Iloitse myös pettymyksen tunteestasi, sillä et voisi kokea pettymystä, ellet olisi kokenut myös toivoa
Kaikki on aina suhteellista, ja jos olet harjoitellut oman elämäsi arvostamista ja olosuhteista riippumatonta iloa ja rakkautta, niin tunnet myös pettymystä herkemmin. Iloitse siis myös pettymyksen tunteestasi, sillä jos ET olisi edennyt tietoisen luojan polullasi, ja kokenut niin paljon tasapainoista hyvänolontunnetta, niin et myöskään kokisi pettymystä silloin, kun et ole posiiivisessa tunnetilassa. Arvosta siis sitä, että olet laajentunut, ja että tunnetaajuutesi ja tietoisuustasosi on yleisesti kohonnut. Et nimittäin enää koskaan tule palaamaan ”alkupisteseen”, eli olet omaa tietoisuuttasi kohottamalla auttanut universumia laajenemaan, etkä sinäkän voi enää koskaan ”unohtaa” tietoisuuttasi universumin laista. Eikä tämä tietoisuustason kohoaminen ole tapahtunut pelkästään tässä elämässä, vaan myös lukemattomissa muissa elämissäsi. Olet siis sisäisesti omien elämiesi luomus, joka edelleen jatkuvasti kokemustesi ja tunteidesi kautta muuttuu ja laajenee.
Koska elämme kuitenkin jatkuvasti oman olemuksemme ”sisällä”, niin emme aina itse edes huomaa taajuustasomme eli tietoisuutemme yleistä kohoamista, etenkään silloin, kun tunnemme negatiivisia tunteita. Mutta havaitsemme tietoisuutemme kohoamisen siitä, että tunnemme tunneresonanssia eli henkistä yhteyttä uudenlaisten ihmisten seurassa. Tai siitä, että ajaudumme usein tilanteisiin, jossa muut ihmiset ”janoavat tietoa”, eikä neuvonantajana toimiminen tunnu meistä epämiellyttävältä, vaan koemme myötätuntoa ja rakkautta silloinkin, kun joku haastaa tarkoituksella riitaa ja kyseenalaistaa ajatuksemme. Eli voimme jakaa tietoa universumista muille ihmisille inspiroituneina korkeasta tietoisuustasosta, mutta samalla puhumme myös omasta näkökulmastamme ja kokemuksestamme käsin, jolloin emme koe epävarmuutta vaan varmuutta.
Korkeassa tunnetilassa vakaasti ollessasi et siis näe vikaa myöskään sellaisissa ihmisissä, jotka hyökkäävät sinua vastaan, vaan näet heissä heidän korkeamman olemuspuolensa, eli katsot heitäkin korkeamman minäsi silmin. Ja tällöin oma tunnetaajuutesi ei ole riippuvainen muiden ihmisten tunnetiloista. Ja koska korkeassa tunnetilassa meille tapahtuu aina vain sellaisia asioita, joita todella haluamme, niin jos korkeassa tunnetilassa ollessasi muut ihmiset ovat vihaisia, niin sydämesi toive on toimia heidän tukenaan, auttaa heidänkin tunnetaajuuttaan kohoamaan. Olet siis valinnut opettajan roolin, mutta tämä ei tarkoita sitä, että sinut olisi ”tuomittu” elämään vain matalammissa tunnetiloissa kipuilevien ihmisten seurassa. Vaan löydät myös muita korkeassa tietoisuustasossa olevia ihmisiä seuraasi. Ja muista aina myös se, että kaikkein ”hankalimmat” ihmiset elämässäsi ovat aina kaikkein tärkeimpiä opettajiasi! Eli rakasta ”vihollistasi” täydestä sydämestäsi, sillä ilman noita, voimakkaitakin negatiivisia tunteita herättäviä ihmisiä, et voisi harjoitella pyyteetöntä rakkautta, eli oman tunnetilasi ylläpitoa, muiden ihmisten tunnetiloista välittämättä.
Tietoisena luojanakin koet siis edelleen myös matalampia tunnetiloja, sillä fyysisen elämän jatkuminen on mahdollista vain luomisen, eli ei-toivotun kokemisen kautta. Mutta et koe negatiivisia tunteitasi kärsimyksenä, josta ei ole ulospääsyä, koska sinulla on nyt selkeä tieto siitä, mistä negatiiviset tunteesi johtuvat. Eli jokainen negatiivinen tunteesi kertoo vain siitä, että olet tuota tunnetta kokiessasi eri tunnetaajuudella, kuin korkeampi minäsi. Ja kun sinulla on tämä tieto, niin voit pysäyttää negatiivisen tunne- ja tapahtumaketjun heti sen alussa, ajatuksiasi positiivisiin asioihin kohdistamalla, tai ajatusmelun kokonaan hiljentämällä, eli meditoimalla.
Sinun on siis vain hyväksyttävä ”sielusi kanteleen herkkyys”, eli se, että tuo kannel on huippuunsa viritetty. Korkeassa tietoisuustasossa olevana tietoisena luojana et siis ole enää turtunut mataliin tunnetiloihin, vaan havaitset ne erittäin herkästi.
Matalaa tunnetilaa voi verrata nälän tunteeseen. Kun sinulla on nälkä, ja tiedät, että nälkäsi häviää, jos syöt, niin et ahdistu näläntunteestasi, vaan pyrit löytämään ruokaa. Mutta jos et syö, vaikka kuitenkin haluaisit syödä, niin nälkäsi muuttuukin kärsimykseksi, sillä jäät matalaan tunnetilaan. Ja toisaalta ILMAN nälkää et kokisi syömistä nautinnollisena, eli negatiivinen tunnetilasi eli nälkä on välttämätön, jotta voit kokea eron negatiivisen ja positiivisen tunnetilan välillä.
Ja tämä sama vertaus toimii myös ihan konkreettisesti: Jos haluat laihduttaa, mutta haluat myös syödä, ja kieltäydyt kuitenkin syömästä, koska koet oman kehosi epämiellyttävänä, niin negatiivinen tunnetilasi hidastaa laihtumistasi, sillä elimistösi reagoi matalaan tunnetilaasi eli ”laihduttamisen yrittämiseen” juuri päin vastoin, kuin mitä haluat. Mutta jos korkeassa tunnetilassa kuvittelet itsesi hoikemmaksi, niin inspiroidut syömään ja liikkumaan siten, että laihdut, ja myös elimistösi toteuttaa juuri sitä, mitä haluat. Eli aivan samoin, kuin rahapulan jatkuva ajatteleminen pitää sinut köyhänä, niin samoin oman – kuvitellun tai todellisen – lihavuuden jatkuva tarkkailu, ja sen synnyttämä ahdistus, pitää sinut ”lihavana”, olit sitten todella lihava tai et. Negatiiviset tunnetilat ja niissä pysyminen synnyttävät siis myös syömishäiriöt, kuten anoreksian ja bulimian. Anoreksiahan johtuu ”kuvitellusta lihavuudesta”, ei todellisesta, eli anorektikon on myös mahdotonta koskaan saavuttaa toivomaansa ”laihuutta”, koska hän keskittyy ei-laihuuteen negatiivisesta tunnetilasta käsin.
Mutta negatiiviset tunteemme ovat siis elämämme edellytys ja vapaan luomistyömme mahdollistajia, sillä jos emme tietäisi, mitä emme halua, niin emme voisi kertoa universumille, mitä haluamme. Tunnetaajuuden lasku saa sinut siis haluamaan tunnetaajuuden kohoamista, ja keskittämään ajatuksesi toivomaasi asiaan. Ja kun keskität ajatuksesi toiveeseesi eli fokusoit, niin olet ”enemmän elossa”. Eli parhaimmillaan elämä on kuin hyvin viritetty trampoliini: Tunnetilan laskua seuraa aina tunnetilan kohoaminen, eli et koskaan jää maahan, eli ”tuleen makaamaan”.
Samalla periaatteellahan myös hengityksemme pitää meidät elossa, eli uloshengitystä seuraa aina sisäänhengitys, hiilidioksidi on kuona-ainetta, joka korvautuu elämää ylläpitävällä hapella. Silti sekä sisään- että uloshngitys ovat välttämättömiä, ja on tärkeää, että ne ovat tasapainossa toisiinsa nähden, eli että emme hengitä enemmän sisään kuin ulos, emmekä myöskään ulos enemmän kuin sisään.
Tai jos sinulla on elämässäsi iloa tuottavia ihmissuhteita, niin on silti tärkeää, että olet joskus myös yksin. Tai jos käytät rahaa, niin tasapainon takia on tärkeää, että myös saat rahaa. Tai jos teet työtä, niin myös lepääminen on ajoittain tärkeää. Tai jos maailmaan syntyy lapsia, niin on yhtä tärkeää, että ihmisiä myös ajoittain ”kuolee”. Negatiivisten ja positiivisten tunteiden tasapaino on siis elämässä tärkeää, koska vaihtelu ja asioiden haluaminen on tärkeää, jotta voimme kokea iloa ja mielihyvää, eli negatiiviset tunteet ovat ajoittain välttämättömiä, jotta kokisimme olevamme ”elossa”.