Havaitse tietoisesti tunnetaajuuksien epäsymmetria parisuhteessa – ja opit rakastamaan puolisoasi täysin ehdoitta

Muista aina, että kaikki ihmiset ympärilläsi ovat sinun laillasi korkeampia olentoja, ja kanssaluojiasi. Ja siksi voit olla yhteydessä kenen tahansa maailman ihmisen kanssa korkeassa tunnetilassa, eli ehdottoman rakkauden tunnetilassa. Sillä me emme ole erillisiä, vaan samaa, puhdasta positiivista energiaa kaikki, ja vain ajoittaiset, negatiiviset tunnetilamme erottavat meidät toisistamme. Mutta voit oppia hallitsemaan omia tunnetilojasi, ja siten hallita myös muita ihmisiä ympärilläsi – et siis heidän toiveitaan, mutta heidän käytöstään sinua kohtaan. Eli olet aina myös itse vastuussa siitä, miten muut ihmiset sinua kohtelevat, ja tätä asiaa on monen tietoisen  luojankin joskus vaikea hyväksyä. Mutta juuri tämän totuuden syvällinen oivaltaminen tekee sinut täysin vapaaksi!

Rakastumisen tunne, siis ”sokean euforian tila”, on sama tunnetaajuus, kuin korkeamman minäsi taajuustila, ja tämä pakahduttava rakkaus on myös juuri se tunne, jota oma korkeampi minäsi tuntee sinua kohtaan, ja jota myös kaikki edesmenneet läheisesi tuntevat sinua kohtaan koko ajan (suremme  ns. kuolleita siksi, että he puolestaan rakastavat meitä juuri nyt suunnattomasti). Se ei siis todellisuudessa ole sokeutta, vaan selkeintä mahdollista näkemistä, eli toisen ihmisen näkemistä täydellisenä sieluna. Pieni lapsi esimerkiksi tuntee vanhempiaan kohtaan tätä täysin ehdotonta rakkautta, koska hän ei ole vielä korkeana olentona oppinut rakastamaan ehdollisesti, siis odottaen kanssaihmisiltään vastarakkautta, tai tietynlaista, ”rakastettavaa käytöstä”.

Jokainen ihminen kokee päivittäin vetovoiman lain välittömän vaikutuksen, eli joko tunnetaajuuksien eron, tai resonanssin, kaikissa ihmissuhteissaan. Ja tunnemme nämä taajuudet sekä suhteessa omaan itseemme, että suhteessa muihin ihmisiin, jotka ovat vain oman itsemme peilejä.  Me olemme siis kaikki pohjimmiltamme korkeampia olentoja, ja saman korkean tietoisuuden hengen ja energian ilmentymiä. Ja siksi muut ihmiset heijastavat meidän seurassamme aina myös meidän omia tunnetilojamme. Eli jos joudut jatkuvasti ongelmiin muiden ihmisten kanssa, niin näet muut ihmiset – ja todellisuudessa siis oman itsesi – ongelmallisena. Jos et kykene rakastamaan ehdoitta muita ihmisiä, niin kyse on aina siitä, että et kykene rakastamaan omaa itseäsi ehdoitta, eli havaitsemaan ja tuntemaan negatiivista tunnetta tuntiessasi korkeinta itsessäsi.

Useimmat meistä kykenevät esimerkiksi tuntemaan puolisoaan tai perheenjäseniään kohtaan rakkautta ja arvostusta helpommin silloin, kun nuo ihmiset eivät ole läsnä. Todella moni myös kehuu läheisiään vaikeuksitta muille ihmisille, mutta tuolle läheiselle itselleen on joskus lähes  mahdotonta sanoa samoja, kauniita sanoja. Ja tämä johtuu välillänne olevasta, tunnetason epäsymmetriasta. Eli jos sinulla itselläsi on negatiivisia tunnemuistoja  puolisosi käytöksestä, niin ollessasi fyysisesti kauempana puolisostasi, ja harmonian mielentilassa, sinun on noista tunnemuistoistasi huolimatta  helppo ajatella häntä rakkaudella, sillä tuolloin olet yhteydessä hänen korkeampaan olemuspuoleensa. Ja tämä johtuu siis omasta, korkeasta tunnetilastasi. Samalla tavalla meidän on usein helppo säilyttää korkea tunnetilamme ystäviemme, tuttaviemme, ja täysin tuntemattomien seurassa, sillä emme ole tunnetasolla heidän kanssaan yhtä voimakkaasti sidoksissa. Eli se, mitä mieltä nuo ihmiset ovat sinusta ja tekemisistäsi, ei ole sinulle läheskään yhtä tärkeä asia, kuin se, mitä mieltä oma puolisosi on sinusta.

Liitämme ehdolliseen rakkauteen nimittäin usein myös pelon sen menettämisestä, ja siksi kohdistamme ajatuksemme usein parisuhteen ongelmiin, rakkauden  tunteen ja iloisten asioiden sijasta.

Eli mitä läheisempi suhde sinulla on johonkin ihmiseen, niin sitä enemmän olet luonut myös häneen liittyviä toiveita ja unelmia, ja sitä pahemmalta sinusta  tuntuu silloin, jos nuo toiveesi eivät toteudukaan. Ja juuri tästä syystä rakkaus ja viha tuntuvat olevan ”lähellä toisiaan”. Et todellisuudessa tunne puolisoasi kohtaan yhtään suurempaa vihaa, kuin muitakaan ihmisiä kohtaan, vaan vihasi vain tuntuu voimakkaammalta, koska tunnet vihaa suhteessa rakkauteesi, ja koska olet luonut puolisostasi korkeamman minäsi taajuuteen aivan erityisen suurenmoisen version, kohdentamalla rakkauttasi ja toiveitasi juuri häneen.

Ja juuri tätä on alun perin tarkoittanut myös uskonnoissa esiintyvä käsite ”ikuinen avioliitto”. Sellaiset ihmiset, joiden kanssa elämme elämäämme läheisissä suhteissa, ja joihin kohdistamme päivittäin rakkauttamme, ja muita tunteitamme, ovat meidän kanssamme ikuisesti liitossa, sillä olemme itse laajentuneet voimakkaasti juuri heidän kauttaan. Ikuinen avioliitto ei siis tarkoita sitä, että meidän tulee elää saman henkilön kanssa läpi elämämme, ja ikään kuin ”sietää” sellaista ihmistä, jonka  kanssa emme ole ehkä ollenkaan samalla tunnetaajuudella. Vaan me voimme rakastaa aivan yhtä hyvin ketä tahansa muutakin maailman ihmistä, kohdistamalla häneen  rakaudentunteemme. Mutta toisaalta emme koskaan myöskään enää sielutasolla eroa kenestäkään sellaisesta ihmisestä, jota olemme joskus rakastaneet, ja josta olemme toiveillamme tuon unelmakuvan luoneet. Ja siksi myös ”pahimmat vihollisesi ovat rakkaimpia kanssaluojiasi”, aina.

Kun vihaat, ketä tahansa ihmistä, ”sielusi pohjasta”, niin esität samalla hetkellä suunnattoman voimakkaan toiveen siitä, että kykenisit häntä rakastamaan! Sillä vihasi on vain olemista erossa rakkaudesta, mikä on myös kristinuskon ”synti”-termin todellinen, alkuperäinen merkitys, hepreaksi ”cha’taah”. Ei siis ole olemassa mitään vääriä tekoja eikä kohtalokkaita ”kuolemansyntejä”, vaan on olemassa vain negatiivisia tunteita, jotka erottavat meidät perusolemuksestamme, joka on täysin ehdoton rakkaus.

Parisuhteessa ilmenevä tunnetason epäsymmetria on siis sitä, että ollessasi itse korkeassa tunnetilassa havaitset puolisosi negatiiviset tunnetilat selkeästi. Jos tunnet häntä kohtaan tuolloin puhdasta myötätuntoa, niin pysyt itse edelleen korkeassa tunnetilassa, sillä tiedostat tuolla hetkellä, että hän on negatiivisten tunteidensa vallassa ollessaan vain erossa omasta, korkeasta olemuksestaan, ja juuri siitä hänen negatiiviset tunteensa kertovat. Mutta jos taas tunnet tuossa tilanteessa empatiaa ja sääliä, tai turhautumista, ärtymystä ja ylemmyyttä, niin sallit samalla myös oman tunnetilasi laskea, etkä siis itsekään ole enää korkeassa tunnetilassa. Eli vaikka oletkin tietoinen Luoja, ja järkiperäisesti tiedostat, mitä puolisosi negatiiviset tunteet ja teot tarkoittavat, niin jos oma reaktiosi on turhautunut, niin et vielä hallitse tunnetilojasi täydellisesti.

Turhautumisessasi, tai säälin tunteissasi, ei ole kuitenkaan mitään pahaa, eli älä myöskään tuomitse itseäsi siksi, että et hallitse tunnetilojasi aivan täydellisesti, sillä paradoksaalisesti: Mikäli tuomitset itsesi ”huonoksi tietoiseksi Luojaksi”, niin jäät itsekin kiinni negatiivisiin tunnetiloihin. Näe sitä vastoin turhautumisesi korkeamman minäsi ohjauksena, ja arvosta sitä, että havaitsit tuon hienoisenkin tunnetilan laskun. Sillä kun tiedostat tällaiset, pienemmätkin negatiiviset tunnetaajuudet, niin olet jo mestarillinen tietoinen luoja, ja lähellä tilannetta, jossa kykenet tietoisesti pysymään tiedon ja puhtaan rakkauden tunnetilassa, joka on korkeamman minäsi tunnetila, eli kaikkien todellisten toiveidesi manifestaation taajuustila.

Jos olet harjoitellut tunnehallintaa jo pidempään, ja siksi havainnoinut puolisosi negatiivisia tunnetiloja, ollen itse ajoittain myötätunnon, ajoittain taas turhautumisen tunnetilassa, niin saatatkin herätä eräänä aamuna siihen, että olet ITSE hieman matalammassa tunnetilassa, kun taas puolisosi onkin korkeassa tunnetilassa. Uni sallii kenen tahansa ihmisen tunnetilan kohota, sillä nukkuessamme emme ajattele aktiivisesti murheitamme, jolloin negatiiviset tapahtumaketjut eivät saa voimaa, ja tunnetilamme  kohoaa automaattisesti todellisen olemuksemme korkeaan taajuustilaan.

Ja tuolla kuvatunkaltaisella hetkellä asetelma välillänne onkin yhtäkkiä kääntynyt päinvastaiseksi: Puolisosi kokee kepeää iloa, ja rakkauta sinua kohtaan, kun taas sinä tunnetkin itsesi varautuneeksi: ”Miksi tämä yleensä niin negatiivinen ihminen onkin yhtäkkiä noin aurinkoinen?” Ja tuolla hetkellä koet siis itse sen saman varautuneisuuden, jota puolisosi on edellisinä päivinä tuntenut SINUA kohtaan, havaitessaan tunnetajuuksienne välisen eron. Eli vaikka teillä molemmilla olisi nyt mahdollisuus tällaisena aamuna tuntea toisianne kohtaan puhdasta, ehdotonta rakkautta, niin tällä kertaa se oletkin sinä, jonka tulee puhdistaa negatiivisia tunnemuistojaan. Eli sinun varautuneisuutesi kertoo nyt siitä, että et olekaan rakastanut puolisoasi täysin ehdoitta, hänen ollessaan negatiivisissa tunnetiloissa, vaan olet tuntenut häntä kohtaan sääliä ja empatiaa, siis ylemmyyttä. Ja jos tässä mielentilassasi  jäät muisteleman niitä negatiivisia sanoja tai tekoja, jotka ovat jääneet sinulle edellisten päivien aikana ”hampaankoloon”,  niin saat myös korkeampaan tunnetilaan vihdoin kuin varkain päässeen puolisosi tunnetilan helposti laskemaan uudelleen, jolloin menetätte mahdollisuuden päästä korkean taajuuden tunneresonanssiin toistenne kanssa.

Mutta toisaalta jo pelkästään se, että sinä tiedostit sekä oman negatiivisen, että puolisosi positiivisen tunnetaajuuden, on erittäin hyvä merkki, sillä tiedostamalla tunteet vain alati muuttuviksi taajuustiloiksi, mahdollistaa myös niiden tietoisen hallitsemisen. Ja korkeampi minäsihän ei koskaan katso taaksepäin, eli sinulla on mahdollisuus puhdistaa negatiivisia tunnemuistojasi puolisoasi kohtaan tietoisesti, ehdottomaan rakkauteen ja arvostukseen keskittymällä. Eli älä missään nimessä uhriudu ja ajattele, että sinun täytyy tietoisena luojana tehdä parisuhteessa kaikki ns. likainen työ, eli pestä tunnetason ”likapyykki”. Vaan vapauta puolisosi luomaan itse  oma todellisuutensa, ja valitsemaan täysin vapaasti joko rakkauden, tai vihan väillä. Sinua on joka tapauksessa kenen tahansa helppo rakastaa, jos pysyt itse rakkauden tunnetilassa, eli rakkautta sinulta ei tule tietoisena luojana koskaan puuttumaan. Kun ilmennät puhdasta rakkautta, niin olet kuin magneetti, joka vetää puolensa kaikkia sellaisia ihmisiä, jotka hekin kykenevät tuntemaan ja antamaan rakkautta. Ja rakkaus on aina vain sinussa itsessäsi oleva tunne ja energia, jota joko ilmennät, tai et ilmennä, eikä se siksi voi koskaan loppua.

Syy siihen, miksi esimerkiksi lomamatkat tekevät usein hyvää parisuhteille, on siis siinä, että uusissa ympäristöissä, vapaampina arkisista huolistamme, meidän on usein helpompi pysyä korkeassa tunnetilassa, ja korkea tunnetila on rakkauden tunnetila. Ja sama vaikutus on puhtaasta rakkaudesta käsin annetuilla lahjoilla: Kun rakastamme toista ihmistä, ja inspiroidumme antamaan hänelle lahjan, niin tuosta lahjasta ilahtuva lahjansaaja vastaanottaa samalla rakkautemme, ja on itsekin rakkauden tunnetilassa. Sen sijaan lahjan antaminen velvollisuudesta, tai vastalahjaa tai kiitollisuutta lahjansaajalta odottaen, ei ole rakkauden teko, eikä siis myöskään saa lahjan saajaa tuntemaan rakkautta sen antajaa kohtaan. Samasta syystä kerjäläiselle ei koskaan pidä antaa rahaa säälistä, ikään kuin ajatellen, että hän ei kykene itse auttamaan itseään, vaan arvostaen häntä korkeana, kaikkivoipana olentona – ”jumalana”.

Mitä tahansa siis elämässäsi teetkin, niin pyri tekemään se aina rakkauden tunnetilassa, eli rakasta sekä itseäsi, että kaikkia muita ehdoitta. Ja näin  ilmennät todellista olemustasi, joka on puhdas, ehdoton rakkaus, ikuisesti.

**********************************************

Ilmoittaudu ”korkean tunnetaajuuden kohtaamiseen”  Barbaarikartanossa 1.8.2020  jättämällä tänne tai  FB-sivulle yhteystietosi!

Ja jakamalla näitä blogitekstejä kanssasi samassa taajuustilassa oleville ystävillesi autat myös heitä löytämään korkeamman olemuksensa tietoisesti.