Jos nautit ja iloitset matkasta kohti toivettasi, niin matkasi ei pelkästään tunnu lyhyemmältä, vaan se myös on lyhyempi

Ajattele pientä lasta, joka istuu autossa, matkalla mummolaan. Lapsi on kärsimätön, ja kyselee koko ajan, milloin ollaan perillä. Hänen kärsimättömyytensä johtuu siitä, että hän keskittyy ajattelemaan matkan päämäärää, jossa hän ei siis vielä ole. Ja koska hän  ajattelee asiaa, jota hän odottaa, mutta jota hänellä ei vielä ole, niin hänen tunnetilansa on matala, pettymyksen ja kärsimättömyyden taajuudella.

Mutta jos alat leikkiä lapsen kanssa – pyydät häntä vaikkapa keksimään a-kirjaimlla alkavia sanoja – niin saat hänen huomionsa kiinnitettyä asioihin, jotka hän voi manifestoida mieleensä välittömästi. Eli kun hän keksii, että ankka alkaa a-kirjaimella, niin hän kokee mielihyvää siitä, että keksi tuon sanan, eli manifestoi haluamansa. Ja hänen mielialansa kohoaa välittömästi, koska hän ”saavutti päämääränsä”. Ja kun hän jatkaa a- , ja sen jälkeen k- tai s-kirjaimella alkavien sanojen miettimistä, niin hän ei enää muistakaan, että oli matkalla mummolaan, tai että matka tuntui vielä äsken pitkältä ja ikävältä. Ja kun auto on jo mummolan pihalla, lapsi on parhaillaan niin innostunut eli inspiroitunut m-kirjaimella alkavien sanojen löytämisestä, että hänen mieleensä tulee sana MUMMO jo ennen, kuin hän edes huomaa, että mummo on jo jonkin aikaa vilkuttanut hänelle auton ikkunan takana, ja että auto siis seisoo perillä päämäärässä, mummolan pihalla.

Meillä kaikilla on elämässämme unelmia, jotka saavat meidät tuon lapsen lailla ajoittain kärsimättömiksi, eli ajattelemaan: ”Jos tämä SUURI unelmani vain toteutuisi, niin kaikki olisi vihdoinkin hyvin!” Ja syy, miksi juuri tämä unelmasi tuntuu niin tavattoman suurelta, johtuu siis siitä, että keskityt niin voimakkasti unelmaasi, ja siihen, että unelmasi ei ole vieläkään toteutunut. Ja tämä unelmasi poissaolo, kuvittelemasi ja uskomasi loputon tavoittamattomuus, pitää tunnetilasi matalana. Ja matala tunnetilasi taas vahvistaa epäuskoasi, sillä epäusko värähtelee  matalalla taajuudella, eli matalassa tunnetilassasi sinun on vetovoiman lain vaikutuksesta vaikea uskoa unelmasi toteutumisen olevan edes koskaan mahdollista. Ja koska tunnetilasi on matala, niin unelmasi ei voikaan toteutua  – ellet lakkaa kokonaan ajattelemasta toteutumatonta unelmaasi, ja ajattele jotakin aivan muuta asiaa, jotakin, jota joskus aiemmin toivoit, joka ON jo olemassa, ja johon siis jo uskot.  Ja tällaista asiaa ajatellessasi tunnetilasi pääsee kohoamaan. Ja tällöin myös se SUURI unelmasi pääsee manifestoitumaan.

Se tosiasia, että elämä on ikuinen matka, joka ei pääty koskaan, saattaa kuulostaa jopa masentavalta – jos tunnetilasi on tätä asiaa ajatellessasi matala. Synnymme siis ikuisesti uudelleen, mutta emme koskaan ”valmistu”, vaan jatkamme luomistyötämme uusissa elämissä, uusia kokemuksia kokien, ikuisesti.

Mutta jos taas olet korkeassa tunnetilassa, niin ajatus ikuisesta matkasta tuntuukin  sinusta tavattoman kiehtovalta: Kuinka ihana onkaan olla matkalla, kokea uusia asioita, innostua ja inspiroitua, loputtomasti.

Korkeassa tietoisuudessa olevat sielut – siis vaikkapa edesmenneet läheisesi – ovat aina innokkaita syntymään uudelleen, koska heidän tunnetilansa on ei-fyysisellä tasolla korkea. He siis eivät koe lainkaan negatiivisia tunteita ja resistanssia. He siis tiedostavat täydellisesti sen, kuinka tärkeää on kokea elämää fyysisellä tasolla, ja auttaa universumia laajentumaan, luoda ei-toivotun kautta  toivottua. Ja myös sinä voit tiedostaa tämän, ollessasi korkeassa tunnetilassa.

Ainoa mahdollisuutesi nauttia elämästäsi fyysisellä tasolla siis on, että lakkaat ajattelemasta matkasi päämäärää, ja alat nauttia matkalla olemisesta. Sillä siten unelmasi toteutuvat JOKA HETKI, ja olet myös päämäärässäsi jatkuvasti, sillä päämääräsi on joka tapauksessa aina vain korkea tunnetila. Ja korkea tunnetilasi taas mahdollistaa myös toiveidesi konkreettisen toteutumisen, siis manifestaatiot.

Jos taas päämääräsi on matkasi oletettu päätepiste, ja keskityt kärsimättömänä siihen, niin päämääräsi siirtyy koko ajan vain kauemmaksi, koska ”luot päämääräsi puuttumista”, sen olevaisuuden sijaan. Eli  ”mummola tuntuu olevan loputtoman kaukana, jos tuskailet mummolan olevan loputtoman kaukana”.

Päästä siis irti ajatuksesta, että et ole vielä perillä, että et ole saavuttanut unelmaasi. Sen sijaan: Tartu siihen hetkeen, ja nauti siitä hetkestä, jossa juuri nyt OLET perillä, sillä olet aina perillä jossakin!

Unelmasi ei katoa mihinkään, vaikka et koko ajan takiaisen lailla tarrautusi unelmaasi, koska korkea tunnetilasi on siis todellinen päämääräsi. Todellisuudessa et ole edes matkalla kohti unelmaasi, vaan korkea tunnetilasi tuo unelmasi sinun luoksesi, eli hälventää jo luomasi unelman edestä pois sen matalan taajuuden sumuverhon, joka on estänyt sinua näkemästä omaa luomustasi.

Usko ja luota siihen, että kaikki mitä olet itsellesi toiveillasi – siis ajatuksillasi ja tunteillasi – luonut, on  väistämätöntä, varmaa ja loogista, siis jo olemassaolevaa. Voit olla innostunut ja ylpeä unelmastasi, koska olet luonut sen korkeamman minäsi taajuudelle valmiiksi, pala palalta, hionut sitä vähitellen täydellisemmäksi. Unelmasi on siis todennäköinen ja ilmeinen, ei pelkkä harhakuva.

Ja ilo, innostus  ja hauskuus on se korkea voima, joka saa unelmasi muuttumaan näkyväksi myös fyysisessä todellisuudessasi.

Eli ajattele taas tuota lasta, matkalla mummolaan. Vain ikävät matkat tuntuvat pitkiltä. Vaikka matka olisi ihan konkreettisesti pitkä, niin jos se on hauska, niin se ei tunnu pitkältä. Ja pitkällä matkalla sinulla on runsaasti aikaa nauttia, hioa, selkeyttää ja tarkentaa unelmaasi. Ja vaikka unelmasi toteutuisi jo tänään, niin jo tänään sinulla on taas jo UUSI suuri unelma, jota lähdet tavoittelemaan. Ja on vain hyvä asia, että toiveesi on tarpeeksi suuri, jotta se inspiroi sinua. Jos toiveesi ei olisi yhtä suuri, et ehkä jaksaisi olla siitä yhtä innostunut. Eli tietoisuus toiveesi suuruudesta on tehnyt sinusta ”jotakin paljon enemmän”, kuin mitä olit ennen unelmasi syntymistä –  sillä se mitä olet toivonut, on siis jo olemassa.

Kun et keskity päämäärääsi, vaan matkalla olemiseen, niin voit rauhoittua, ja ajatella koko elämäsi matkaa yleisemmin: ”Saan aina mitä haluan. Tunnen universumin lain. Ainoa tehtäväni on valmistaa itseni valmiimmaksi vastaanottaa, mihin milloinkin olen valmis, ei siis ”yrittää” tavoitella mitään. Universumi hoitaa organisoinnin, minä vain vastaanotan, ja toimin inspiroituneena, eli aina korkeassa tunnetilassa. Tunnetilani on ainoa esteeni, ja ainoa mahdollistajani.”

Muista, että et voi olla koskaan matkalla onnettomasta manifestaation puuttumisesta onnelliseen manifestaatioon, vaan onnellisuus on sinussa. Pyri löytämää tuo onnellisuus itsestäsi, ja myös manifestaatio mahdollistuu.

Juhli sitä, että olet olemassa. Ei ole mitään kiirettä, koska unelmasi on jo olemassa, se odottaa vain sitä, että sinä olet valmis. Ei ole mitään aikarajaa, jos yksi juna menee, niin toinen on jo tulossa. Ja jos nautit tästä hetkestä, niin määränpääsi tulee eteesi nopeammin. Aina, kun olosi on epämukava, niin ole kuin tuo pieni lapsi, ja kiinnitä huomiosi muihin asioihin, unohda päämäärä.

Odottavan aika on siis pitkä vain, jos  tunnetilasi on odottaessasi matala. Jos tunnetilasi on korkea, niin ODOTAT INNOISSASI, et kärsimättömänä.

Ole kuin tuo pieni lapsi matkalla mummolaan – nauti matkastasi! Elämässä ei ole koskaan ”kuolleita hetkiä”, on vain hetkiä, joissa emme itse havaitse elämää ja mahdollisuuksia. Ja korkea tunnetilasi saa sinut näkemään loputtomasti mahdollisuuksia, kaikkialla.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *