Älä rajoita luomisvoimaasi olemalla pessimistinen, epäuskoinen ja itsekriittinen

Meillä on monesti taipumus itsekriittisellä ja pessimistisellä suhtautumisella latistaa suurimmatkin ilonaiheet elämässämme – pienistä puhumattakaan. Siksi suunnattoman rikas ihminen voi olla aivan yhtä onneton kuin rutiköyhä, terve yhtä tyytymätön kuin sairas. Latistamme onnentunteemme usein sanalla ”mutta”:

-”Minulla on todella hyvä palkka, MUTTA joudun maksamaan paljon veroja”. 

-”Minulla on hyvä parisuhde, MUTTA en ole vapaa.”

-”Olen terve ja hyväkuntoinen, MUTTA minulla ei ole tarpeeksi rahaa.”

-”Minulla on hieno auto, MUTTA pelkään, että joku varastaa sen.”

-”Minulla menee hyvin elämässä, MUTTA mailmassa elää paljon ihmisiä,joilla on paljon vaikeuksia.”

 

Kun synnymme tähän maailmaan tiedämme ja uskomme olevamme kaikkivoipia. Pieni lapsi muistaa vielä, kuinka suunnattoman arvokas sielu ja Luoja hänessä asuu. Mutta kasvaessamme opimme enimmäkseen matalassa taajuudessa eläviltä kanssaihmisiltämme, että maailmassa kaikki ei olekaan mahdollista. Tämä ei ole totta, mutta sopeutuessamme perheeseen ja yhteisöön jossa elämme pakotamme itsemme uskomaan, että maailma on paha ja pelottava paikka eikä elämää voi itse hallita. Ja että joku ulkopuolinen voima tai sattuma päättää, mitä meille elämässä tapahtuu. Tai että muut ihmiset hallitsevat meitä ja meidän elämäämme.

 

Me opimme antamaan pois oman voimamme, koska oman voimansa menettäneet vakuuttavat meille, että mekin olemme voimattomia. Opimme uskomaan: ”Itku tulee pitkästä ilosta”, ”ylpeys käy lankeemuksen edellä”, ”helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä taivaaseen”, ”kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat”, ”toivo parasta, varaudu pahimpaan”. Meille opetetaan usein myös, että olemme jo syntyessämme ”syntisiä” ja että meidän tulisi ”nöyrtyä”, sillä vain siten voimme saada palkaksi ”ikuisen elämän taivaassa”.

 

Nämä kaikki uskomukset ovat lähtöisin matalasta värähtelystä ja perustuvat pelkoon ja arvottomuuden tunteeseen. Todellisesti olemme mittaamattoman arvokkaita ja oman elämämme luojia. Meidän tehtävämme ei ole laskea taajuuttamme vain siksi, että monet kanssaihmisemme elävät suurimman osan elämästään matalammilla taajuuksilla. Emme voi olla koskaan tarpeeksi onnettomia tehdäksemme kaikki maailman onnettomat ihmiset onnellisiksi. Voimme auttaa kanssaihmisiämme vain elämällä korkeammalla taajuudella, olemalla onnellisia ja iloisia, sillä hän joka on yhteydessä korkeampaan minäänsä on voimakkaampi kuin miljoonat jotka eivät ole.

 

Opettele siis käyttämään sanaa ”mutta” positiivisella tavalla:

-”Minulla ei juuri nyt ole rahaa, MUTTA voin milloin tahansa saada sitä, minun tulee vain olla luottavainen ja sallia rikkaudet joita olen itse luonut.”

-”Olen juuri nyt yksinäinen, MUTTA yksinäisyyttä tuntiessani olen luonut itselleni tulevaisuuden, jossa minun ei tarvitse enää koskan olla yksin.”

-”Minä tunnen itseni juuri nyt sairaaksi, MUTTA sairastaessani olen toivonut terveyttä, minun tulee vain uskoa, että ennemmin tai myöhemmin saan mitä olen toiveillani luonut.”

 

Älä siis latista ja rajoita omaa luomisvoimaasi todistelemalla, että olet olosuhteiden, sattuman, muiden ihmisten tai ”jumalan” uhri. Sinä olet Luoja.