Jos et usko, että voit saada jotain, mitä sinulla ei vielä ole, olet kuin matkalainen, joka ei usko pääsevänsä perille siksi, koska ei ole jo perillä

Tietoisena luojana sinun tulee ennen muuta oppia, mitä tunteesi sinulle viestittävät. Sillä ihmiset, jotka eivät ymmärrä vetovoiman lain hallitsevan universumia, tulkitsevat myös tunteensa lähes poikkeuksetta väärin. Ja negatiivisia tunteitaan he pitävät lähes aina välttämättömänä pahana, ”rangaistuksina” – sen sijaan, että ymmärtäisivät niiden olevan päin vastoin kullanarvoista ohjausta. Emmehän me vihaa tienviittojakaan siksi, että ne ohjaavat meitä oikeaan suuntaan.

Jos siis haluat jotakin, mitä et ole vielä saavuttanut, niin olemalla toivoton ja epäuskoinen olet kuin kulkija, joka tuijottaa kävellessään jalkoihinsa ja tuskailee: ”En pääse yhtään eteenpäin, koska näen jatkuvasti pelkkää hiekkaa!” Kun taas toiveikas ja luottavainen kulkija katsoo horisonttiin ja ymmärtää, että matka etenee koko ajan – ja että horisontissa häämöttää myös jo määränpää, ikuisen matkan odotettu välietappi, keidas. Ja määränpään lisäksi hän havaitsee – pää pystyssä kulkiessaan –  myös monia muita upeita asioita, joita hän ei ollut edes osannut odottaa matkalla kohtaavansa.

Jos siis tunnet pelkoa siksi, että et ole vielä onnistunut manifestoimaan elämääsi asiaa, josta olet jo kauan haaveillut, niin olet kuin lentomatkustaja, jolla on lentolippu kädessä, mutta joka pelkää astua koneeseen siksi, koska on vasta lähtömaassa, eikä siis vielä maassa, jonne on matkustamassa. Ja koska hän tuntee pelkoa, niin hän ei ehkä nouse koneeseen lainkaan – jolloin hänen pelkonsa myös toteutuu, eli ”toteuttaa itse itseään”. Ja tällöin hän sanoo: ”No niin, tässä kävi JUURI niin, kuin etukäteen pelkäsin!”

Pelkosi kertoo myös, että juuri ENNEN kun tunsit pelkoa, olit parhaillaan saavutamassa haluamaasi asiaa. Mutta pelko siis kertoo sinulle, että sinun omat negatiiviset tunteesi estivät tuon manifestaation!

Korkeampi minämme tarjoaa meille koko ajan mahdollisuuksia edetä kohti toiveitamme, mutta todella usein siis itse estämme – ja usein vieläpä aivan viime hetkellä – toiveemme toteutumisen, koska tunnetilamme eli -taajuutemme laskee juuri ennen toiveemme toteutumista. Mutta ei hätää: Uusia mahdollisuuksia tulee koko ajan lisää. Loputtomasti.

Kuvittele vaikkapa tilanne, että olet pitkään toivonut itsellesi parisuhdetta, ja olet syystä tai toisesta juuri nyt toiveikkaalla ja iloisella mielellä. Mutta juuri, kun korkeampi minäsi on ohjaamassa sinua tilanteeseen – vaikkapa ruokakaupassa –  jossa voit kohdata ja ”tunnistaa” uuden kumppanisi, niin mielialasi syystä tai toisesta laskee, ja et lähdekään kauppaan, jossa tuleva kumppanisi on parhaillaan ostoksilla. Tai jos lähdet, niin teidän kahden tunnetaajuudet eroavat niin paljon toisistaan, että te ette ”tunnista” toisianne, eli ette kiinnitä toisiinne huomiota, vaikka seisoisitte peräkkäin samassa kassajonossa.  Korkeamman minäsi näkökulmasta ei kuitenkaan tapahdu mitään peruuttamatonta, tai dramaattista, vaikka polkunne eivät tällä kertaa risteäisikään, vaan korkeampi minäsi on jälleen pian tarjoamassa sinulle uutta tilaisuutta törmätä tuohon ihmiseen. Tai johon kuhun toiseen, toiveidesi mukaiseen kumppaniehdokkaaseen, mikäli tuo edellinen on jo löytänyt itselleen sillä erää toisen kumppanin. Voit kohdata tämän ”sivuuttamasi”  ihmisen kyllä vielä joskus tulevaisuudessa, jos silloiset elämäntilanteenne  ovat sopivia kohtaamisellenne.

Saat siis aina sen, mihin uskot, ja jonka manifestoitumiseen luotat. Mutta jos et usko johonkin, niin toiveesi toteutuminen on joko vaikeaa ja hitaampaa, tai mahdotonta. Eli saat aina ”mitä tilaat”, siis tunne-  eli taajuustasolla.

Jos et usko jonkun sinulle tärkeän asian voivan manifestoitua, niin lopeta tuon asian ajatteleminen, ja ajattele sellaisia asioita, jotka olet jo saavuttanut,  jotka ovat jo  onnistuneet – vaikka vain vähän ennen niiden onnistumista nekään EIVÄT siis olleet vielä onnistuneet.

Vaikka olisit rahaton, työtön, yksinäinen ja sairas, niin voit silti löytää nykyhetkestäsi asioita, jotka ovat kohdallasi hyvin:  Voit tuntea itsesi vapaaksi, koska sinulla ei ole työaikoja. Voit kokea suurta nautintoa kyetessäsi inspiraation seurauksena valmistamaan herkullista ruokaa, vaikka sinulla on vain vähän rahaa ostaa ruokatarvikkeita. Ja tuo nautinto voi olla kohdallasi suhteellisesti ottaen paljon suurempi, kuin jos sinulla olisi ollut paljon rahaa, ja olisit vain kahminut kaupasta mukaasi kaikkea mahdollista, ilman inspiraatiota. Sinulla on sairaana myös mahdollisuus levätä ja ajatella, voit kenties lukea mielenkiintoisia asioita netistä ja kirjoista, katsoa elokuvia, kuunnella musiikkia, ja opiskella vetovoiman lakia, mikä tekee sinusta voimakkaamman, kuin mitä suurin osa ihmiskunnasta on. Eli pian huomaatkin jo olevasi epäonnistujan ja huono-onnisen sijasta etuoikeutettu, ja ymmärrät myös, että näennäisesti vaikealla tilanteellasi onkin tärkeä tarkoitus ja arvo, joka paljastuu tulevaisuudessa.

Älä koskaan vertaa itseäsi muihin ihmisiin, äläkä ole kateellinen muille ihmisille heidän saavutuksistaan, sillä kateudellesi ei ole mitään perusteita. Et voi koskaan tietää, miten toinen ihminen kokee oman elämänsä, ja millaista hänen elämänsä yli päätään todellisuudessa on. Ihmisistä näkee hyvin harvoin päälle päin, millaista heidän elämänsä on oikeasti. Ja onnellisuus on tosiaan aina täysin suhteellinen tunne. Se, joka kykenee tuntemaan onnellisuutta, tuntee onnellisuutta missä tahansa tilanteessa. Ja vastaavasti se, joka EI kykene olemaan onnellinen, ei koe itseään onnelliseksi, vaikka hänen elämänsä olisi muiden ihmisten silmin katsottuna lähes täydellistä.

On myös hyvin todennäköistä, että ihminen, jolle sinä olet kateellinen, onkin kateellinen sinulle. Sillä toinen ihminen näkee meidän elämäntilanteemme usein paljon positiivisemmassa valossa, kuin me itse. Ja tämä johtuu siis siitä, että muut ihmiset näkevät vain kaiken sen, mitä meillä näyttää olevan, eivätkä he aisti sitä, mitä  me tunnemme, mitä pelkäämme, tai mitä olemme kokeneet ENNEN, kuin olemme manifestoineet toiveemme.

Vaikka olisit päättänyt, mitä elämältäsi haluat, niin sinun ei tarvitse silti koko ajan keskittyä päämäärääsi, etenkään, jos päämääräsi ajatteleminen laskee tunnetilaasi. Vaan keskity ainoastaan tuntemaan positiivisia tunteita, olosuhteista riippumatta. Matkamme ei nimittäin pääty koskaan, matkamme on ikuinen. Siksi voit lopulta kokea onnellisen matkan vain nauttimalla matkasi jokaisesta hetkestä, jokaisesta askeleesta.