Älä vaadi itseäsi äläkä muita pysymään aina korkeassa tunnetaajuudessa – laajentuminen tapahtuu negatiivisten tunteiden kautta

Elämämme maan päällä ei koskaan ole ”täydellistä”, eikä sen tarkoitus ole koskaan ollakaan sellaista. Tunnetaajuutemme ei koskaan pysy täysin samana, eikä meidän tule vaatiakaan sellaista itseltämme eikä muilta. ”Täydelliseksi tuleminen” tässä fyysisessä elämässämme tarkoittaisi ”loppua”, siis luomistyömme ja laajentumisemme loppumista. Ja väliaikaisesti, siirtyessämme korkeampaan tietoisuuteen fyysisessä kuolemassa, näin tapahtuukin: Palatessamme fyysisen ”kuoleman” kautta korkeamman minämme taajuuteen vastustus ja vastoinkäymiset ”loppuvat”. Kunnes synnymme jälleen uudelleen fyysiseen olevaisuuteen ja koemme jälleen kontrastia, eli tunnetaajuuden vaihteluita.

Emme siis ole täällä tavoittelemassa täydellisyyttä. Me olemme matkalla kohti toiveitamme, mutta emme matkalla kohti ”lopullista täydellisyyttä”. Vaan kirjaimellisesti: Olemme matkalla, emme perillä.  Siksi se, että opimme hyväksymään ja arvostamaan myös negatiivisia tunteitamme on olennaisen tärkeää – jotta voimme laajentumisen kautta iloita fyysisestä elämästämme. Meille ei siis tuota iloa se, että kaikki pysyy koko ajan samana, vaan meille tuottaa iloa se, että kaikki muuttuu koko ajan. Elämä itsessään on jatkuvaa muutosta, jatkuvaa laajentumista, ei paikallaanpysyvyyttä.

Jos siis joku toinen ihminen aiheuttaa sinulle pahan olon tunteita, niin syy negatiivisiin tunteisiisi ei ole siinä, että tuo toinen ihminen kohtelee sinua väärin. Vaan paha olosi johtuu siitä, että annat itse itsesi laskeutua matalalle tunnetaajuudelle tuon toisen ihmisen vaikutuksesta.  Et siis itse hallitse omaa tunnetaajuuttasi ja dominoi korkealla tunnetaajuudellasi tilannetta – vaan annat tuon toisen ihmisen vetää sinut mukanaan matalaan tunnetaajuuteen. Olet siis itse vastuussa kaikista konfliktitilanteista, joihin joudut muiden ihmisten kanssa. Jos et anna oman tunnetaajuutesi laskea siksi, että kanssaihmisesi ovat matalalla tunnetaajuudella, niin tuo matalammalla taajuudella oleva ei pysty vaikuttamaan sinuun siten, että ”pahoittaisit mielesi”. Kaikki negatiiviset tunnereaktiosi ovat siis aina lähtöisin itsestäsi, eivät muista.

Opettele siis -vilpittömästi tunnetasolla- kiittämään kanssaihmisiäsi siitä, että he aina ajoittain negatiivisessa tunnetaajuudessa ollessaan peilaavat myös sinun omaa matalaa tunnetaajuuttasi, ja auttavat siten sinua laajentumaan, eli valitsemaan negatiivisen eli ei-toivotun  sijasta positiivisen eli toivotun. Sillä kaikki negatiiviset tunteemme ovat ainoastaan tienviittoja: ”Olet väärässä suunnassa, pyri korkeampaan tunnetaajuuteen”. Aivan kuten tuntoaistimme on pelkästään hyvä asia silloin, jos koskemme kuumaa hellaa, niin aivan samalla tavalla negatiivinen tunteemme on  arvokas silloin, kun olemme matalassa tunnetaajuudessa, ja  vedämme siten puoleemme ei-toivottua, siis matalan taajuden asioita ja kokemuksia.

Tärkein oivalluksesi tietoisena luojana on siis negatiivisen tunteen arvokkuuden ymmärtäminen.