Hyväksy oma epätäydellisyytesi, sillä juuri se mahdollistaa vapautesi Luojana
Me emme fyysisessä elämässämme tule koskaan ”valmiiksi”, eikä matkamme ikuisuudessakaan pääty koskaan. On pelkkä harhakuva ajatella, että ”kun saavutan sen ja sen tavoitteeni, niin sitten olen onnellinen ja tyytyväinen”. Emme voi koskaan tavoittaa tyytyväisyyttä olemalla tyytymättömiä nykyhetkeen. Vain onnellisuus juuri nyt mahdollistaa onnellisuuden myös tulevina hetkinä. Ja jokaisen saavutuksemme myötä koemme aina sarjan uusia haasteita, sillä elämä ei ole koskaan valmis, seisova vesi.
Olemme siis epätäydellisiä aina, eli koemme kontrastia ja ei-toivottua joka päivä, ja paradoksaalisti juuri sen takia koemme elämän mielekkäänä. Sillä juuri epätäydellisyytemme tekee meidät vapaiksi valitsemaan itsellemme vapaasti uuden ja innostavan tulevaisuuden.
Moni meistä kokee tämän epätäydellisyyden ja jatkuvan luomisprosessin pelottavana ja ahdistavana, eli pelkää elämää, ja sen loputonta arvaamattomuutta, mutta tuo pelko johtuu ainoastaan matalasta tunnetilasta. Korkeassa tunnetilassa ollessamme näemme sen toivotun, jonka olemme ei-toivotuilla kokemuksillamme luoneet, emmekä siis pelkää vastoinkäymisiä, jotka todellisuudessa mahdollistavat toiveidemme toteutumisen.
Epätäydellisyytemme ei siis tarkoita jatkuvaa kärsimystä, vaan vapaata valintaa. Emme voisi olla vapaita ilman mahdollisuuttamme sanoa ei-toivotulle negatiiviselle tunteellamme ”ei kiitos”.
Mutta ei-toivotun kokemuksesta ei tarvitse koskaan kärsiä, vaan voit lunastaa sen luoman toivotun elämääsi välittömästi. Jos vaikkapa havaitset, että ihmiset ympärilläsi eivät arvosta sinua, ja syyttävät sinua jostakin asiasta, niin todellisuudessa koet itse juuri tuolla hetkellä arvottomuutta, ja syytät itseäsi. Nuo muut ihmiset vain ilmentävät SINUN omia tunnetilojasi ja taajuuttasi. Ja voit vastaavasti itse ilmentää lähelläsi olevan ihmisen tunnetiloja, eli toimia hänen kanssaluojanaan ja ”tunneindikaattorinaan”. Eli jos lähelläsi on syyllisyyttä tunteva ihminen, niin hän saattaa reagoida mihin tahansa lauseeseesi syyttämisenä, koska syyllisyys on hänen oma tunnetilansa.
Sinun velvollisuutesi ei ole kuitenkaan tuntea empatiaa matalassa tunnetilassa olevaa kanssaihmistäsi kohtaan, eikä sinulla ole hänelle edes mitään annettavaa, jos annat oman tunnetilasi laskea. Empatia ja sääli perustuu väärään syyllisyyteen, eikä niistä ole säälin kohteelle mitään hyötyä. Voit auttaa toista ihmistä vain korkeasta tunnetilasta käsin.
Muista myös, että jos olet huolissasi kanssaihmistesi matalista tunnetiloista ja negatiivisuudesta, niin olet ITSEKIN tuolla hetkellä matalassa tunnetilassa! Et nimittäin voisi edes havaita muiden ihmisten matalia tunnetiloja, ellet olisi myös itse samassa taajuudessa. Eli jos toivot, että ”löytäsinpä iloisempaa seuraa”, niin toiveesi toteutuu välittömästi korkeassa tunnetaajuudessa, mutta toivoessasi olet siis myös itse negatiivisessa tunnetilassa. Löydät siis iloisempaa seuraa olemalla itse iloinen, et havainnoimalla kanssaihmistesi ilottomuutta tai negatiivisuutta.
Usein matalassa tunnetilassa oleva henkilö syyttää myös itsekkääksi ja kylmäksi ihmistä, joka pysyy korkeassa tunnetilassa, vaikka muut ihmiset hänen ympärillään ovat matalassa tunnetilassa. Tällöin korkeassa tunnetilassa pysyvä ihminen saattaa kokea ”jäävänsä yksin”, kun matalassa tunnetilassa olevat ihmiset hänen ympärillään ikäänkuin liittoutuvat keskenään. Mutta älä KOSKAAN anna tällaisten ”matalamielisten” houkutella itseäsi heidän seuraansa. Äläkä pohdi, miksi kaikki muut tuntuvat olevan sinua vastaan, ja kritisoivan sinua. Matalassa tunnetilassa oleva tajuaa vaistomaisesti ja tiedostamattaan olevansa ”voimattomuuden tilassa”, ja yrittää siksi löytää syyllisen pahaan oloonsa korkeassa tunnetaajuudessa olevasta ihmisestä, joka siis ilmentää hänenkin todellista olemustaan, hänen korkeampaa minäänsä.
Jos siis sinua syytetään, niin älä syyllisty. Pysymällä vakaasti korkeassa tunnetilassa sallit itsellesi omia toiveitasi, eikä matalassa tunnetilassa olevien ihmisten mielipiteillä ole mitään vaikutusta ja valtaa sinuun. Ns.pahat puheet, pilkka, halveksunta, vähättely, kauna, katkeruus ja syyllistäminen, vahingoittavat ennen muuta pahanpuhujia itseään.
Muttta jos sinä tunnet syyllisyyttä, kun sinua syytetään, niin vedät puoleesi vain enemmän syyttäjiä ja syytöksiä, jolloin puolustaudut, eli pysyt edelleen matalassa tunnetilassa. Mutta todellisuudessa puolustaudutkin siis itseäsi vastaan, eli toteutat oman matalan tunnetilasi manifestaatioita.
Voit siis suojautua muiden ihmisten negatiivisilta tunteilta vain pysymällä tunnetasolla kaiken kritiikin yläpuolella. Sillä korkeassa tunnetilassa ollessasi inspiroidut löytämään ratkaisun mihin tahansa ongelmaan. Jos siis joku kanssaihmisesi vaatii vihaisesti, että sinun tulisi ”nöyrtyä” tai ”pyytää anteeksi”, niin muista, että hän vain projisoi oman matalan tunnetilansa sinuun, eli kuvittelee sinun olevan hänen negatiivisten tuntemustensa syy. Kukaan toinen ihminen ei kuitenkaan KOSKAAN ole vastuussa kenenkään muun ihmisen tunnetiloista. Jokainen meistä luo oman todellisuutensa itse, ja on omassa luomistyössään täydellisen vapaa.