Ego on välttämätön luomistyössäsi. Nöyryys, häpeä ja uhriutuminen on täysin tarpeetonta.

Jos joku syyttää sinua, ja vaatii sinua ”nöyrtymään” tai tuntemaan häpeää, niin koska sisäisesti tunnet oman arvosi, niin nuo syytökset tuntuvat sinusta pahalta. Tunneindikaattorisi siis kertoo, että et ole syyllinen mihinkään, eikä sinun tarvitse hävetä mitään, eikä nöyrtyä kenenkään edessä. Eli oma korkeampi minäsi tietää, että olet kaikkivoipa Luoja, eikä Luojan tarvitse koskaan olla nöyrä.

Meillä on ego, ja egon yksilölliset mieltymykset ja toiveet, jotta voimme luoda, mitä haluamme. Jos epäonnistut  jossain asiassa, ja tunnet epäonnistumisesi takia syyllisyyttä, pelkoa ja häpeää, niin negatiiviset tunteesi kertovat siis vain siitä, että mitään syytä noiden tunteiden tuntemiseen ei ole. Epäonnistumisesi oli vain tienviitta polullasi, eli epäonnistumisesi oli tarpeellinen, koska se loi jotakin paljon parempaa, kuin mitä olisit onnistuessasi voinut saavuttaa. Onnistuminenkin olisi saattanut olla ihan hyvä asia, mutta koska tunnetilasi oli liian yrittämisen vuoksi negatiivinen, niin et sallinut onnistumista, ja siksi epäonnistuit. Tai  olit korkeamman minäsi taajuudelle luonut jotakin suurempaa, jonka luomiseen siis tarvitsit epäonnistumisen kokemuksiasi. Usein etenkin henkisen opettajan polulla olevat haluavat kokea paljon näennäisiä ongelmia, jotta he voivat ”opettaa  tunnetason kokemustensa kautta”. Tämä ei tarkoita, että henkisen opettajan olisi kärsittävä läpi elämänsä, vaan se tarkoittaa sitä, että vastoinkäymisiä voi oppia kokemaan tuntien vain vähän kärsimystä, suhtautumalla vastoinkäymisiin lahjoina universumilta.

Usein käy niin, että sellainen henkilö, jolla ei ole omia päämääriä elämässä, ajautuu osaksi muiden ihmisten päämääriä. Eli henkilö, jolla on paljon omia unelmia, ja joka myös tavoittelee niitä, saattaa vetää puoleensa ihmisen, joka ei oikein tarkalleen tiedä, mitä elämältä haluaisi, ja hän kokee houkuttelevana sen valon, joka innostuneesta ja inspiroituneesta ihmisestä säteilee. Tällaisessa tilanteessa päämäärättömämpi osapuoli saattaa alkaa syyttää kumppaniaan, jonka päämäärä on selkeämpi, ja jonka unelmien osaksi tuo päämäärättömämpi siis ajautuu. Päämäärätön henkilö siis uhriutuu, ja kuvittelee, että hänen uhrinasemansa aiheuttaja on tuo päämäärätietoisempi osapuoli. Mutta näin ei asia koskaan ole. Me olemme kaikki kaikkivoipia luojia, ja meillä on kaikilla mahdollisuus toteuttaa unelmiamme.

Jos vaikkapa pariskunnan unelmat ovat keskenään hyvin erilaisia, niin universumi löytää kyllä rarkaisun, joka mahdollistaa molempien osapuolten unelmien toteutumisen – ellei konkreettisesti, niin olemustasolla, eli ”sydämen unelmat toteutuvat”. Meidän ns. todelliset unelmamme, jotka olemme luoneet korkeamman minämme taajuudelle, ovat usein  erilaisia, kuin mitä oma rationaalinen mielemme kuvittelee niiden olevan, sillä olemme jo unhtaneet monet toiveemme, joita olemme elämämme varrella toivoneet. Eli korkeampi minämme tietää aina tarkalleen, mitä TODELLA elämältä haluamme. Ja tuo sydämemme toiveiden muovaama taideteos on usein paljon upeampi, kuin mitä olemme ennen sen manifestoitumista osanneet edes kuvitella.

Arvottomuuden tunteiden avulla opimme siis  tuntemaan oma arvomme, epäonnistumisten avulla opimme, kuinka voimme onnistua, ja kokiessamme rakkaudettomuutta opimme arvostamaan rakkautta.

Omanarvontunne ei ole sama asia kuin ylimielisyys. Omanarvontuntoisina me tunnemme myötätuntoa ja arvostusta myös muita ihmisiä kohtaan. Ylimielinen ihminen tuntee pelkoa ja epävarmuutta, jolloin hän yrittää todistella olevansa muita ihmisiä arvokkaampi. Me olemme kuitenkin kaikki täsmälleen yhtä arvokkaita. Emme siis vähemmän arvokkaita eli nöyriä, emme arvokkaampia, eli ylimielisiä, vaan SAMANARVOISIA. Ja sellaisina mittaamattoman arvokkaita.

Jos tunnet pelkoa ja syyllisyyttä, ja joku uhkaa tai syyllistää sinua, niin sinun ei tarvitse välttämättä ”puhua asioita selväksi” tällaisen ihmisen kanssa. Keskustelusta syntyy nimittäin hyvin usein vain pohjaton riita, mikäli molemmat osapuolet ovat syyllisyyden ja syyttämisen taajuudella. Mutta voit sallia tunnetaajuutesi kohoamisen ajattelemalla omassa mielessasi myötätuntoisia ja rakastavia ajatuksia ihmisestä, joka syyttää sinua, tai joka vaatii sinua ”nöyrtymään”. Hän haluaa sinun nöyrtyvän vain siksi, että tuntee itse syyllisyyttä ja arvottomuutta, ja olettaa siis olevansa itse liian ”ylpeä”. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole ”itsensä liian arvokkaaksi  tunteva”, sillä me olemme kaikki mittaamattoman arvokkaita.

Älä siis koskaan uhriudu, älä nöyristele, älä tunne häpeää. Jos olet omasta mielestäsi tehnyt jotakin väärää, niin olet tehnyt niin vain, koska tunnetilasi on ollut negatiivinen, ja olet ”yrittänyt selviytyä tilanteesta”, negatiivisesta tunnetilastasi käsin. Tuntemalla mielessäsi myötätuntoa ja arvostusta niitä kohtaan, jotka sinua syyttävät, heidän halunsa syyttää haihtuu pois. Ja ollessasi korkeassa tunnetilassa sinä sallit itsellesi mahdollisuuden inspiroitua, ja tavalla tai toisella korvata heidän kokemansa  menetys. ”Paha mieli” taas on heidän oma luomuksensa, jokainen meistä on itse vastuussa omista tunnetiloistaan.

 

Eli muista myös, että ”väärintekijä” ja sen kohde ovat aina molemmat samalla tunnetaajuudella, eli kumpikaan ei ole enemmän syyllinen tapahtuneeseen. Ja se, joka syyttää toista, luo omilla tunteillaan itse itselleen tilanteita, jossa hän on vuorostaan itse syytetyn  osassa. Tällaista manifestointia kutsutaan joskus leikkisästi ”pikakarmaksi”. Eli olemme kaikki yhtä ja samaa henkeä, ja toinen ihminen peilaa tunteillaan AINA meitä itseämme. Siksi  meidän tulee rakastaa ”vihollistamme” aina kuten itseämme, täysin riippumatta siitä, mitä tämä ns. vihollinen on meille tehnyt. Vain siten vapautamme itsemme uhrin roolista, ja samalla vapautamme myös tuon toisen ihmisen  hänen kokemastaan syyllisyydestä.

Me kaikki ihmiset vaistoamme aina toinen toistemme tunnetaajuudet. Myös silloin, kun vain ajattelemme jota kuta toista ihmistä, vaikka hän olisi fyysisesti kaukana meistä. Ja tästä syystä ”vakka kantensa valitsee”, ja ”pata kattilaa soimaa”, ja riidanhauinen löytää aina syyn ja tilaisuuden riitaan. Vedämme samalla tunnetaajuudella itsemme kanssa olevaa ihmistä puoleemme aina kuin magneetti. Ja vastaavasti eri taajuudella olevia ihmisiä emme usein edes huomaa, vaikka he kävelisivät meitä vastaan.

Sen saa aikaan universumia ylläpitävä voima, vetovoiman laki.

Valitse siis, aina kun  se on mahdollista, korkea tunnetaajuus. Siten elät konkreetisesti ilon, innostuksen, rakkauden ja toteutuvien toiveiden maailmassa, unelmiesi todellisuudessa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *