Ei ole olemassa kohtaloa, joka pakottaisi sinut kärsimään

Muista aina, että niin sanottu kohtalonomaisuuden tunne, eli tunne hyvin voimakkaasta ohjauksesta tiettyjen valintojen suuntaan elämässäsi, ei koskaan johdu sinun ulkopuolellasi vaikuttavista voimista, vaan tuon tunteen aikaansaavat omat toiveesi. Olet valinnut jo ennen syntymääsi tähän elämään ikään kuin yleisluontoisen ”roolin”, joka ei kuitenkaan kahlitse vapaata tahtoasi, vaan on vain eräänlainen teema, jota kanssaluojiesi kanssa toteutat.

Ei siis ole olemassa mitään korkeampien olentojen muodostamaa, moralisoivaa ja sensuroivaa ”lautakuntaa”, joka päättäisi, mitä sinun tulee omassa elämässäsi haluta, ja mistä asioista sinun on lupa nauttia, ja mistä ei. Vaan voit vain itse rajoittaa itseäsi, tuomita itse itsesi, ja kieltää itseltäsi unelmia – tai sallia niitä.

Sinulla on siis vapaus  haluta, toivoa, unelmoida, ja toteuttaa noita toiveitasi, eli nauttia elämästäsi sen jokaisena päivänä, mutta koet suurta nautintoa myös silloin, kun toteutat jo ennen syntymääsi toivomiasi asioita. Ja tunnistat nuo toiveet hyvin selkeästi sillä hetkellä, kun ne toteutuvat.

Kiinnitä kuitenkin aina huomiota tunnetilaasi, eli älä esimerkiksi erehdy ajattelemaan, että elämäntehtäväsi ja ”kohtalosi” olisi muiden ihmisten puolesta uhrautuminen, sillä uhrautuminen johtaa poikkeuksetta pettymykseen, ja usein myös katkeroitumiseen. Me emme voi koskaan auttaa ketään toista ihmistä – emmekä itseämme – uhrautumalla, ja kokemalla kärsimystä!

On kyllä hyvin tavallista, että kohtalonomaisuuden tunnetta tunnetaan juuri negatiivisissa tunnetiloissa, mutta muista, että korkeampi minäsi  ei KOSKAAN ohjaa sinua kärsimään. Älä siis  vahvista uskomustasi negatiiviseen kohtaloosi silloin, jos oma tunnetilasi on matala. Kokemasi negatiiviset kokemukset ovat kyllä aina arvokkaita, sillä niistä jokainen luo vastakohtansa, eli toiveen paremmasta. Mutta ne ovat siis arvokkaita vain silloin, jos katsot ei-toivotun luomaa toivottua, etkä jää tuijottamaan ongelmaa. Kärsimys ei siis ole arvokasta, vaan se, mitä negatiivinen kokemus on luonut. Viha ei ole arvokasta, vaan se, että vapaudut vihan tunteestasi tuntemaan rakkautta!

Myös sanonta ”jokaiselle annetaan vain niin paljon taakkaa, kun mitä hän jaksaa kantaa” kertoo  tästä, jo ennen syntymäämme valitusta roolista, mutta tuota sanontaa EI  silti tule ymmärtää kannustuksena kohtalonomaiseen, eli siis ennaltamäärättyyn kärsimykseen. Mutta ihmiset, jotka kokevat elämässään keskimääräistä enemmän – inhimillisestä näkökulmasta – dramaattisia kokemuksia, saattavat joskus alkaa itse niin vahvasti uskoa kohtaloonsa kärsijöinä, että he myös toistuvasti manifestoivat kärsimystä elämäänsä. Eli he luovat itse itselleen kohtalonomaisuutta korostavan kärsimystarinan, jota he sitten kertovat ja todistelevat itselleen ja muille, ja jota he myös jatkuvasti vahvistavat, kokemalla uudelleen ja uudelleen dramaattisia tapahtumia. ”Kova kohtalo” on siis uskomus, joka vahvistaa itse itseään, koska ihminen itse näkee itsensä tuon kohtalon uhrina. Uskomuksemme ovat vain ajatuksia, joita ajattelemme toistuvasti, ja aktiiviset ajatuksemme toteutuvat aina, vetovoiman lain vaikutuksesta.

Negatiiviset ajatukset aikaansaavat negatiivisia tapahtumaketjuja, positiiviset positiivisia. Eli tunnetilasi määrää joka hetki sen, mitä sinulle elämässä, eli aina seuraavassa hetkessäsi  tapahtuu.

Voit myös auttaa muita ihmisiä, jos olet omakohtaisesti kokenut ei-toivottua, sillä pelkät sanat eivät koskaan opeta, mutta kokemus opettaa. Eli jos annat muille ihmisille neuvoja asioissa, jotka olet itse oppinut ”kantapään kautta”, niin nuo muut ihmiset vaistoavat, että jakamasi tieto on totta .

Mutta muista: Et ole velvollinen uhraamaan omaa elämääsi ja omia toiveitasi siksi, että muut ihmiset pääsisivät elämässään sinua helpommalla. Jokaisella ihmisellä on oma korkeampi minä, joka ohjaa heitä joka hetki valitsemaan korkeammat tunnetilat ja elämänilon. Ja jos tuo heidän korkeampi minänsä ei saa heitä kulkemaan helpompaa polkua, niin miksi kuvittelet, että sinä onnistuisit tuossa tehtävässä paremmin?

Jos siis koet, että ”kohtalosi” on auttaa muita ihmisiä, niin nuo ihmiset löytävät kyllä sinut, jos he tarvitsevat apuasi, eli sallivat itselleen sen tiedon, joka sinulla on. Mutta sinun tehtäväsi ei siis ole uhrautua kenenkään puolesta, eikä käännyttää ketään ajattelamaan kanssasi samalla tavalla. Me voimme auttaa muita ihmisiä vain omalla esimerkillämme, ja inspiroitumalla sanomaan oikeat sanat, tai tekemään tekoja korkeasta tunnetilastamme käsin. Emme voi koskaan auttaa ketään sellaista, joka ei itse halua ottaa apuamme vastaan. Ja tästä syystä esimerkiksi muut uskonnot tuomitseva uskonnollinen lähetystyö on aina turhaa, ja vahingollista sen tekijöille itselleen. Sillä rakkautta ei voi koskaan julistaa tuomitsemalla muiden ihmisten uskomuksia. Ja tämä johtuu siitä, että  tuomitseva ihminen ei itse  ole ehdottoman rakkauden tunnetilassa.

Luomme oman todellisuutemme ajatuksillamme, ja siksi se kuva, joka sinulla itselläsi on omasta itsestäsi, määrittää sen, koetko ns. kohtalosi ”kovana”, vai positiivisessa mielessä haastavana ja inspiroivana.

Valitsemalla ilon ja valon, kuljet kohti iloa ja valoa. Valitsemalla rakkauden, kuljet kohti rakkautta. Valitsemalla huolettomuuden, uskon ja luottamuksen,  kuljet kohti huolettomuutta, uskoen ja luottaen siihen, että kaikesta kokemastamme seuraa aina pelkkää hyvää.

Lopeta siis taistelu, ja ota vastaan mielenrauha ja tyyneys. Olet mittaamattoman arvokas sielu, oman elämäsi kaikkivoipa Luoja.

***********************

Ilmoittaudu mukaan Korkean tunnetaajuuden kohtaamiseen Barbaarikartanossa lauantaina 17.10.2020. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: https://www.facebook.com/Barbaarikartano/