Jos olet syntynyt maailmaan ”valonkantajaksi”, niin nauti tärkeästä tehtävästäsi, eli elä kuten opetat!

 

Ihmisillä, jotka ovat syntyneet tähän elämään ns. opettajiksi, voi olla jo varhaisessa iässä ajatuksia, että he eivät olisi ”halunneet” syntyä maan päälle. Tämä tunne johtuu siitä, että tällaisella ihmisellä on hyvin voimakas kokemus korkeamman tunnetaajuuden tilan eli korkean tietoisuuden, ja maan päällä koettujen matalan tunnetaajuuden tunteiden välisestä erosta. Kaikki pienet lapset muistavat vielä korkeamman olemuksensa, mutta henkisiksi opettajiksi syntyneet saattavat kokea ristiriidan korkean tunnetilan ja maallisen resistanssin eli vastustuksen välillä siis tavallistakin voimakkaampana. Heidän tietoisuutensa on  jo edellisten elämien aikana voimakkaasti laajentunut, joten fyysiseen elämään kuuluvat matalat tunnetilat koetaan voimakkaampina.

 

Tällöin ”inhimillinen” heissä saattaa läpi elämän aikaansaada ajoittain tunteen, että heidät on joku korkeampi voima ”määrännyt” täyttämään tiettyä henkistä tehtävää, ja ettei heillä olekaan vapautta luoda itse omoa kokemuksiaan elämässä. Todellisuudessa heidän oma korkeampi minänsä on syntynyt suunnatoman innokkaana maanpäälliseen elämään, eli tuo matalassa tunnetilassa ”raskaana velvollisuutena” ja ”kohtalona” koettu tehtävä on ollut tietenkin kyseisen sielun oma suunnitelma.

 

Osa tällaisen ihmisen kokemasta ahdistuksesta johtuu myös siitä, että voimme opettaa muita vain omien kokemustemme kautta, eli ”valonkantajaksi” syntynyt sielu valitsee usein tarkoituksella omaan elämäänsä tavallista enemmän inhimillisellä mittapuulla mitattuna ”raskaita” kokemuksia. Voimme opettaa vain sellaista, jonka olemme itse tunnetasolla kokeneet, pelkät sanat eivät siis välitä viestiä tunne- eli värähtelytasolla. Jokaisella sielulla on kyllä vapaa tahto valita omat kokemuksensa, mutta jos intohimo muiden ihmisten opastamiseen on hyvin voimakas, niin ”valonkantajan” oma elämä ei useinkaan muodostu ihan tavanomaiseksi. Tällaisen elämän tarkoitus ei ole herättää muissa ihmisissä sääliä – joka on matalan taajuuden tunne –  vaan osoittaa, että on mahdollista kokea myös jokainen maallisessa elämässä eletty vastoinkäyminen aidosti lahjana universumilta. Ja sielulla, joka tällaisen opetustehtävän valitsee, on kyky nähdä esim. fyysisessä elämässä koetuissa menetyksissä niiden suunnaton arvo. Lause ”jokaiselle annetaan vain niin paljon taakkaa, kuin kukin jaksaa kantaa” ei siis tarkoita, että jotkut sielut ”syntyisivät kärsimään” enemmän kuin muut, vaan aivan päin vastoin: He syntyvät osoittamaan, että kärsimyksen tunne on vain viesti korkeammalta minältämme: Ei ole mitään syytä kärsiä! Samoin kuin pelon tunne tarkoittaa: Ei ole mitään syytä pelätä, olet pelätessäsi vain erossa omasta korkeammasta minästäsi.

Esim. Jeesus Nasaretilaisen elämä oli tällainen henkisen opettajan tehtävä, mutta monet matalassa tunnetaajuudessa olevat ihmiset ovat tulkinneet tuon elämän viestin aivan toisin, kuin miten Jeesuksena tunnettu sielu oli sen tarkoittanut, eli alettiin korostaa tuon suuren sielun kuolemaa ja kärsimystä ja ”syntien sovitusta”, vaikka tarkoitus oli kertoa pelkästään ilosanomaa pyyteettömästä rakkaudesta ja kaikkien ihmisten korkeasta olemuksesta, kaikkivoipaisuudesta eli ”jumaluudesta”.

 

Eli  tehtävä, jota henkiseksi opettajaksi syntynyt ihminen on syntynyt maan päälle toteuttamaan, on  muistuttaa kaikkia ihmisiä siitä, että meidän ei tarvitse odottaa fyysistä kuolemaa kokeaksemme korkean tunnetajuuden tunteita eli ”taivaallisen olotilan”, vaan että voimme elää myös maan päällä ilmentäen korkean tietoisuuden tason olemustamme, eli puhdasta positiivista energiaa meissä. Ja hallita siten omaa elämäämme luomalla elämästämme juuri sellaisen, kuin jollaisen haluamme elää. Ja kokea korkean tunnetaajuuden tunteita täysin olosuhteista riippumatta, suhtautumalla kaikkeen näennäisesti ”negatiiviseen” tienviittoina, jotka johdattavat meitä kohti omia unelmiamme.

 

Ja ns. valonkantajien näennäisesti raskailla kokemuksilla, jotka ovat laajentaneet kokijan omaa tietoisuutta,  on myös kokemuksellinen positiivinen puoli, eli universumin tiedosta ”valaistuneet” kokevat myös positiiviset tunteet voimakkaampina, kuin sellaiset ihmiset, jotka eivät ole kokeneet yhtä paljon ns. maallisia menetyksiä, eivätkä vielä täysin tiedosta olevansa oman elämänsä tietoisia Luojia.