Jos sinulla on joku ongelma, joka toistuu jatkuvasti, niin pyri tietoisesti muuttamaan tunnemuistoa, jonka liität tuohon ongelmaan

Kaikki ongelmat, joita elämässämme koemme, ovat AINA arvokkaita opasteita, eivät siis koskaan rangaistuksia, tai ”huonoa onnea”.

Minkä tahansa ongelman tekee siis yli päätään ongelmaksi vain oma suhtautumisesi siihen. Eli jos pidät jotakin asiantilaa ongelmana, niin katsot sitä negatiivisesta tunnetilasta käsin. Mutta jos ymmärrät ongelmasi välittämän arvokkaan viestin, niin katsotkin tuota samaa ongelmaa korkean minäsi silmin. Jos ajat autollasi suoraan päin tienviittaa, niin et ymmärrä tienviitan viestiä, autosi vaurioituu, matkasi katkeaa, ja jäät paikallesi kiroamaan tienviittaa, eli ”ongelmaa”. Mutta jos sen sijaan noudatat tienviitan ohjausta, niin ymmärrät viestin, ja kuljet helposti oikeaan suuntaan.

Jos pelkäät vaikkapa viruksen aiheuttamaa sairautta, niin pelkosi viesti on: Jos jatkat pelkäämistä, niin sairastut. Tuo virus ei siis ole sairastumisesi syy, vaan pelkosi, eli se, että uskot itse voivasi sairastua. Uskomuksemme toteutuvat aina, jos aktivoimme niitä toistuvasti ajatuksillamme.

Tästä syystä sellainen ongelma, jonka kohtaat elämässäsi uudelleen ja uudelleen, kannattaa ottaa tietoisesti käsittelyyn, sillä nuo ongelmatilanteet ovat kuin huutomerkkejä: ”Sinulla itselläsi on negatiivinen tunnemuisto, joka saa sinut kokemaan tuota  ei-toivottua. Muuta siis tietoisesti tunnemuistosi, ja ei-toivottu muuttuukin toivotuksi.”

Tällaista, tunnemuistojen tietoista puhdistamista, voi kutsua eräänlaiseksi arviointi- , tai mittauslaitteen tarkistamiseksi,eli kalibroinniksi. Eli koska et vielä täysin ehdottomasti arvosta itseäsi, niin kohtaat ongelmia niin kauan, kunnes opit arvostamaan itseäsi, täydellisenä sieluna, joka on oikeutettu toteuttamaan aivan kaikki toiveensa.

Jos puolisosi on esimerkiksi jostain syystä epäluuloinen ja varautunut, ärtynyt tai vihainen seurassasi, niin tuo varautuneisuus johtuu negatiivisesta tunnemuistosta, joka on sinussa. Hän siis tunnetaajuustasolla aistii sinussa olevan negatiivisen värähtelyn, ja reagoi siihen. Ja tästä syystä syyllisyydentuntoiset ihmiset eivät koskaan voi olla ”tarpeeksi hyviä” puolisoilleen, koska he eivät koe olevansa tarpeeksi hyviä itselleen. On aivan samantekevää, kuinka uhrautuva, ”hyvä” ja empaattinen syyllisyyttä tuntevavana olet, sillä syyllisyyden- ja riittämättömyydentunteesi, ja myös empatia ja sääli,  on taajuustasolla negatiivista värähtelyä, joka saa läheisesi syyttämään sinua. Ja koska tällaisen syyllisyyttä tuntevan uhrautujan jatkuva riittämättömyydentunne aikaansaa hänessä myös sisäisiä vihan tunteita – vihahan kohottaa aina arvottomuutta kokevan tunnetilaa –  niin tuo sisäinen viha pakottaa myös hänen puolisonsa sekä tuntemaan syyllisyyttä, että vihaamaan. Ja tästä johtuu esimerkiksi perheissä tapahtuva väkivalta. Monet väkivaltaiset ihmisethän syyttävät puolisoitaan ”henkisestä väkivallasta”, ja perustelevat väkivaltaisia reaktioitaan sillä. He ovat oikeassa siinä, että heidän vihansa on mahdollistunut vain siksi, että myös heidän puolisonsa on tuntenut vihaa. Mutta jos väkivallantekijä itse kieltäytyy tietoisesti syyllisyyden, syyttämisen ja vihan tunteista, niin myöskään hänen puolisonsa ei voi kohdistaa vihaansa häneen. Eli kaikkiin väkivaltatilanteisiin tarvitaan aina vähintään kaksi, negatiivisessa tunnetilassa olevaa ihmistä.

Samasta syystä syyllisyyttä vaikkapa epärehellisyydestä tunteva paljastuu aina, ennemmin tai myöhemmin, sillä myös epärehellisyys perustuu arvottomuuden kokemukseen, ja siitä vapauttavaan vihan tunteeseen, joka on myös vallan tunnetta. Arvottomuutta kokeva tuntee siis olevansa voimakkaampi, kun hän pystyy edes salaisesti vahingoittamaan sellaista ihmistä, jonka hän todellisuudessa toivoisi rakastavan häntä ehdoitta (me olemme kaikki perusolemukseltamme puhdasta rakkautta). Mutta koska arvottomuutta kokeva ei rakasta ehdoitta ITSEÄÄN, niin hän kostaa sekä itselleen, että muille ihmisille, olemalla epärehellinen. Ja kaikkein eniten hän haluaa paradoksaalisesti kostaa juuri sellaiselle henkilölle, jota hän todellisuudessa haluaisi rakastaa, koska tuo ihminen, jota hän on joskus rakastanut, saa hänen oman arvottomuudentunteensa tuntumaan vieläkin pahemmalta. Ja tästä syystä siis myös rakkaus ja viha ovat ”lähellä toisiaan”, mikäli tuo rakkaus on ehdollista. Eli kaikki sellaiset asiat, jotka ovat meille itsellemme aivan erityisen tärkeitä, saavat meidät usein myös kärsimään kaikkein eniten, mikäli emme katso itseämme, ja noita asioita,  korkeamman minämme silmin.

Jos sinä jo tunnetasolla tiedät olevasi oman elämäsi Luoja, ja kohtaat ihmisen, joka uskoo  vahvasti ”jumalaan ja saatanaan”, ja joka on sinun seurassasi ahdistunut, niin huomaa: Sinunkin  tunnetaajuutesi on negatiivinen, koska yli päätään havaitset tuon ahdistuksen hänessä! Eli sinä tunnet empatiaa ja sääliä, et puhdasta myötätuntoa. Tällöin tuo ”jumalaan ja saatanaan” uskova saattaa  nähdä sinussa jopa ”demonin”, sillä hän kuvittelee, että se negatiivinen tunne, jota hän sinun seurassasi tuntee, johtuu sinusta. Tuo hyvin tuskallinen tunne johtuu kuitenkin vain siitä, että tuo ”jumalaan ja saatanaan” uskova on taajuustasolla hyvin kaukana omasta, korkeammasta  minästään, ja sinä, joka olet useimmiten hyvin korkeassa tunnetilassa, tuot hänessä selkeästi esiin tuon ”sisäisen kuilun”. Ja tästä johtuu, että intuitiivisia, korkealla värähtelytaajuudella useimmiten olevia ihmisiä, on kautta ihmiskunnan historian demonisoitu, ja pidetty ”vaarallisina noitina”. Ns. pyhät marttyyrit, jollainen oli myös Jeesuksena tuntemamme henkilö, kokevat usein voimakkaan ihailun ja palvonnan lisäksi voimakasta vastustusta juuri siksi, että heidän  henkiset voimansa tunnistetaan, ja niitä pelätään. Jeesushan joutui ristiinnaulituksi siksi, että hän tunsi  – voimakkaan rakkauden vastapainoksi – myös voimakasta masennusta, pelkoa ja vihaa (hän siis tiedosti, että häntä pelätään), mutta koska hän oli harjoittanut tietoista mielenhallintaa ja meditaatiota, niin hän sai tunnetilansa kohoamaan, hänet parannettiin, ja hän saattoi noiden dramaattisten tapahtumien jälkeen jatkaa elämäänsä harmonisemmin, ”vähemmän kohuttuna henkilönä”, Intiassa. Se, että ristiinnaulitsemisen ja kärsimyskuoleman legenda jäi elämään, johtuu siitä, että tuon tarinan kehittäneet henkilöt ovat olleet negatiivisessa tunnetilassa, ja uskoneet itse ”veriuhritarinaansa”.

Toistuvien ongelmien tiedostaminen, ja niiden tietoinen kalibrointi tarkoittaa siis sitä, että havaitset tietoisesti omien tunnemuistojesi ja tunnetilojesi vaikutuksen kokemuksiisi, ja pyrit ongelmistasi huolimatta rakastamaan itseäsi täysin ehdoitta, ja tuntemaan oman, mittaamattoman arvosi. Eli sinä siis katsot kaikkia ongelmiasi korkeamman minäsi silmin, arvokkaina opasteina – samalla tavalla kuin arvostat palovaroitinta, joka pitää epämiellyttävää ääntä juuri siksi, jotta sinä heräisit, ja havaitsisit huoneen olevan täynnä savua. Palovaroitinta ei siis ole kehitetty kiusaamaan sinua, vaan opastamaan.

Jos kärsit yksinäisyydestä, niin kärsimyksesi viesti on: Rakasta itseäsi, niin et enää kärsi, ja kun rakastat itseäsi, niin löydät myös sinua rakastavan ihmisen rinnallesi.

Jos kärsit rahan puutteeesta, niin kärsimyksesi viesti on: Rakasta itseäsi, niin et enää kärsi, ja kun rakastat itseäsi, niin toiveesi toteutuvat, ja saat kaiken sen rahan, minkä tarvitset.

Jos kärsit sairaudesta, tai sairauden pelosta, niin kärsimyksesi viesti on: Rakasta itseäsi, niin et enää kärsi, ja kun rakastat itseäsi, niin solusi parantavat sinut, ja torjuvat tehokkaasti myös tulevat sairaudet.

Ja jos rakastat itseäsi täysin ehdoitta, niin et voi koskaan vahingoittaa ketään toista ihmistä ”itserakkaudellasi”, sillä me emme ole erillisiä, vaan ehdoton rakkautesi saa myös tuon toisen ihmisen ilmentämään ehdotonta rakkautta itsessään.

SINÄ olet oman elämäsi kaikkivoipa Luoja, ja ehdottoman rakkauden tunnetilassasi vaikutusvaltaisempi, kuin miljoonat  sellaiset ihmiset, jotka ovat erossa korkeimmasta itsessään.