Älä etsi ratkaisua ongelmaan, vaan näe ratkaisu, joka on silmiesi edessä
Otsikon lause pätee mihin tahansa ongelmatilanteeseen elämässä: Et näe ratkaisua, jos tuijotat ongelmaa. Et löydä vastausta, jos jatkat kysymistä. Oma negatiivinen tunnetilasi ja uskomuksesi on kuin sakea sumuverho, joka peittää näkyvistäsi ratkaisun ja vastauksen.
Jos koet, että parisuhteesi on onneton, koska puolisosi ei tunnu rakastavan sinua, niin ainoa syy onnettomuuden kokemukseesi on oma tunnetilasi, ja oma negatiivinen uskomuksesi, joka liittyy suhteeseenne ja puolisoosi. Eli ratkaisu on silmiesi edessä: Puolisosi. Jos itse tunnet ehdotonta rakkautta puolisoasi kohtaan, eli näet hänet ”rakastettunasi”, niin saat yhteyden hänen korkeampaan minäänsä, jolloin hänen tunnetilansa joko kohoaa, ja hän tuntee rakkautta sinua kohtaan – tai hän poistuu elämästäsi, ja kohtaat toisen ihmisen, jolla on sama korkea tunnetaajuus, kuin sinulla, ja jonka korkean minäsi rakkaus siis vetää luoksesi. Puhdasta rakkautta tunteva ihminen on AINA suunnattoman paljon vaikutusvaltaisempi, kuin yksikään negatiivisessa tunnetilassa oleva ihminen.
Jos sinulta puuttuu rahaa, ja sen myötä vapautta toteuttaa unelmiasi, niin ainoa syy rahattomuuteesi on negatiivinen tunnetilasi ajatellessasi rahaa, ja sen suomia mahdollisuuksia. Eli ratkaisu on jälleen silmiesi edessä: Kaikki se, mitä sinulla jo on, on todiste luomisvoimastasi. Kun koet rahan ja vapauden puutetta, niin kohdistat siis ajatuksesi ja tunteesi sellaiseen, joka puuttuu, etkä sellaiseen, jonka olet jo luonut korkeamman minäsi taajuuteen, tai manifestoinut fyysiseen todellisuuteesi. Kun tunnetilasi on korkea, ja arvostat kaikkea sitä, mitä olet jo elämääsi luonut ja manifestoinut, oli se rahalliselta arvoltaan kuinka kallista tai näennisesti ”halpaa” tahansa, niin vedät puoleesi myös rahaa ja sen suomaa vapautta, jotka siis värähtelevät arvostuksesi kanssa samalla taajuudella. Eli köyhistä köyhin ihminen voi tuntea itsensä suunnattoman vauraaksi tunnetasolla vaikkapa tanssiessaan, laulaessaan, soittaessaan, tai tuntiessaan rakkautta, jolloin hän vetää puoleensa myös rahaa – mikäli hän arvostaa rahaa. Hyvin rikas ihminen taas voi vastaavasti vetää puoleensa valtavasti rahaa, vaikka hän ei arvosta sitä, ja KOSKA hän ei arvosta sitä, ja jäädä vaille rakkautta. Ja molempiin on syynä se, että hän ei rakasta omaa itseään.
Jos tunnet itsesi sairaaksi, ja etsit lääkettä tai parantajaa, joka auttaisi sinua, niin paranemisesi avain on jälleen silmiesi edessä: Elämä itse, eli halu elää, ja olla elinvoimainen. Niin kauan, kun tuijotat sairauttasi, niin luot lisää sairautta, sillä luot todellisuuttasi uudeksi joka ikinen hetki. Ajatuksesi toteutuvat, eli uskot jokaisena elämäsi hetkenä joko sairauteen, tai terveyteen. Ajattele siis elinvoimaa, terveyttä ja elämäniloa, ja alat parantua. Jos uskot vahvasti, että sairautesi ei voi parantua, mutta toivot kuitenkin voimakkaasti, että tuntisit itsesi terveeksi, niin poistut fyysisestä elämästäsi, ja koet välittömästi suunnattoman euforian ja vapautumisen tunteen, koska kaikki negatiiviset tunteesi ja niiden aikaansaamat kivut katoavat. Kuolemaa ei siis ole olemassa, voimme ”menettää” vain negatiiviset tunteemme!
Me ihmiset tunnemme elämässämme epätoivoa ja näköalattomuutta vain siksi, että uskomme niin vahvasti siihen todellisuuteen, joka on juuri nyt silmiemme edessä, ja jonka olemme siis jo manifestoineet. Ymmärtämättä, että elämä on jatkuvaa muutosta, ja tuon muutoksen suunnan valitsemme joka hetki täysin vapaasti itse. Ja kun uskomme siihen todellisuuteen, jonka juuri nyt tunnetasolla koemme, niin myös jäämme tuohon todellisuuteen – siitä huolimatta, että voisimme millä hetkellä tahansa valita korkeamman tunteen, ja paremman, siis haluamamme todellisuuden.
Useimmat meistä ovat oppineet näkemään elämän ikään kuin alkuina ja loppuina, aloituksina ja valmiiksi saattamisina, vaikeuksina ja voittoina, yrittämisinä ja onnistumisina. Eli olemme oppineet näkemään elämän eräänlaisena ”kouluna”, suorituksena tai testinä, joka meidän on vain jostain syystä pakko käydä läpi, lunastaaksemme arvomme ihmisinä, ja oikeutemme elää, ja todistaaksemme ennen muuta muille ihmisille ympärillämme, että olemme ”riittävän hyviä, tärkeitä ja arvokkaita”. Ja hyvin monet ihmiset uskovat tämän lisäksi, että tätä ”elämänkoulua” johtaa joku korkeampi voima, joka arvioi koko ajan suoriutumistamme, ja joka aiheuttaa meille kärsimystä, jos emme ole tarpeeksi hyviä, taitavia ja arvokkaita tuon voiman silmissä.
Tällaisen elämänasenteen ongelmana on, että emme voi koskaan tuntea itseämme arvokkaiksi, koska emme yksinkertaisesti NÄE olevamme mittaamattoman arvokkaita, vaikka olemme sitä koko ajan, vaikka emme suorittaisi tai tekisi elämämme aikana yhtään mitään. Ja että koemme ONNELLISUUDEN olevan aina jossain kuvitellussa tulevaisuudessa, ei siis tässä ja nyt. Mutta onnellisuus ei voi koskaan olla ”tulossa luoksemme tulevaisuudessa”, sillä onnellisuus, jota koemme nyt ja tulevaisuudessa, ei ole koskaan mitään muuta, kuin juuri nyt kokemamme onnellisuuden tunne, joka luo onnellisia kokemuksia myös tuleviin hetkiimme.
Muista aina, että voit olla onnellinen myös toisen ihmisen onnistumisesta. Me ihmiset emme ole erillisiä, emmekä ole syntyneet tänne kilpailemaan siitä, kuka on paras ja arvokkain. Me olemme kaikki täsmälleen yhtä arvokkaita!
Suorittamiseen perustuva elämännäkemys on pelkkä kollektiivinen, negatiivinen harha, jonka ihmiskunta on luonut, ja jonka todella monet maailman ihmiset kokevat todeksi ollessaan negatiivisessa tunnetilassa. Se, että niin monet kokevat tämän harhan todeksi, johtuu siis vain siitä, että kokijat itse ovat erossa omasta korkeammasta minästään, ja he pyrkivät rankaisemaan myös kanssaihmisiään vakuuttamalla, että tämä harha on todellisuutta. He tekevät näin, koska ihminen, jolla on paha olla, kuvittelee pahan olonsa lievittyvän, jos muillakin ihmisillä hänen ympärillään on paha olla, ikään kuin nuo kaikki kärsivät ihmiset siis ”jakaisivat saman kärsimyksen”, jolloin sen kuvitellaan vähenevän. Todellisuudessa kärsimys vain lisääntyy, jos kanssaluojasikin kärsivät.
Esimerkki tällaisesta, omaa kärsimystään muille ihmisille jakavasta henkilöstä, on vaikkapa uskonnollinen saarnaaja, joka vaatii seurakuntaansa ”lankeamaan polvilleen, nöyrinä jumalan vihan edessä”, tai ”säälimään ja varottamaan vääräuskoisia kadotuksesta”. Hän kuvittelee julistavansa ”jumalan sanaa”, mutta ei itse kykene tuntemaan rakkautta, jolloin hän julistaakin vihan ja pelon sanomaa.
Todellisuudessa me olemme kaikki täysin vapaita luojia, mittaamattoman arvokkaita sieluja, ja olemme saaneet syntymälahjaksi kyvyn luoda ja manifestoida itsellemme mitä tahansa, mitä haluamme. Ja elämämme ei ole alkuja ja loppuja, vaan elämä on päättymätön matka, parhaimmillaan täysin vapaata, positiivisen energian virtausta, inspiroitunutta tekemistä ja kokemista, innostusta ja ihania kohtaamisia, kohdatessamme korkeassa tunnetilassa kaltaisiamme, eli muita oman elämänsä luojia, kansaluojiamme.
Meidän tehtävämme ei siis ole tulla paremmiksi ihmisiksi, koska me olemme jo perusolemukseltamme täydellisiä. Meidän tulee vain nähdä ja havaita oma täydellisyytemme – ja kaikkien kanssaihmistemme täydellisyys.
Olet löytänyt elämäsi tarkoituksen, kun olet löytänyt puhtaan elämänilon, ja puhtaan rakkauden. Kun synnyit tähän maailmaan, niin muistit vielä, kuinka mittaamattoman arvokas olet, oikeutettu saamaan elämältä aivan kaiken, mitä haluat. Tehtäväsi on siis tuon kadotetun muiston löytäminen uudelleen: Ja kun löydät sen, niin olet löytänyt jälleen myös todellisen itsesi – Luojan.