Elämä on parhaimmillaan inspiroitunutta tanssia, ei uurastusta, suorittamista ja velvollisuuksia

Olet helpoimmalla polulla kohti unelmiasi  aina, kun teet tai ajattelet sitä, mikä tuntuu sinusta juuri nyt hyvältä, tai olosuhteisiin nähden parhaimmalta. Tämä ei johda itsekkyyteen ja ylimieliseen käytökseen muita ihmisiä kohtaan, sillä jos olet resonanssissa korkeamman minäsi kanssa, niin se, mikä tuntuu hyvältä muista, tuntuu hyvältä myös sinusta – ja päinvastoin. Jos siis joku toinen ihminen pakottaa sinut tekemään jotakin, mitä sinä et halua tehdä,niin muista,että olet itse mahdollistanut tuon pakottamsen tuntemalla syyllisyyttä, tai olemalla arvostamatta itseäsi. Eli jos  tunnet, että sinun vapauttasi elää, kuten haluat, rajoitetaan, niin keskity tuntemaan myötätuntoa ja rakkautta niitä kohtaan, jotka sinua haluavat rajoittaa – ja vapautat heidät heidän negatiivisista tunteistaan sinua kohtaan.

Jos taas toinen ihminen kapinoi sinun päämääriäsi ja unelmiasi vastaan, ollessaan itse niissä osallisena (esim. perheessä),  niin sinä et ole syyllinen siihen, että hänellä ei kenties ole ollut omia päämääriä,jolloin hän on ajautunut osaksi sinun päämääriäsi,  vaan hän on itse  valinnut päämäärättömyytensä.

Voit auttaa sekä itseäsi, että tuota toista ihmistä, keskittymällä myötätuntoon, sallimiseen  ja arvostukseen, sillä niin kauan, kun sinä vastustat toisen ihmisen päämääriä, niin niin kauan hän vastustaa sinun vastustustasi, ja olette molemmat negatiivisessa tunnetilassa. Mutta kun sallit kanssaihmisellesi täydellisen vapauden valita omat päämääränsä, niin hän pääsee itse ottamaan vastuun unelmistaan. Ja tällöin käy usein niin, että läheisesi, joka on vastustanut sinun unelmiasi, hyväksyy ne, hylkäämättä omia unelmiaan – eli korkeampi hänessä resonoi sinun korkeamman olemuspuolesi kanssa. Eli jokainen ihminen luo aina itse oman todellisuutensa, ja on luomistyössään täydellisen vapaa – mutta olemme silti kaikki korkeamman minämme taajuudella yhtä, eli ”yhteinen sävel” kenen tahansa toisen ihmisen kanssa löytyy aina korkeasta tunnetaajuudesta. Ja tästä siis johtuu se, että ”rakkaus voittaa aina” ja ”rakkaus ratkaisee kaikki ongelmat”, sillä rakkauden korkeassa taajuudessa ei ole resistanssia eli vastustusta, joka siis ilmenee vain matalissa tunnetiloissa.

Jos sinulla on vaikkapa läheinen, joka puheen tasolla usein ”myöntää virheensä”, mutta kiirehtii kuitenkin tämän jälkeen aina muistuttamaan sinua, että sinunkin täytyy  ”opetella nöyrtymään”, niin negatiivinen tunteesi johtuu siitä, että tuon ihmisen oma nöyryys on tunnetasolla negatiivista, eli tuo toinen ihminen tuntee todellisuudessa katkeruutta. Usein uskontoon perustuva opittu nöyryys on tällaista: Keskitytään siihen, että ollaan vajavaisia ja ”syntisiä”, ”julistetaan omaa arvottomuutta jumalaan nähden”, ja samalla vaaditaan kaikkia muitakin ihmisiä myöntämään vajavaisuutensa. Syy, miksi tällainen herättää muissa ihmisissä vastustusta on se, että kyse ei siis ole myötätunnosta ja pyyteettömästä rakkaudesta, vaan kontrollintarpeesta ja arvottomuudentunteesta negatiivisessa tunnetilassa. Meidän ei koskaan tule olla nöyriä, sillä me olemme korkeampia olentoja. Myötätunto ja rakkaus ei ole nöyryyttä, vaan oman, ja myös kaikkien  toisen ihmisen korkeamman olemuspuolen arvostamista.

Syyllistäminen ja syyllistyminen pitävät suuren osan ihmiskuntaa jatkuvasti matalissa tunnetiloissa. Ja samalla tavalla rajoittavia ovat velvollisuudetunteet, vaatimattomuus  ja kärsivällisyys, tunne siitä, että olemme ikään kuin syntyneet tiettyyn elämäntilanteeseen, koska joku ulkopuolinen voima meidät siihen on pakottanut. Tällaista voimaa ei kuitenkaan ole olemassa, vaan olemme aina täysin itse oman elämämme arkkitehtejä. Eli pysymme ”oman mielemme vankilassa”, vaikka vankilan ovi on koko ajan raollaan,

Pääset ulos tuosta vankilasta tiedostamalla, että elämä ei ole uurastusta ja ”paremman huomisen odottelua”, vaan voit valita joka ikinen hetki positiivisen tunnetilan, jolloin suuntasi on  kohti unelmiasi, eikä niistä poispäin, kärsimyksen hankalamman polun kautta. Eli samalla tavalla, kuin tanssiaisissa kannattaa vain ryhtyä tanssimaan ja iloitsemaan heti, kun tanssiaiset alkavat, eikä jäädä odottelemaan ”täydellistä hetkeä tanssille ja ilolle”, niin samalla tavalla myös elämässä kannattaa alkaa iloita heti, eikä vasta joskus myöhemmin. Sillä unelmiemme toteutumisen ns. ajoitus on vain ja ainoastaan kiinni siitä, sallimmeko itse unelmamme, vai estämmekö niitä toteutumasta.

Ja  sallit siis unelmiasi aina, kun tunnetilasi on korkea. Ja aivan kuten ollessasi tanssiaisissa: Älä keskity tarkasti jokaiseen askeleeseesi, ja ole huolissasi, menevätkö kaikki askeleet täsmälleen oikein – ja samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin ihmisten askeleet –  vaan anna musiikin kohottaa itsesi korkeaan tunnetilaan, ja tanssi intuitiollasi, ilosi kantamana, oman korkeamman minäsi inspiroimana.

Eli jos et ole aivan varma, miten esimerkiksi joku elämääsi ja vapauttasi rajoittava ongelma ratkeaa, niin älä keskity lainkaan tuohon ongelmaan, vaan keskity nauttimaan niistä asioista, jotka ovat jo elämässäsi hyvin. Sillä vain päästämällä irti ongelmastasi se pääsee ratkeamaan – aivan, kuten päästämällä irti negativisista tunteista muita ihmisiä kohtaan, sallit heidänkin tuntea myötätuntoa sinua kohtaan.

Eli tanssi, iloitse, haltioidu, arvosta, päästä irti. Keskity vain sellaisiin asioihin,  joihin sinulla ei liity negatiivisia tunnemuistoja ja vastustusta. Ja näin sallit myös sellaisten ongelmien ratketa, joihin tuollaisia matalan tunnetaajuuden muistoja liittyy.

Luota siis aina universumin huolenpitoon. Olet aina polullasi, vaikka et juuri nyt näkisi ihan tarkalleen, missä kohtaa polkuasi olet kulkemassa, ja kuinka ”lähellä” tai ”kaukana” on päämääräsi. Sillä jatkat matkaasi joka tapauksessa ikuisesti, joten siksi sinun kannattaa valita AINA matkasta nauttiminen, sen sijaan, että jäisit odottelemaan mataliin tunnetiloihin ”parempia aikoja”. Sillä paremmat ajat voivat tulla vain, jos nykyhetkesikin on parempi.

Vaali siis hetkeä, jonka koet juuri nyt, sillä se on todellakin arvokkain – ja ainoa aarteesi!