Helpoin ja nautinnollisin polkusi ei suinkaan aina ole nopein reitti juuri nyt mielessäsi olevaa toivetta kohti

Onnellisuutemme ja elämänilomme suurin este on useimmiten oma, voimakas tahdonvoimamme. Eli se, että emme luota universumin viisauteen, ja pysy vain korkeassa tunnetilassa, vaan että yritämme itse ratkoa ongelmiamme, ja raivata hartiavoimin tietä saavuttaaksemme tavoitteitamme.

On inhimillistä, ja myös kulttuurimme ihannoimaa, että ratkomme ongelmia sisukkaasti ja periksiantamattomina, vaikka se olisikin epämiellyttävin ja vaikein tapa. Ikään kuin iloinen luottamus ja kevyt elämänasenne olisi laiskuutta, ja jollain tapaa vähemmän ”jaloa”, kuin tavoitteidemme saavuttaminen taistelemalla.

Tällainen elämänasenne on universumin ja oman korkeamman minämme näkökulmasta kuitenkin täysin väärä! Kärsimys ja uhrautuminen ei ole koskaan arvokasta. Kärsimys saa kyllä ilon ja valon näyttämään kirkkaammalta, mutta tarpeellista se ei ole koskaan. Vaikeuksia ja ongelmia koemme elämässämme joka tapauksessa, koska vaikeudet mahdollistavat vapautemme valita – meidän ei siis koskaan tarvitse PYYTÄÄ itsellemme vaikeuksia –  mutta kärsiminen, eli yrittäminen negatiivisessa tunnetilassa, on aina turhaa, vastavirtaan melomista. Vain ilo ja rakkaus, eli elämän salliminen, myötävirtaan purjehtiminen,  on arvokasta.

Ilo ja kevytsydämisyys, pelosta ja vihasta luopuminen, on siis AINA helpoin, paras, ja tyydyttävin polku.

Olet varmasti joskus kokenut tilanteita, joissa olet toivonut jotakin asiaa hyvin pitkään ja hartaasti, visualisoinut, ollut omasta mielestäsi luottavainen, uskonut vahvasti, ja ollut lähes varma siitä, että toiveesi toteutuu – mutta se ei  lopulta kuitenkaan ole toteutunut. Ja olet tuntenut syvää pettymystä. Muista, että pettymyksen tunteesi kertoo aina siitä, että pettymyksen tunteesi itsessään on väärä.

Ja tällaisten kokemusten jälkeen oletkin – ollessasi pettymyksen jälkeen jälleen korkeassa tunnetilassa – saanut universumilta ”selityksen”, miksi oma toiveesi ei olisikaan ollut se helpoin polku, eli korkeampi minäsi ohjasi sinua vastoin omaa tahtoasi, ikään kuin väkisin,  pois väärästä suunnasta. Tällaista hyvin voimakasta ohjausta ovat kokeneet esim. ihmiset, jotka ovat olleet menossa lentokoneeseen, junaan tai autoon, joka joutuu onnettomuuteen. ”Suojelusenkeli” on siis oma korkeampi minäsi, joka tietää, mitä sinä haluat, eikä siksi päästä sinua kokemaan asioita, jotka eivät ole omien toiveidesi mukaisia.

Olet myös saattanut joutua eroamaan puolisosta, jonka kanssa eläminen muuttui koko ajan vain hankalammaksi, ja erosi, tai puolisosi kuoleman jälkeen, olet kokenut – usein täysin yllättävässä tilanteessa ja odottamatta – selkeyden ja ”selvänäköisyyden” hetken, jolloin olet oivaltanut, MIKSI sinun tuli kuitenkin kokea tuo vaikea parisuhde. Eli näet päättyneen, haastavan parisuhteesi merkityksen ja arvon korkeamman minäsi silmin.

Muista myös aina, että olet toivonut valtavasti myös sellaisia asioita, jotka eivät ole vain omaan elämääsi liittyviä, konkreettisia toiveita, vaan jotka liittyvät muihin ihmisiin, ja rooliisi kanssaluojana. Olet saattanut esimerkiksi toivoa, että voisit toimia muiden ihmisten auttajana ja kannustajana, olet toivonut selkeyttä ja syvällistä ymmärrystä, olet toivonut, että näkisit ”vastustajissasi ja vihollisissasi” oman itsesi, olet toivonut täysin yllättäviä hauskoja hetkiä, odottamatonta iloa. Esimerkiksi auttajan ja muiden ihmisten kannustajan rooliin kuuluu olennaisena osana vaikeuksien omakohtainen kokeminen, koska et voi koskaan auttaa muita, ellet ole tunnetasolla itse kokenut samanlaisia asioita, joissa autettavasi ovat. ”Uimataidoton ei voi auttaa hukkuvaa”.

Omat, konkreettiset haaveemme ja toiveemme, liittyvät kaikkein useimmin tavalla tai toisella ihmissuhteisiin, rahaan tai terveyteen, mutta universumi siis huomioi myös aina ns. sisäiset, syvällisemmät toiveemme. Ja kun tällaiset toiveet sitten toteutuvat, ilman, että olet itse osannut niitä lainkaan toivoa, saati odottaa, niin tunnet kaikkein voimakkainta tyydytystä ja selkeyttä, ja koet elämäsi tuollaisella hetkellä hyvin merkityksellisenä, tunnet oman suunnattoman arvosi muiden ihmisten kanssaluojana. Tyypillinen tällainen tilanne on sellainen, jossa saat täysin yllättäen impulssin mennä jonnekin paikkaan, jossa et ole ehkä aiemmin koskaan edes ollut, ja kun saavut sinne, niin kävelet suoraan jonkun tuntemattoman ihmisen luokse, jonka kanssa alat keskustella, jostakin hyvin yleisestä asiasta. Keskustelunne kuluessa kuitenkin pian paljastuu, että olet joskus tuntenut ihmisen, jonka läheinen tämä keskustelukumppanisi on ollut, ja tuo tuntemasi henkilö on kuollut. Tämä fyysisestä elämästä poistunut henkilö on siis ohjannut sinut lohduttamaan omaa läheistään, koska tietää, että juuri sinulla on kyky tuntea aitoa, puhdasta myötätuntoa, ja kyky kertoa, että kuolemaa ei ole olemassa.

Korkeampi minäsi ei siis ohjaa sinua suinkaan aina nopeinta mahdollista polkua pitkin kohti omaa konkreettista toivettasi, mutta jos valitset ilon ja luottamuksen, niin polkusi on silti aina varmasti kaikkein eniten tyydytystä, ja syvällistä mielihyvää tuottava, ja silti myös nuo konkreettisetkin, ”maallisemmat” toiveesi toteutuvat. Eli voit aina täydellisesti luottaa korkeamman minäsi ohjaukseen, sillä korkeampi minäsi ohjaa sinua aina kokemaan asioita, joita TODELLA toivot kokevasi, ja siksi arvostamalla aivan kaikkea, mitä sinulle tapahtuu, löydät polultasi ne kaikkein arvokkaimmat aarteet, joita et ole edes osannut itse tietoisesti toivoa tai etsiä.

Eli luottaessasi korkeamman minäsi ohjaukseen kaikki aistisi ikään kuin herkistyvät,  näet elämäsi pienetkin yksityiskohdat tarkemmin, koet elämäsi runsaampana, värikkäämpänä ja vivahteikkaampana – eli kaikin tavoin tyydyttävämpänä. Ja polkusi varrella kokemiesi ihanien yllätysten LISÄKSI myös omat konkreettiset toiveesi toteutuvat. Matkasi niitä kohti on vain ollut paljon inspiroivampi ja värikkäämpi, kuin mitä se olisi ollut siinä tapauksessa, että olisit  saanut vain ”oman tahtosi” läpi, eli kulkenut suorinta tietä kohti omaa, konkreettista toivettasi. Ethän lähde lomamatkallekaan koskaan vain päästäksesi LOPULLISEEN päämäärääsi, eli ”palataksesi takaisin kotiin”. Lähdet lomamatkalle siksi, että matka on aina seikkailu, ja haluat nauttia matkasi tarjoamista yllätyksistä, eli uusista, inspiroivista kokemuksista. Et siis halua lomamatkasikaan olevan mahdollisimman lyhyt ja nopea, vaan pitkä,  ja kokemuksena monipuolinen ja värikäs.

Uskonnolliset ihmiset tulkitsevat ”lavean tien” ja ”vaatimattoman polun” eron usein siten, että köyhyys ja kärsimys olisi jollain tapaa jalompaa ja arvokkaampaa, kuin rikkaus, runsaus, nautinnot ja menestys, ja että sen takia emme aina kulkisi suoraa tietä kohti omia toiveitamme. Tämä tulkinta on kuitenkin lähtöisin negatiivisista tunnetiloista ja väärä. Elämämme voi olla samaan aikaan sekä materiaalisesti ja fyysisesti, että henkisesti hyvin rikasta, sillä kaikki materiaalinen ja fyysinen on aina myös hengestä syntynyttä, eikä se siis suinkaan ole ”paha asia”.

Kun materiaalinen ja henkinen ilo ovat elämässämme tasapainossa, niin koemme onnellisuutta. Elämämme ainoa päämäärä on siis aina vain onnellisuuden tunne. Ja voimme kokea onnellisuutta myös siksi, että kanssaihmisemme ovat onnellisia, sillä me ihmiset emme ole erillisiä. Pyri siis tuntemaan iloa ja rakkautta juuri nyt, mistä tahana syystä, sillä siten luot iloa ja onnellisuutta myös tuleviin hetkiisi. Mitään muuta päämäärää ei elämässäsi koskaan ole.