Innostuksen tunteen jälkeen kokemasi pettymys on syvä, koska korkeaa tunnetaajuutta vastaa suhteessa yhtä syvä ”aallonpohja”

Jos olet pitkään toivonut ja visualisoinut jotakin asiaa, ja olet eräänä päivänä jo todella innostunut unelmastasi, ja olet jo lähes varma, että se tulee hetkellä millä hyvänsä toteutumaan, eli koet unelmasi tunnetasolla ”enemmän mahdolliseksi”, kuin aikaisemmin, niin jos toiveesi ei kaikesta innostuksestasi huolimatta sitten lopulta vieläkään ole  ikään kuin ”kypsä” toteutumaan, niin kokemasi pettymys tuntuu todella kipeältä, siis ihan fyysisesti.

Tämä johtuu siitä, että innostuneena luot korkeamman minäsi taajuudelle todella paljon tarkkoja yksityiskohtia, jotka liittyvät unelmaasi. Tosiasiassa kuitenkin vastaanotat näitä yksityiskohtia  korkeasta taajuudesta. Me siis vastaanotamme myös omia ajatuksiamme inspiroituneina korkeammalta minältämme, eli ajatuksemmekaan eivät tässä mielessä ole ”omiamme”, vaan siltä tunnetaajuudelta vastaanotettuja, kuin missä kulloinkin olemme, samaan tapaan kuin radio-ohjelmat. Tosin omia ajatuksiamme ne tietysti ovat siinä mielessä, että todellinen olemuksemme ON korkeampi tietoisuus, josta noita ajatuksia ja ideoita siis vastaanotamme. Mutta: Voimme samalla tavalla vastaanottaa myös matalan tunnetaajuuden ajatuksia. Tästä on hyvä esimerkki ajatus ”Murphyn laista” (”jos jokin asia voi mennä pieleen, se menee pieleen”) , tai hokema: ”Jos asia voi mennä huonosti, se voi kohta mennä myös vielä paljon huonommin.”

Synkroniakin siis on mahdollista juuri tästä syystä. Emme ajattele ”sattumanvaraisia ajatuksia”, vaan vastaanotamme jo valmiiksi olemassaolevia, jo luotuja ajatuksia. Maailma ei siksi ole kaoottinen paikka edes näennäisen kaaoksen tilassa, vaan kaikki mitä voi tapahtua, on jo valmiiksi olemassa mahdollisuutena, valintana – ja kokonaisuutena, joka koostuu tietyitä osatekijöistä. Me vain suoritamme sitten itse sen valinnan, omien tunnetilojemme mukaan.

Eli kun olet innostunut, niin  positiivinen tapahtumaketju on käynnissä, ja toiveidesi virta kiihtyy jokaisena hetkenä, jonka vietät korkeassa tunnetilassa, toiveikkuuden taajuudella. Mutta koska olet toivonut jo kauan, niin myös unelmasi värähtelytaajuus on hyvin korkea, eli pienikin ”lipeämien” korkeasta tunnetilasta hidastaa lopullista manifestaatiota, koska tunnetaajuutesi täytyy manifestoitumisen hetkellä siis olla täsmälleen sama, kuin toiveesi taajuus.

Tästä syystä monet ihmiset pelkäävät unelmoida ”suuria” unelmia. Sillä pettymys silloin, kun unelman toteutuminen on jo lähellä, mutta unelma ei kuitenkaan toteudu, on tavallista voimakkaampi. Jos siis vain hieman haluat jotakin, niin pettymyksesikään ei ole kovin suuri, jos et saakaan haluamaasi. Siksi moni ihminen kokee, että hän oli paljon onnellisempi, ennen kuin edes erehtyi toivomaan sitä, mitä toivoi. Mutta todellisuudessa tyytyväisyys  tavoitteidemme saavuttamisesta kasvaa samassa suhteessa, kuin toiveemme. Eli ns. pieniä unelmia unelmoiva ei koe myöskään yhtä suurta tyydytystä unelmiensa toteutumisesta, kuin ”taivaita tavoitellut”.

Pettymyksen syvyys siis on suhteessa innostuksen tilassa koettuun huippuun. Jos katsot kuvaa ääniaallosta, niin ymmärrät, miksi näin on. Jos TODELLA haluat jotakin, niin se tarkoittaa, että et TODELLAKAAN halua sen puutetta.

Eli jos olet innostunut, mutta unelmasi ei ole vielä jonkin pienen puuttuvan yksityiskohdan takia kypsä manifestoitumaan, niin tuletkin kärsimättömäksi, jolloin tunnetilasi laskee, ja koet siis  hetkellisesti ”aallonpohjan”, kun yrität väkisin päästä tavoitteeseesi, joka ei vielä siis VOI  tapahtua. Ja aallonpohjan kokemus saa sinut uskomaan, että ”kaikki innostuksesi olikin pelkkää harhaa”, ja että olet palannut ikään kuin nollapisteeseen, lähtöpisteeseen. Mutta tämä ei tietenkään pidä lainkaan paikkaansa, vaan olet luonut jo niin paljon, että rakettimainen kohaminen takaisin huipulle on mahdollista milloin tahansa – jos vain sallit sen, olemalla kaikesta kokemastasi huolimatta korkeassa tunnetilassa. Olet siis aina polullasi, vaikka et juuri nyt näkisi polkua allasi, koska kieltäydyt negatiivisessa tunnetilassasi näkemästä sitä.

Kaikki maailman  kuuluisimmat taiteilijat ovat kokeneet ”crash and burn” -ilmiön – usein jo uransa alussa, ja myöhemmin  useampaankin kertaan, mikäli he eivät ole hallinneet tunnetaajuuttaan, vaan suuren menestyksen  ja innostuksen varjopuolena on ollut yhtä syvä masennus. Ja huumeiden, lääkkeiden  ja alkoholin käyttö ei ole tunteidenhallintaa, vaan sitä, että kemialliset aineet hallitsevat ihmistä.

”Viime hetken pettymystä”  kuvaavat sanonnat: ”Pimeintä on juuri ennen aamunkoittoa”,”se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa”, ja myös ajatus ”haavoittuneesta parantajasta”. Eli se, joka on unelmoinut paljon, myös saa lopulta paljon, mikäli vain sallii luomuksensa itselleen. Myös moni lasta synnyttävä nainen kokee  samanlaisen tunteen juuri ennen vauvan syntymää: Eli juuri sillä hetkellä, kun kivuista kärsivä, eli ”resistanssitilassa oleva” nainen ajattelee, että ”kipu on jo liian kova, haluan lopettaa synnyttämisen tai kuolla”- niin juuri sillä hetkellä lapsi syntyy.

Saavutamme siis aina unelmamme ”kun on oikea aika”, eli unelmien saavuttaminen on aina prosessi – mutta tuon prosessin nopeuteen voimme kyllä vaikuttaa omilla tunnetiloillamme, eli uskomalla unelmiimme.

Tietoisena luojana, eli harjoittelemalla tunteidesi hallintaa,  olet jo nopeuttanut unelmiesi virtausta niin paljon, että paluuta entiseen ei enää ole. Ns. noituuteen on suhtauduttu joidekin uskontojen piirissä torjuvasti juuri siksi, että ajatuksissa ja tunteissa on valtava voima sellaisella ihmisellä, joka käyttää niitä tietoisesti. Eli noitavainojen kohteeksi ovat joutuneet ihmiset, jotka ovat käyttäneet mielensä voimia.

Tosin ”paha noituus” ei ole koskaan mahdolista, ellei vastaanottaja ole pelon tai muiden negatiivisten tunteiden taajuudella, eli noidutuksi tuleminen on oma valita. Ja ns. musta maagikko luo aina omaan todellisuuteensa lopulta saman pahan, kuin mitä hän on muille pyrkinyt tuottamaan.

Tietoisena luojana ainoa mahdollisuutesi on se, että pysyttelet itse luomasi toiveiden virran vauhdissa, eli korkeissa tunnetiloissa. Siten  matkasi elämän virrassa  on helpompi, etkä myöskään satuta itseäsi karikoihin, koska suuntasi myötävirtaan on selkeä.

Kokemasi pettymys, ahdistus ja turhautuminen on siis aina vain sitä, että yrität liian aikaisin nähdä todisteita manifestaatioista, jotka eivät ole vielä kypsiä. Eli kaivat maasta siemenen, antamatta sen versoa ja kasvaa, ja tuottaa satoa.