Mikä tahansa toiveesi voi toteutua juuri nyt – vain oma epäuskosi on esteenä

Vetovoiman lain voiman ja ehdottomuuden ymmärtäminen tekee kenestä tahansa meistä taikurin, jolla on maagiset voimat luoda oma elämänsä juuri sellaiseksi, kuin haluaa. Ei siis ihme, että uskonnolliset ja maalliset johtajat, jotka ovat itse olleet matalassa tunnetilassa, eivätkä ole siksi kyenneet käyttämään puhtaan rakkauden voimaa, ovat yrittäneet kaikin keinoin estää hallitsemiaan ihmisiä käytttämästä omaa voimaansa. Ja siksi monen uskonnon oppijärjestelmässä  totuus on vääristynyt, ja ihmisen ”jumaluuden” sijasta on alettu puhua ihmisen ”alamaisuudesta jumalalle”, nöyryydestä ja perisyntisyydestä.  Henkilöt, jotka ovat muovanneet esimerkiksi Jeesuksen alkuperäistä puhtaan rakkauden sanomaa ”kuoleman, kärsimyksen, uhrautumisen ja synnin sovituksen” opiksi, ovat siis itse olleet matalassa tunnetilassa, ja koska oman voimansa tuntevat ihmiset (esim. kansanparantajat ja ns. noidat, tai yleistäen vaikkapa naiset, jotka ovat ”luojia” jo elämän konkreettisina synnyttäjinä) ovat siksi olleet tällaisille kansanjohtajille uhka, joka on pitänyt pelottelemalla tukahduttaa.

Mutta koska jokainen maan päällä koskaan elänyt ihminen on kuitenkin tiedostanut ainakin ajoittain  tuon itsessään olevan suunnattoman ja täysin rajattoman voiman – eli aina ollessaan syystä tai toisesta iloinen tai vaikkapa rakastunut – niin esimerkiksi papistolla on ollut täysi työ  nujertaa ihmisiä nöyriksi ja pelokkaiksi. Sillä vain sellaista ihmistä, joka ei tiedosta omaa voimaansa, voi lopulta kukaan toinen ihminen hallita. ”Tuomitsevan jumalan hahmo” on siis luotu pelotteeksi, rajoittamaan yksilöiden henkilökohtaista luomisvoimaa, ja pelko synnin palkasta ja ikuisesta kadotuksesta elää yhä tänäkin päivänä miljardien ihmisten mielissä, ja estää heitä toteuttamasta omia toiveitaan tietoisesti (tiedostamattaan kaikki ihmiset luovat silloin tällöin toiveitaan, sen takaa elämän voima itsessään). Ja vaikka monoteistiset uskonnolliset instituutiot ovat tehneet myös valtavasti hyvää maailmassa, niin tuota auttamistyötäkin on tehty enemmän säälin, kuin myötätunnon tunnetilassa, ja konkreettisen auttamisen ohessa on aina pyritty myös levittämään oppia synnistä ja alamaisuudesta ”jumalalle”. Ja esim. shamanististen kulttuurien omia, tunnetilaa kohottavia rituaaleja, kuten rummutusta ja tanssimista, on demonisoitu, koska auttajat itse eivät ole ymmärtäneet, että ei ole olemassa mitään ”oikeita uskontoja” tai ”oikeita jumalia”, on vain koko luomakuntaa yhdistävä korkea tietoisuus, jonka ulottuvuuksia me kaikki olemme, vakaumuksesta tai elämänkatsomuksesta täysin riippumatta.

Samanlainen, tragikoominen uskonnollinen kielto oli aikoinaan vaikkapa pitkäperjantain tanssikielto: Profeetta Jeesus, joka siis julisti täysin pyyteettömän rakkauden ja elämänilon sanomaa, valjastettiin jo joskus vuoisatoja sitten osaksi ns.  pääsiäisen kärsimysnäytelmää,  jolla sitten on vuosisatoja perusteltu myös hänen seuraajiensa pääsiäiskärsimystä, ”syyllisyyttä messiaan kammottavasta kuolemasta”. Jos kristityt olisivat aina iloinneet ja tanssineet pääsiäisenä, niin koko kärsimysnäytelmä olisi unohdettu, ja profeetan todellinen oppi rakkaudesta eli korkeasta tunnetilasta olisi voinut palauttaa alkuperäisen ”jeesuslaisuuden”.

Uskonnot ovat siis inhimillisen vallan välineitä. Vaikka niiden kaikkien ytimessä on totuus rakkauden kaikkivoipaisesta voimasta, niin vääristyneet tulkinnat totuudesta ovat pitäneet suuren osan ihmiskuntaa kahlittuina pelkoon ja vihaan ja elämän sattumanvaraisuuteen, jolloin nämä matalat tunnetilat ovat siis myös vahvistaneet itse itseään negatiivisten manifestaatioiden kautta.

Totuus kuitenkin on, että mikä tahansa toiveesi voi toteutua milloin tahansa, vain ihminen itse voi olla omien toiveidensa esteenä. Eli vaikka sanat ”usko, toivo, rakkaus” lausuttaisiin toiveikkuuden tunnetilassa – suuri osa ihmisistähän esim. rukoilee toivoen ja pyytäen – niin jos usko ei ole aitoa, eli tunnetila ei kohoa toiveikkuutta korkeammalle, niin toive ei voi manifestoitua. Pyytäminen ja salliminen ovat aivan eri tunnetaajuudella. Eli pelkästään se, että ihminen uskoo jonkin itsensä ulkopuolisen ”jumalan” joko sallivan tai estävän hänen toiveensa – eli toimivan ”tuomarina” – useimmiten estää manifestaation. Toki uskonnollisetkin ihmiset voivat ”luovuttaa toiveensa jumalalle”, ja olla korkeassa tunnetilassa ajoittain, kuten kaikki muutkin ihmiset. Mutta ansio ja kunnia toiveen toteutumisesta  annetaan siis kuitenkin lopulta  kuvitteelliselle jumalhahmolle, eikä ymmärretä, että ihminen itse oli se luoja, joka loi ja salli itselleen toiveensa.

”Jumala” on siis näköharha, uskomus, joka vahvistaa itse itseään aina silloin, kun uskova ihminen sallii itse itselleen toiveensa. Ja vastaavasti silloin, kun rukoukseen EI saada vastausta, niin asia kuitataan ”jumalan viisaudella”(”tutkimattomat ovat herran tiet”). Ja selitetään, että kärsimyken kokemus on tärkeää, jotta ihminen ”nöyrtyisi”. Jokainen negatiivinen kokemuksemme luo aina positiivista, mutta nöyryyden, sekä kärsimyksen arvokkuuden ja jalouden korostaminen, on pelkästään tapa hallita ihmisiä uskonnolla.

Voit siis täydellisellä luottamuksella elämään ja omaan luomisvoimaasi,  eli  aidosti ”häikäilemättömällä” huolettomuuden tunteella, sallia itsellesi teoriassa aivan mitä tahansa, ja saada myös aikaan sallimisen ketjureaktion, sillä jokainen toteutunut toiveesi vahvistaa uskoasi, ja vahva uskosi puolestan saa sinut pysymään vastaanottavaisessa tunnetilassa. Tästä ilmiöstä on kyse, kun ”rikkaat rikastuvat”, vaikka he eivät monen ulkopuolisen ihmisen mielestä  lainkaan edes ansaitsisi kaikkea sitä hyvää, jota heillä on.  Jokainen meistä sallii kaiken sen, mihin itse uskoo. Jos vaikkapa miljonääri on muiden ihmisten hyväksikäyttäjä, niin tämä luonteenpiirre ei estä häntä silti manifestoimasta rahaa. Mutta se, että hän samaan aikaan aiheuttaa kanssaihmisilleen kärsimystä saa aikaan sen, että hän  aiheuttaa kärsimystä myös itselleen (me emme ole erillisiä), eli hän ei todellisuudessa nautikaan rahoistaan, sillä onnellisuus ei ole koskaan mitään muuta kuin tunnetila.

Maailma ja vetovoiman laki ei siis ole koskan epäoikeudenmukainen, vaan me emme vain voi koskaan tuntea toisen ihmisen todellisia tunnetiloja, ja tästä seuraa harhakuvitelma, että ”pahat ihmiset ovat usein onnellisia”.

Taika tapahtuu jokaisen ihmisen elämässä, jos vain ihminen itse uskoo taikavoimiinsa. Sallimisen tila on siis ainoa tavoitteesi elämässäsi, kaikesta muusta huolehtii universumi. Sinunkin toimintaasi toki tarvitaan, mutta toimintasi on aina oltava inspiroitunutta, eli korkeasta tunnetilasta lähtevää. Sallimisen eli vastaanottamisen tunnetilassa havaitset ne luomukset, jotka ovat jo heti toiveesi ensi kertaa esitettyäsi luotu. Mahdollisuudet ovat siis koko ajan olemassa ja ulottuvillasi – tunnetilasi määrittelee sen, havaitsetko nuo mahdollisuudet, vai et.

Älä enää uhraa enää hetkeäkään kertoaksesi ns. vanhaa tarinaasi. Älä selittele, miksi olet edelleen tilanteessa, jossa et haluaisi olla, eli älä  jatka ei-toivotun tarinasi aktivointia ja vahvistamista ajattelemalla ja puhumalla siitä. Korkeampi minäsi ei koskaan katso taaksepäin, ja siksi jokainen hetkesi on täynnä täysin rajattomia mahdollisuuksia!

Kokemasi vastoinkäymiset ovat jo tehneet tehtävänsä, olet luonut niin valtavan paljon suurenmoisia toiveita, että pelkästään  niistä  nauttimiseen sinulla menee kymmeniä inkarnaatioita. Usko siis, että olet vihdoin valmis nauttimaan elämästäsi –  ja sinä OLET valmis.