Älä vertaa itseäsi ihmisiin, jotka suorittavat elämää

Jos tunnet, että olet ”alisuorittaja”, eli koet  turhautumista, hermostuneisuutta ja riittämättömyyden tunteita, niin tunnetilasi on matala, etkä juuri nyt havaitse kaikkea sitä, mitä olet omilla toiveillasi luonut. Etkä havaitse myöskään suunnatonta arvoasi ihmisenä ja sieluna, joka on lukemattomissa inkarnaatioissaan auttanut universumia laajentumaan, omilla toiveillaan. Todellisuutemme on aina vain havainto, jonka teemme tietyssä tunnetilassa. Korkeassa tunnetilassa havaitset oman arvokkuutesi ja kaikki suurenmoiset luomuksesi, matalassa tunnetilassa taas havaitset puutteen, rajallisuuden ja arvottomuuden.

Tällaisessa arvottomuuden mielentilassa olet samalla tunnetaajuudella, kuin myös monet ns. menestyneet, elämää matalassa tunnetilassa suorittavat ihmiset, ja silloin myös tunnetilastasi eli taajuudestasi johtuen havaitset juuri heidät, ja heidän näennäiset saavutuksensa, ja tunnet riittämättömyyttä suhteessa heihin. Se, mitä ET tiedä, on totuus, että myös nuo elämäänsä suorittavat,  jakuvasti menestykseen pyrkivät, ja onnellisuutta tulevaisuudesta etsivät ihmiset, katsovat sinua ja sinunlaisiasi,  ”vapaampia ihmisiä”, usein aivan samanlaisen riittämättömyyden tunnetilassa. Eli he puolestaan näkevät itsensä oravanpyörän vankeina, kun taas sinä näet itsesi arvottomana, koska ET pyöri yhtä kiihkeällä tempolla oravanpyörässä.

Sillä vaikka heidän suorittamisensa toisi heille määrättömästi rahaa ja menestystä, niin jos he eivät osaa tai ehdi rauhoittua ja nauttia nykyhetkestä, arvostaa saavutuksiaan, ja myös niitä aineettomia asioita, joita heillä on, ja itse itseään ilman mitään saavutuksia – niin he eivät tunne onnellisuutta. Onnellisuus on elämämme ainoa todellinen päämäärä, ja vaikka suorittaisimme ja menestyisimme kuinka paljon tahansa, emmekä tuntisi onnellisuutta, niin myöskään menestyksellämme ei ole mitään merkitystä.

Jos tällainen ihminen on elämässään jatkuvasti hyvin kiireinen, niin suuren osan ajasta hän on ikään kuin menossa tekemään jotakin, jotta hän tuon tekemisen jälkeen voisi vihdoin ”nauttia elämästä”. Eli elämä on hänelle sarja arkisia velvollisuuksia, joita hän suorittaa siksi, että voisi kokea onnellisuutta noiden velvollisuuksien synnyttämän vaurauden ansiosta. Eli tällainen henkilö saattaa tehdä raskasta työtä, ja uneksia tulevasta lomamatkasta, jonka hän saa ikään kuin ”palkintona” vaativasta ja raskaasta työstään. Ongelmana vain on, että jos tämä henkilö ei ole ollut työskennellessään kovin usein korkeassa tunnetilassa, niin hän ei osaa myöskään nauttia lomastaan, täysin riippumatta siitä, kuinka ylellinen on hänen lomansa. Hän ei siis tunnetasolla tunne ansainneensa lomaansa, vaikka hän on raatanut tuon loman eteen todella paljon. Rahallinen tai ammatillinen menestys ei siis koskaan täytä sitä tunnetyhjiötä, joka syntyy yksinkertaisesti siitä, että elämää suorittava ihminen ei arvosta itseään omana ainutkertaisena itsenään, HUOLIMATTA kaikesta menestyksestään.

On siis pelkkä harha, että esimerkiksi rahallista menestystä kokevat ihmiset olisivat onnellisempia, kuin vähemmän rahaa ja vaurautta saavuttaneet. Sillä jos ihminen saa paljon rahaa, mutta ei arvosta itseään, eli ei tunnetasolla tunne oman sielunsa mittaamatonta arvokkuutta, niin hän ei ole onnellinen – koska hän ei siis tunne onnellisuutta. Ja silloin hän ei myöskään arvosta saavutuksiaan, täysin riippumatta noiden saavutusten suurenmoisuudesta.

Menestyvä ihminen jää useimmiten myös ”kiinni menestykseensä”, eli alkaa arvottaa itseään  sen mukaan, kuinka paljon MUUT IHMISET arvostavat häntä. Ja hän myös jatkuvasti vertailee omaa menestystään muiden ihmisten menestykseen, eikä koskaan koe olevansa itse riittävän menestynyt. Hän kokee siis myös muut ihmiset uhkana omalle menestykselleen. Onnellisuus on aina kuitenkin vain sitä, että arvostamme itse itseämme, muut ihmiset ja heidän mielipiteensä – ja heidän elämänsä suoritukset –   ovat täysin epäolennaisia.

Näin käy usein myös menestyville taiteilijoille, jotka ovat myös nauttineet työstään, eli heidän luovuutensa on mahdollistanut korkea tunnetila, inspiraatio eli onnellisuus, eli he ovat siis rakastaneet työtään, mikä on myös välittynyt heidän yleisölleen. Kaikkein arvostetuinkin taiteilija saattaa suuren menestyksen jälkeen syöksyä todella rajusti mataliin tunnetiloihin, jos hän ”yrittää ylläpitää menestystään”, jota hän on aiemmin siis saavuttanut korkean tunnetilansa ansiosta. Yrittäminen tapahtuu aina matalassa tunnetilassa, ja vain  inspiroitunut toiminta korkeassa tunnetilassa tekee meidät onnellisiksi.

Tämä kaikki ei kuitenkan tarkoita toisaalta myöskään sitä, että raha ja vauraus tekisi meidät onnettomiksi, tai että materiaalinen runsaus olisi paha asia. Materia on aina syntynyt hengestä eli toiveistamme, eli materia ON henkistä, energiaa. Mutta voimme siis nauttia materiasta vain, jos arvostamme ja rakastamme itseämme ja kaikkia muita, eli olemme onnellisuuden tunnetilassa, resonanssissa oman korkeamman minämme kanssa, jolloin myös maifestoimme materiaa, jota olemme toivoneet, ja jota kykenemme siksi arvostamaan. Sen sijaan raha ja menestys, jota saamme, vaikka emme itse koe sitä ansainneemme, EI tee meitä onnelliseksi.

Tietoisena luojana olet todella vapaa silloin, kun osaat iloita myös kaikkien muiden ihmisten onnellisuudesta ja onnistumisista. Sillä sillä hetkellä ymmärrät ja tunnet tunnetasolla, että me ihmiset emme ole erillisiä, vaan yhden ihmisen menestys ja onnellisuus on myös meidän kaikkien muiden ihmisten onnellisuutta. Ainoa asia, joka siis erottaa onnellisen ihmisen onnettomasta, on tunnetila. Voimme  tuntea kateutta toisen ihmisen menestyksestä ja onnesta siis vain matalassa tunnetilassa, eli ollessamme erossa omasta korkeammasta minästämme.

Onnellisuus ei siis ole koskaan mitään muuta, kuin onnellisuuden tunne juuri nyt. Emme saa onnellisuutta mukaamme tulevaisuuteen,  emme voi säilöä onnellisuutta pahan päivän varalle varastoihin, onnellisuus ei ole palkinnoissa ja mitaleissa, ei omistamissamme kiinteistöissä eikä pankkitileillämme, se ei ole kirjattuna avioliittotodistuksiin eikä koulutodistuksiin, onnellisuus ei ole hakattuna hautakiveemme, eikä onnellisuus ole merkittynä historiankirjoihin.

Pyri siis aina tuntemaan täysin ehdotonta rakkautta kaikkia maailman ihmisiä, ja koko muuta luomakuntaa kohtaan, ja silloin rakastat myös itseäsi täysin pyyteettömästi. Ja ehdoton rakkaus on valaistumisen tunnetila, jossa et tunne erillisyyttä etkä rajallisuutta, ja jossa tunnet, että mikä tahansa mitä toivot, on jo olemassa, ja ulottuvillasi juuri nyt.