Huolten kantaminen ja kärsimättömyys on aina turhaa, sillä kaikki tapahtuu universumissa aina täsmälleen oikeaan aikaan

Hyvinvointi ja puhdas rakkauden energia on universumissa aina vallitseva, ja vetovoiman lain vaikutuksesta kaikki on maailmankaikkeudessamme  aina täydellisessä synkroniassa keskenään. Ja myös meidän ihmisten perusolemus on korkeamman minämme korkea taajuus, ja siksi kaikki järjestyy aina parhaalla mahdollisella tavalla, ja ”elämä kantaa”. Viiveet toiveidemme toteumisessa johtuvat siis ainoastaan omista matalista tunnetaajuuksistamme, ja matalan taajuuden uskomuksistamme.

Vaikka kaikilla ihmisillä on siis vapaa tahto valita joko positiivisia tai negatiivisia, toivottuja tai ei-toivottuja asioita elämäänsä, niin jokaisen yksilöllisen valinnan seurauksena universumi kuitenkin aina järjestyy synkronisesti, ja mahdollisuuksia on kaikille meille tarjolla rajattomasti. Eli voimme aina kulkea kohti toiveitamme, aiemmista negatiivisista tunteistamme, eli tunneresistanssistamme  riippumatta. Olemme siis aina polulla kohti unelmiamme, vaikka polkumme olisi kuinka mutkikas tahansa. Korkeampi minämme ei koskaan lakkaa ohjaamasta meitä positiivisten, eli toivomiemme  kokemusten suuntaan.

Matalissa tunnetiloissa ollessamme meidän on usein hyvin vaikea uskoa universumin täydelliseen järjestykseen eli synkroniaan, vaikka maailmaa ja  koko universumia  ei voisi olla olemassa lainkaan ilman tätä synkroniaa, eli sitä, että kaikki liittyy aina kaikkeen, kaikki järjestyy aina suhteessa muuhn olevaiseen, optimaalisimmalla mahdollisella tavalla.

Voit vahvistaa uskoasi tähän synkroniaan muistelemalla omia haastavia elämäntilanteitasi, joista lopulta selvisit ”kuin ihmeen kaupalla”, vaikka et matalassa tunnetajuudessa ollessasi uskonut niistä koskaan selviäväsi. Ja huomaamalla, että kaikki vaikeudet johtivat lopulta kuitenkin sinun kannaltasi lopputulokseen, joka oli parempi, kuin osasit  itse ennen ratkaisun löytymistä edes uneksia. Sillä olit luonut korkeamman minäsi taajuudelle vaikeuksiesi keskellä valtavasti toiveita, joista sitten muotoutui universumin suurenmoisen viisauden ja ongelmanratkaisukyvyn avulla loistelias, ”uusi sinä”, joka ikään kuin syntyi uudelleen uuteen tilanteeseen, paljon aikaisempaa voimakkaampana, viisaampana ja pelottomampana, ”valaistuneempana”. Sait siis sen, mistä luovuit, ja vielä paljon enemmän, eli luopumalla menneisyyden painolasteista sait elämääsi monin verroin uutta ja innostavaa, juuri sitä, mitä olit todellisuudessa tunnetasolla toivonut. Esimerkiksi vuosia sitten kokemasi avioeron muisteleminen jälkikäteen mahdollistaa hyvin vaikeidenkin kokemusten arvostamisen, sillä kun akuutissa tilanteessa kokemasi matalat tunnetilat ovat jo kauan sitten unohtuneet, eivätkä siis ole enää aktivoituneina, niin näet haastavienkin kokemustesi todellisen arvon ja merkityksen.

Esimerkki täydellisestä synkroniasta, joka mahdollistaa elämämme jatkuvuuden maapallolla,  on tilanne, jossa maantien yli johtava silta on täysin odottamatta romahtanut, mutta juuri samalla hetkellä, kun silta romahti, niin raskas ja vahvatekoinen rekka sattui juuri ajamaan sillan alta, jolloin silta vain putosi rekan peräkärryn päälle, eikä kukaan ihminen tilanteessa – ei edes rekan kuljettaja – loukkaantunut (ja kyseessä oli moottoritie, jossa nopeudet ovat hyvin korkeita). Vastaava tilanne päin vastoin: Henkilö kävelee kadulla ja hänen päähänsä putoaa talon katolta jäälohkare, ja kävelijä menehtyy. Tuo sama jäälohkare olisi voinut pudota myös tämän henkilön perässä tulevien päiväkotilasten päälle, mutta tuo menehtynyt oli päättänyt poistua fyysiseltä tasolta, joten hän sai surmansa, lasten sijaan.

Elämämme jatkuu,  ja voimme toteuttaa toiveitamme siis vain siksi, että korkea tietoisuus on joka hetki erittäin täsmällisesti osallisena kaikessa, mitä tapahtuu. Me olemme kaikki syntyneet Lähteestä, korkeasta tetoisuudesta. Meidän ns. rationaalinen mielemme ei ylläpidä ja organisoi maailmaa, vaikka usein saatamme niin kuvitella, vaan myös jokainen ajatuksemme ja ideamme, luovuutemme,  on lähtöisin korkeasta tetoisuudesta. Aina kun lapsi syntyy maan päälle, niin universumi laajenee, ja kaikkeus järjestyy uudelleen, mahdollistaen tuon ainutkertaisen yksilön vapaan tahdon valinnat. Ja korkeamman tietoisuuden tasolla me kaikki ihmiset toimimme koko ajan tälläkin hetkellä yhteistyössä ja kontaktissa, näyttelemme ikään kun kullakin tunnetaajuuden tasolla omia, erilisiä ”näytelmiä”, eli esimerkiksi sotatilanteessa matalassa tunnetaajuudessa olevat vihaiset, katkerat, masentuneet ja pelokkaat osallistuvat samaan näytelmään. Joukossa voi olla myös positiivisissa tunnetiloissa olevia, myötätuntoisia ja rakkautta tuntevia ihmisiä, jotka selviävät vaikeimmistakin tilanteista ilman kärsimystä, koska he itse niin tunnatasolla haluavat, eli koska vetovoiman laki vetää heidän puoleensa positiivisia kokemuksia.

Aina, kun olet itse korkeamman minäsi taajuudella, niin havaitset tämän korkeamman tietoisuuden jatkuvan läsnäolon ja kiinnostuksen elämäämme kohtaan. Ja kun saat ”mahtavan idean”, niin tuolla hetkellä ”realisoit” korkeamman minäsi inspiroiman ajatuksen, eli olet samalla taajuudella kuin tuo idea,jolloin saatat vastaanottaa sen mieleesi. Meillä on siis koko ajan korkean tunnetaajuutemme tasolla pääsy korkeampaan perspektiiviin, tietoon ja näkökulmiin. Korkeampi minäsi näkee aina täsmälleen elämäsi kokonaiskuvan, eli missä suhteessa olet siihen, missä tilanteessa haluaisit olla, ja mitä olet elämältäsi toivonut – ja mikä on juuri nyt helpoin polku kohti unelmaasi. Saat siis ”loistavan idean” joka ratkaisee ongelmasi, kun olet tarpeeksi korkeassa tunnetaajuudessa, jossa voit tuon idean vastaanottaa.

Inhimillinen tarpeemme todistella omaa arvokkuuttamme  erottaa meidät usein tuosta korkeasta tietoisuudesta, sillä yritämme todistaa jotakin sellaista, mikä on itsestäänselvää ja myötäsyntyistä. Haluamme siis inhimillisinä olentoina ”suorittaa itsemme saavutustemme kautta arvokkaiksi” itse, eli matalista tunnetiloisa käsin, vaikka voisimme saada ohjausta ja sallia siten hyvin helposti ja välittömästi haluamamme, korkeamman minämme inspiroimana. Helpoin polku on siis aina jalkojemme alla, mutta koska haluamme siis todistella omaa jo olemassaolevaa arvoamme, niin valitsemmekin usein vaikeamman polun.

Muista aina, että et ole ”arvoton” koskaan, vaikka oma inhimillinen näkökulmasi ovat vallitsevat olosuhteet, ja jo manifestoimasi, eli elämäsi konkreettiset yksityiskohdat. Vaikka korkeampi minäsi näkee aina kaikkeuden ja kokonaisuuden, niin et ole myöskään ihmisenä ”huonompi” tai ”vähemmän arvokas”, kuin korkeampi minäsi, vaan molemmat perspektiivit ovat universumin kannalta aivan yhtä tärkeitä. Ei siis ole olemassa monien uskontojen kuvaamaa asetelmaa matalampi ihmisyys-korkeampi jumaluus, vajavainen-täydellinen, huonompi-parempi. Sillä universumin laajentuminen on yli päätään MAHDOLLISTA vain siksi, että me ihmiset tunnemme myös matalia tunteita! Kasvit, eläimet ja vaikkapa mineraalit luovat ja laajentavat universumia myös, mutta eivät yhtä tietoisesti, kuin me ihmiset ajattelullamme ja tunteillamme.

Ei siis ole olemassa mitään uskontojen kuvaamaa, täydellistä, valmista ja pysyvää, korkeampaa ”luojajumalaa”, vaan ME LUOMME jumalallista itsessämme joka hetki. Eli emme ole ”opiskelemassa valaistumista” johonkin korkeampaan tietoisuuteen, joka on jo täydellinen, vaan me luomme tuota korkeampaa koko ajan korkeammaksi ja laajemmaksi omalla vapaalla tahdollamme. Korkeampi tietoisuus siis laajenee, koska me mahdollistamme tuon laajentumisen. Toista ei siis voi olla ilman toista.

Emme myöskään ole koskaan erossa korkeasta tietoisuudesta itsessämme, vaan olemme kirjaimellisesti ”korkeamman voiman puun oksia”. On vain kaksi taajuuksiltaan erilaista  katsantokantaa ja perspektiiviä elämään: Toisaalta olosuhteista riippuvainen, maailmallinen ja rajoittunut –  ja toisaalta korkeampi, rajattoman luomisen, ja rajattomien mahdollisuuksien perspektiivi.

Maailmallisuus, eli matalammat tunnetilat, saavat sinut toivomaan parempia olosuhteita, toivomaan sellaista, jota fyysisessä maailmassasi ei näennäisesti vielä ole. Kun taas korkeampi tietoisuutemme ei havainnoi yksityiskohtia, vaan ylläpitää vain ”korkean värähtelytason ilmaisua”, eli vaalii toiveesi olemusta sen korkealla taajuudella värähtelevällä tasolla. Niin kauan, kunnes sinä sallit sen itsellesi, olemalla itse korkeassa tunnetilassa, eli samalla taajuudella, kuin toiveesi. Tästä syystä toiveidemme manifestaatiot olisivat paradoksaalisti aina todellisuudessa uskomattoman helppoja, vaikka teemme niistä itse usein uskomattoman vaikeita –  siis omilla matalilla tunnetiloillamme.

Kaikki ns. edesmenneet, eli tällä hetkellä ei-fyysisellä tasolla elävät, ovat aina äärettömän kiinnostuneita siitä fyysisestä elämästä ja ympäristöstä, jossa ovat aiemmin eläneet. Eli niin kutsutut kuolleet ovat todellisuudessa paljon enemmän läsnä fyysisessä elämässä, kuin me, sillä heidän kokemukseensa ei liity matalien tunnetaajuuksien vastustusta, eikä ns. olosuhteiden rajoituksia, vaan he elävät koko ajan myös kaikkia toiveitamme ”todeksi”. He siis kokevat koko ajan sen korkeamman tunnetaajuuden selkeyden, jota me emme matalissa tunnetiloissa ollessamme pysty läheskään aina kokemaan.

Ja aina, kun et itse elä fyysisellä tasolla, korkeamman tietoisuuden ulottuvuutena maailmassa, vaan elät  korkeassa tietoisuudessa, Lähteessä, niin olet myös alati innokas syntymään maan päälle , koska korkean tietoisuuden tasolla ymmärrät, että universumi ja korkea tietoisuus laajenee juuri fyysisen elämäsi ja kokemustesi kautta.

Ei siis ole olemassa mitään ”suurta ja mahtavaa jumalaa”, joka on täydellinen, ja jota ”kohti” meidän tulee elämässämme pyrkiä. Vaan me itse luomme tuota korkeampaa, ”jumalallista”, suuremmaksi kaikilla ajatuksillamme ja tunteillamme, joka hetki.

Me olemme tuo kaikkivoipa Luoja.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *