Et voi vaikuttaa muiden ihmisten värähtelytaajuuksiin, mutta voit aina valita taajuuden eli todellisuuden, jossa itse elät

Vaikka koko ihmiskunta elää samalla planeetalla, niin elämme silti koko ajan ”eri maailmoissa”. Tunnetaajuutemme määrittelee, millainen on todellisuutemme. Sillä todellisuutemme on aina sellainen, kuin millaisena sen havaitsemme ja koemme, mitään absoluuttista todellisuutta ei siis ole olemassa – sillä ilman havaitsijaa ei ole olemassa todellisuuttakaan. Eli aivan kuten hyönteisen tai kissan kuva maailmasta on erilainen kuin meidän ihmisten kuva maailmasta, niin aivan samoin jokaisella ihmisellä on oma, subjektiivinen havaintonsa ja kuvansa mailmasta ja todellisuudesta. ja sekin kuva muuttuu hetki hetkeltä, riippuen tunnetaajuudestamme. ”Todellisuus” on siis pelkkä illuusio.

Kaikki tunteet, joita on koskaan tunnettu, ja kaikki ajatukset, joita on koskaan ajateltu, ovat ikuisesti olemassa. Siksi esimerkiksi rakennuksiin ja maantieteellisiin paikkoihin jää rakentajien ja asukkaiden tunteet ja ajatukset. Jos vaikkapa taloa rakentamassa on ollut paljon matalalla tunnetaajuudella olevia ihmisiä, niin nämä tunteet ”jäävät” rakennukseen ja vaikuttavat rakennuksen ilmapiiriin. Kaikki ihmiset, jotka vierailevat rakennuksessa, aistivat nämä tunteet, jos ovat samalla tunnetaajuudella. Toisaalta: Korkealla tunnetaajuudella oleva tietoinen luoja, joka tunnistaa ja hallitsee omia tunnetilojaan, ei laskeudu matalaan tunnetaajuuteen tällaisessakaan ympäristössä. Vastaavasti rakennusta, jossa on asunut pitkään pääosin hyvin korkealla tunnetaajuudella värähteleviä ihmisiä, voi olla vaikea myydä, sillä vaikka matalammalla tajuudella olevatkin ihmiset aistivat hetkittäin ”hyvän” ilmapiirin, niin jos heidän oma -totuttu ja siten vallitseva- taajuutensa ei kohoa, niin he eivät koe rakennusta kodikseen. He eivät siis ”salli” taloa itselleen. Niinsanottu kummittelu on myös vain sitä, että tiettyyn rakennukseen on jäänyt rakennuksessa joskus asuneiden henkilöiden ajatus- ja tunne-energiaa, ja mitä useampi rakennuksessa vieraileva kertoo tarinaa ”kummituksista”, niin sitä useampi rakennuksessa vieraileva aistii noilla taajuuksilla olevat asiat, sillä ”se mihin uskomme on todellisuuttamme”. Tästä syystä kummitustarinoita kerrotaan usein enemmän vanhoista kartanoista, kuin moderneista kerrostaloasunnoista, vaikka kaikissa paikoissa ja rakennuksissa on omat energiansa, jotka muodostuvat paikassa ajatelluista ajatuksista ja koetuista tunteista.

 

Moderni tiedonvälitys ja internet on tässä mielessä sekä hyvä että huono asia. Internetin välityksellä saamme tietoisuuteemme valtavat määrät sekä positiivista että negatiivista informaatiota, eli todellisuuteemme tulvii siis muiden ihmisten tunteita ja kokemuksia, joihin sitten reagoimme omilla tunteillamme. Tämä informaatio ja sen aiheuttamat tunteet vaikuttavat koko ajan tunnetaajuuteemme, ja mitä enemmän kohdistamme ajatuksiamme ja tunteitamme negatiivisiin asioihin, niin sitä enemmän manifestoimme myös omaan elämäämme ei-toivottuja kokemuksia. ”Kauhistelemalla muiden elämää joudumme pian kauhistelemaan myös omaamme”. Mutta tietoisena luojana tiedostat tämän, ja voit siis valita asiat, joihin kiinnität huomiotasi. Sama koskee myös fiktiivistä informaatiota eli vaikkapa elokuvia. Elokuvateollisuus pyrkii kaikin mahdollisin keinoin luomaan elokuvia, jotka herättävät voimakkaita tunne-elämyksiä. Jos nämä tunne-elämykset värähtelevät matalalla tunnetaajuudella, niin myös fiktiivinen ”tieto” laskee tunnetaajuuttamme ja manifestoimme elämäämme ei-toivottuja asioita.

 

Esimerkkejä ”kollektiivisen kauhistelun vaikutuksista” on mailmassa paljon. Esimerkiksi allergiat ja erilaiset yliherkkyydet ovat lisääntyneet internetin myötä valtavasti, ja lääketieteen kehityksestä huolimatta sairaudet yli päätään eivät näytä vähenevän. Tämä johtuu siitä, että kun ihmiset saavat lisää tietoja erilaisten sairauksien ja oireiden mahdollisuudesta, niin he myös pelkäämällä manifestoivat omaan elämäänsä yhä enemmän oireita ja sairauksia. Ja sosiaalisessa mediassa jaetut tuttujen ihmisten sairaskertomukset vaikuttavat tunnetaajuuteemme vielä voimakkaammin. ”Uskomme” vahvemmin voivamme sairastua, koska tuttavallemmekin kävi niin. Toki vaikutus voi olla myös päinvastainen, mikäli hallitsemme omaa tunnetaajuuttamme: Ajatus ”Minä en ainakaan halua sairastua” koettuna korkeasta tunnetajuudesta käsin saa meidät manifestoimaan terveyttä.

 

Kun uskonnoissa puhutaan ”paholaisista” tai ”saatanasta”, niin tämä käsitys ”pahasta” on alun perin tarkoittanut  matalaa tunnetaajuutta ja sen synnyttämiä manifestaatioita. Koska profetioita tulkinneet ihmiset ovat selittäneet ”pahaa”  usein matalasta tunnetaajuudesta eli pelosta käsin, niin he ovat personoineet paholaisen niin ikään personoidun ”jumalan” vastustajaksi, jolloin ”paholaisesta” on tullut tavallaan vielä voimakkaampi,”olemassaoleva”, siis ”tosi”. Saatanalla tai paholaisella pelottelu on siksi muuttunut itseään toteuttavaksi, sillä pelko on aina matalaa tunnetaajuutta, eikä universumissa voi vastustaa mitään vetämättä sitä samalla puoleensa.

 

Paradoksaalisti siis uskonnollinen ”helvetin tulella”  pelottelu, syyllistäminen ja ns.vääräuskoisten demonisointi luo aivan samalla tavalla negatiivista, kuin vaikkapa niinsanottujen saatananpalvojien rituaalit ja aggressiivinen musiikki. Eli matalalla tunnetaajuudella olevat uskovaiset ihmiset vetävät puoleensa matalalla taajuudella olevia saatananpalvojia ja päin vastoin. Kun taas korkealla tunnetaajuudella olevat ihmiset vetävät puoleensa samalla korkealla tunnetaajuudella olevia ihmisiä ja kokemuksia maailmasta, eivätkä siksi edes koe ”persoonallisen pahan” olemassaoloa. Siksi voidaan ironisesti väittää, että synnillä ja ikuisella kadotuksella pelotteleva uskovainen on vähintään yhtä paljon ”saatananpalvoja”, kuin ne, jotka vastustavat  kristinuskoa ja väittävät palvovansa saatanaa.

 

Sitä vastoin rock- ja hevimusiikki, johon liittyy anarkistista kapinaa uskontojen tuomitsevuutta kohtaan on lähtöisin usein korkeammasta tunnetaajuudesta, etenkin, jos kapinointiin liittyy huumoria.

 

Luomme siis itse oman maailmamme ja oman todellisuutemme, joka hetki. Eli voimme valita, millaisessa todellisuudessa haluamme elää.