kontrolloida jokaista elämänsä tapahtumaa, vaan iloitsee elämän tarjoamista yllätyksistä, eli ”tarttuu hetkeen”, sen sijaan, että olisi koko ajan huolissaan, meneekö hänen elämänsä koko ajan ns. käsikirjoituksen mukaan. Sillä korkeamman minämme perspektiivi elämäämme on aivan erilainen, kuin meidän oma ”ruohonjuuritason perspektiivimme”. Korkeampi minämme näkee siis koko ajan laajemman kokonaiskuvan ja synkronian, eli korkeampi minämme ymmärtää myös negatiivisten kokemustemme välttämättömyyden, sillä myös nennäisesti negatiiviset kokemuksemme tapahtuvat, jotta todelliset toiveemme voisivat toteutua.
Esimerkiksi, jos haluamme kiihkeästi päästä matkustamaan jonnekin, ja olemme korkeassa tunnetilassa, mutta sairastumme juuri ennen matkaamme, ja koemme matkamme peruuntumisen vuoksi suurta pettymystä, niin jälkeen päin kuitenkin paljastuu, että juuri siinä hotellissa, jonne olimme matkamme varanneet, räjähtikin pommi. Ja koska jäimme kotimaahan, niin kadulla kävellessämme tapasimme ”sattumalta” (siis synkronian mahdollistamana) tulevan elämänkumppanimme. Korkea tunnetilamme siis mahdollisti näennäisesti negatiiviset kokemukset, jotka LOPULTA johtivat kuitenkin toiveidemme toteutumiseen: Olemme edelleen fyysiesti elossa, ja meillä on toivomamme parisuhde.
Luottamalla ja uskomalla universumin suunnattomaan viisauteen, eli sallimalla elämämme tapahtua, ja välttämällä ongelmanratkaisua matalissa tunnetiloissa, elämästämme muodostuu iloinen, ja positiivisella tavalla jännittävä seikkailu, jossa kaikki toiveemme voivat toteutua. Ja huomaa: Ne TODELLISET toiveemme! Sillä olemme elämämme aikana toivoneet niin paljon, että yksittäiset, konkreettiset toiveemme eivät suinkaan aina toteudu siksi, että todelliset, sydämemme toiveet ovat paljon fantastisempia, kuin edes itse kykenemme etukäteen kuvittelemaan!