Hyväksy vetovoiman laki ehdottomana luonnonlakina, joka on juuri ehdottomuutensa takia täydellisen oikeudenmukainen

Monet ns. yhteen jumalaan uskovat uskovaiset kysyvät: ”Miksi jumala, jonka pitäisi olla hyvä, rakastava ja oikeudenmukainen,  sallii pahuuden ja kärsimyksen maailmassa?”

Monet suurista maailmanuskonnoista ovat ainakin osittain matalassa tunnetilassa muovautuneita tulkintoja universumin totuudesta. Ja esimerkiksi ns. yksijumalisten uskontojen tulkinnat ”kaikkivaltiaasta jumalasta”, joka päättää, mitä meidän ”syntisten ja vajavaisten ihmisten” elämässä tapahtuu,  on tällainen matalan tunnetaajuuden luoma harhakuva. Jumalkuvan pohjalla on kyllä profeettojen kertoma totuus siitä, että olemme korkeamman tietoisuuden ulottuvuuksia maan päällä, ja että on olemassa ”Suuri Maailmanhenki”, ”Kaikki Mikä On”,  eli korkein tietoisuus, mutta tällaisen jumalkuvan ongelma on siinä, että ns. jumala nähdään täydellisenä, kun taas ihminen epätäydellisenä, ja ”pahuuteen kykenevänä”. Ja totuus siis on, että me OLEMME luojajumalia, ja me ”luomme myös jumalaa” koko ajan, eli universumi, ja Kaikki Mikä On, laajenee meidän fyysisen elämämme, ja negatiivisten tunteidemme ansiosta koko ajan. Ja harhakuva on myös ajatus persoonallisesta pahasta, sillä pahan lähdettä ei ole olemassa, on vain korkein voima eli rakkaus, puhdas positiivinen energia, josta erossa ollessamme ”manifestoimme pahaa”. Eli ei ole olemassa ”pimeyden lähdettä”, on vain olemassa valo, joka ei aina ole näkyvissä. Samoin kuin kodissamme ei ole ”pimeänsytyttäjää”, vaan katkaisin, josta valon saa joko päälle, tai sammutettua.

Universumin totuus siis on, että olemme täysin vapaita luomaan oman todellisuutemme, tunteillamme ja ajatuksillamme. Ja tämän vapauden mahdollistaa siis vetovoiman laki, universumia ylläpitävä voima, jonka ansiosta kaikki universumissa on aina myös täydellisessä synkroniassa keskenään, täydellisessä harmoniassa, myös ns. kaaoksen keskellä. Kaikki mitä tapahtuu, vaikuttaa aina kaikkeen muuhun, eli kaikkeen siihen, mikä on.

Sinun kannattaa  muistuttaa itseäsi päivittäin siitä, että vetovoiman laki on ehdoton, ja juuri siksi niin täydellisen oikeudenmukainen luonnonlaki, eli että ei ole olemassa mitään ”moralistista jumalaa”, tai ”makutuomaria”, joka päättää puolestasi, mitä haluat. Ainoa asia, joka saa sinut joko sallimaan toiveesi, tai estämään niiden toteutumisen, on oma tunnetilasi, siis värähtelytaajuutesi. Ja värähtely taas on konkreettinen ilmiö,johon voimme itse vaikuttaa, samalla tavalla kuin radio- tai tv-kanavataajuuksiin:  Kun avaat television, ja valitset tietyn kanavan, niin ruudulle manifestoituu tietty tv-ohjelma. Hyväksyt tämän tosiasian – hyväksy siis myös omien tunnetilojesi vaikutus todellisuuteen, jota elät todeksi kulloisenakin elämäsi hetkenä.

Voit verrata vetovoiman lakia myös painovoimaan: Et hyppää alas kuudennen kerroksen parvekkeelta, koska tiedät, etttä et usko selviäväsi, koska painovoima kiihdyttää kehosi putoavaa massaa niin paljon, että kehosi vahingoittuu törmätessään maahan. Jos todella uskoisit osaavasi lentää, kuin lintu, niin voisit huoletta hypätä parvekkeelta, sillä kaikki, mihin uskomme aidosti tunnetasolla, on totta.

Kun taas vaikkapa huumeiden vaikutuksen alaisena oleva ihminen hyppää parvekkeelta, niin tunnetasolla hän todella uskoo kyllä osaavansa lentää, mutta hän ei itse hallitse omaa tunnetilaansa tietoisesti, vaan huumaava aine hallitsee päin vastoin häntä. Tietoinen fokus siis puuttuu hänen uskomuksestaan.

Kun taas esimerkiksi joogien ja munkkien tekemät ”fysikaaliset ihmeet”, eli vaikkapa levitaatio, psykokinesia (telekinesia) ja teleportaatio ovat mahdollisia, koska niitä tekevä henkilö on niin vakaasti korkealla värähtelytaajuudella, että hän kykenee itse uskomaan näihin ns. ihmeisiin. Mutta se, miksi tällaisilla ilmiöillä on niin vähän silminnäkijöitä, johtuu puolestaan siitä, että havainnoitsijan värähtelytaajuus tulisi olla yhtä korkea, kuin henkisen mestarin, jotta hän voisi tehdä havainnon (vs. koira havaitsee maailmaa aivan eri tavalla, kuin miten me sitä havaitsemme). Samasta syystä jotkut ihmiset havaitsevat myös ns. paranormaaleja ilmiöitä, ja toiset taas eivät.

Värähtelytaajuutemme siis joko mahdollistaa havainnon, tai ei mahdollista sitä, riippuen värähtelytaajuudestamme. Ja juuri tähän perustuu siis myös toiveidemme ja unelmiemme manifestoiminen: Se, mihin tunnetasolla aidosti uskomme, se, minkä TIEDÄMME olevan, niin se ”on olemassa”.