Jos toivot voimakkaasti jotakin, joka on ristiriidassa sydämesi toiveen kanssa, niin ylläpidät kärsimystä

On hyvin tärkeää, että opit tietoisena luojana ”päästämään irti”, eli toiveesi esittämisen jälkeen sallimaan toiveesi toteutumisen. Sillä toteuttaminen on universumin ja korkeamman minäsi tehtävä, ei sinun nk.  rationaalisen  mielesi tehtävä! Jos olet hyvin voimakastahtoinen ihminen, ja jäät toivomisen taajuudelle  – yrität väkisin murtautua läpi harmaan kiven –  niin vaikka olisit vuosikausia hyvin lähellä toiveesi toteutumista, niin hiuksenhieno taajuusero sinun ja toiveesi välillä tekee unelmasi toteutumisen kuitenkin mahdottomaksi. Ja tämä johtuu siis siitä, että toivot jotakin, joka ei ole todellinen toiveesi.

Mitä kauemmin toivot sellaista, joka ei ole oma sydämesi toive, niin sitä voimakkaammaksi ja nopeammaksi enegian liike kohti todellista toivettasi kasvaa, ja sitä hullunkurisemmiksi muuttuvat ne manifestaatiot, joita sinnikkäällä toivomisellasi ja tahtomisellasi saat aikaan.

Eli kaikkien lukemattomien toiveidesi energiat ovat kerääntynet yhteen, ja luoneet suunnattoman voimakkaan ja suurenmoisen unelman korkeamman minäsi taajuudelle, mutta koska edelleen toivot jotakin, joka on ristiriidassa muiden toiveidesi kanssa, niin kokemukset, joita vetovoiman laki vetää todellisuuteesi,  muuttuvat yhä mahdottomammiksi.

Ja KUN olet ajoittain negatiivisissa tunnetiloissa, niin se voima, jolla syöksyt päin karikoita, on hetki hetkeltä voimakkaampi ja kivuliaampi, koska negatiiviset tunteesi kuvastavat aina positiivisten luomustesi kääntöpuolta. Eli värähtelyn negatiivinen aallonpohja ja positiivinen lakipiste ovat yhtä korkeat.

Jos vain päästäisit irti, etkä toivoisi niin täsmällisesti mitään tiettyä ratkaisua ongelmiisi, eli pyrkisit vain seuraamaan iloasi, hetki kerrallaan, niin kulkisit oikeaan suuntaan helposti ja ilman traagisia, ja traagisuudessaan lopulta jopa koomisia tapahtumia.

Jos siis yrität kovasti toteuttaa jotakin, joka on korkeamman minäsi näkökulmasta mahdotonta, niin eri suuntaan vetävistä energioista syntyy ikään kuin sahaava liike. Ja jos kuvittelet itsesi vaikkapa ajoneuvoksi, niin peruutat ja ajat etenpäin  muutaman metrin vuorotellen, jolloin jäät todellisuudessa junnaamaan paikallesi. Tai jos istut veneessä, ja toinen airosi vetää venettä taakse päin, ja toinen eteen päin, eli  vedät ja työnnät yhtä aikaa, niin veneesi jää pyörimään paikalleen.

Esimerkki liittyen ihmissuhteisiin:

Jos toivot hyvin voimakkaasti rakkaussuhdetta jonkun tietyn henkilön kanssa,  eli juuri tuosta henkilöstä on muodostunut sinulle ”täydellisen rakkauden symboli”, siis eräänlainen pakkomielle, niin tunteesi sinänsä on kyllä aito, sillä voimme rakastaa vain tuntemalla itse rakkautta, eli olemalla resonanssissa oman korkeamman minämme, ja myös rakastamamme ihmisen korkeamman minän kanssa. Mutta jos suhteesi tuon henkilön kanssa ei ole sydämesi todellinen toive, eli olet luonut vain oman mielikuvasi tuon suhteen suurenmoisuudesta, niin voimakkaat rakkaudentunteesi ovat ristiriidassa todellisen toiveesi kanssa.  Jos olet kuitenkin hyvin innokas toteuttamaan tuon suhteen, epätoivon tuntemuksistasi välittämättä, niin ristiriitaiset ja hyvin voimakkaat energiat saattavat vetovoiman lain vaikutuksesta (saat aina mitä toivot, riippuen tunnetilastasi) lopulta saada aikaan tilanteen, jossa koet jotakin hyvin epämiellyttävää tuon henkilön seurassa, eli ”rakkaus muuttuu vihaksi/häpeäksi/pettymykseksi”. Tilanne ei kuitenkaan tule sinulle yllätyksenä, sillä korkeampi minäsi on koko ajan viestittänyt sinulle, että päämääräsi on väärä, ja jos olisit reagoinut ahdistuksen ja epätoivon tunteisiisi, niin et olisi koskaan päätynyt tuohon  epämiellyttävään tilanteeseen.

Parisuhteet, jotka syntyvät molempien osapuolten ollessa negatiivisissa tunnetiloissa, eli esimerkiksi suhteet, jotka syntyvät pian edellisten suhteiden päätyttyä, tai suhteet, joiden motiivina on joku aivan muu asia, kuin rakkaus, ovat myös tällaisia suhteita. Eli ne ovat tavallaan ”tuomittuja epäonnistumaan”, koska niiden lähtökohtana ei ole ollut korkea tunne eli rakkaus, vaan esimerkiksi katkeruus edellisiä puolisoita kohtaan. Tällainekin suhde saattaa kyllä ajan kuluessa muuttua rakkaudeksi, joka on pyyteetöntä – olemme aina kenen tahansa toisen ihmisen kanssa yhtä korkeamman minämme taajuudella –  mutta koska osapuolet ovat siis ”löytäneet” toisensa negatiivisissa tunnetiloissa, niin negatiiviset tunteet ovat tavallaan tuon uudenkin suhteen ”teema”. Ja jatkuvat negatiiviset kokemukset luovat niin voimakkaita toiveita kummankin osapuolen korkeamman minän taajuudelle, että energiat usein lopulta ristiriitaisuudessaan ajavat puolisot toisistaan erilleen.

Tällaisia ”negatiivisen teeman” ihmissuhteita ovat myös esimerkiksi suhteet, joissa toinen osapuoli syyttää, ja toinen tuntee syyllisyyttä. Tai toinen on vihainen ja väkivaltainen, ja toinen pelkää ja alistuu. Tai toinen on epärehellinen, ja toinen hyväuskoinen. Ja nämä roolit voivat myös vaihtua päin vastoin tässä samassa suhteessa. Suhteen ”liima” ovat kuitenkin lopulta negatiiviset tunteet. Ja jos kumpikaan osapuolista ei löydä pyyteettömän rakkauden tunteita, eli vapauta itseään tuosta suhteesta, niin tällainen suhde voi lopulta johtaa jopa hyvin dramaattisiin seurauksiin, jolloin sen on ”pakko” päättyä.

Mutta puhdas, pyyteetön rakkaus on kuitenkin aina voima, joka on ratkaisu kaikkiin ristiriitoihin, eli siinä mielessä mikään ihmissuhde ei ole koskaan ”mahdoton”. Ja kaikki ihmissuhteemme ovat myös aina ikuisia, sillä kun elämme toisen ihmisen kanssa, niin luomme koko ajan  puolisostamme ihannekuvaa korkeamman minämme taajuudelle, eli ristiriidat luovat harmoniaa. Mitä suurempia ovat keskinäiset ongelmamme, niin sitä suurenmoisempi on siis näennäisesti ”mahdoton” puolisomme, siis  oman korkeamman minämme silmin.

Esimerkki liittyen rahaan ja tavaraan:

Jos tarvitset rahaa, ja yrität myydä jotakin arvokasta, joka on sinulle itsellesi hyvin tärkeä asia, ja jota et todellisuudessa halua myydä, mutta motiivina on ”rahan saamisen pakko”, niin vedät puoleesi ostajaehdokkaita, jotka ovat ”mahdottomia”, tavalla tai toisella. Eli toiveesi tuon esineen tai asian myymisestä tavallaan toteutuu, eli teet kyllä ”kauppaa”, mutta kauppa ei toteudu, koska itse kauppa ei ole todellinen toiveesi. Olet siis ”myyskentelyn” taajuudella huolimatta siitä, kuinka kiihkeästi yrität  myydä.

Ostajaehdokkaat saattavat olla esimerkiksi rahattomia, pelkästään uteliaita, tai niin varakkaita, että he eivät osaa päättää mitä haluavat, koska vaihtoehtoja on liikaa. Saatat törmätä myös ostajiin, jotka elävät epätodellisessa haavemaailmassa, tai jotka ovat ylikriittisiä, eli etsivät jotakin täydellistä, ja löytävät siksi vikoja kaikesta, mitä ovat ostamassa. Tai ostajat saattavat olla onnenonkijoita, jotka eivät arvosta arvokasta omaisuuttasi, vaan tarjoavat siitä naurettavan alhaisia hintoja. Negatiiviset tunteet, joita sinä koet kohdatessasi näitä ostajaehdokkaita, voimistuvat koko ajan, eli ”hälytyskellot soivat”. Mutta jos tunnetilasi pysyy matalana, etkä löydä mitään muita ratkaisuja rahan saamiseksi, niin samanlaisia tilanteita tulee vastaasi loputtomasti. KUNNES lopulta oivallat syvällisesti oman aarteesi arvokkuuden, ja että se on tavallaan ”korvaamattoman arvokas”, eli ”ei myytävissä”, vaan sinun on määrä saada rahaa jollakin aivan muulla tavalla.

Rahan saaminen juuri tuota arvokasta asiaa myymällä EI siis ole suinkaan universumin valaisema ”helpoin polku”, vaan se voi kirjaimellisesti olla mahdoton polku. Todellisen polun näkisit heti, jos päästäisit irti, ja sallisit tunnetilasi kohoamisen, luottaisit universumin ongelmanratkaisukykyyn. Negatiiviset kokemuksesi yrittäessäsi toteuttaa mahdotonta lopputulosta ovat kyllä sinänsä arvokkaita, sillä kaikki ongelmat luovat aina positiivista, mutta voit myös valita paljon helpomman polun kohti varsinaista toivettasi.

Negatiivisella kokemuksellasi ja ”piinallasi” on arvoa myös esimerkkinä muille ihmisille, eli jos joku toinen ihminen tuntee ylenkatsetta sinua ja hankalaa tilannettasi kohtaan, niin hän luo samalla itselleen samanlaisen tilanteen, eli joutuu itse kokemaan ylenkatsetta, eli hän ”oppii katsomaan peiliin” (emme ole erillisiä). Sama pätee kaikkiin tianteisiin, joissa vaikkapa hyvin varakas henkilö katsoo ”säälien” tai ”halveksien” köyhempää. Hän luo itse itselleen negatiivisilla tunteillaan samanlaisia kokemuksia! (tällaista tilannetta kutsutaan myös ”karmaksi, tai ”pikakarmaksi”)

Sinun tulee siis ennen muuta luottaa universumin eli oman korkeamman olemuspuolesi viisauteen ja ratkaisukykyyn. Sinun tulee luottaa siihen, että ”vesi löytää aina uomansa”, ja jos sen kulkua ei estetä, niin tuo uoma on suoraviivainen, ja virta vuolas. Elämä voi siis todellakin olla myös ”lapsellisen helppoa”, jos vain uskomme ja luotamme siihen, että se voi olla helppoa. Eli elämämme voi olla jännittävä ja inspiroiva huviretki, jossa jännittävät asiat eivät kuitenkaan muodostu liian jännittäviksi, vaan ne ylläpitävät vain elämänhaluamme, sillä täysin yllätyksetön ja tasaisen ”onnellinen” elämä – siis merkityksessä: haasteita ei ole ollenkaan – ei sekään ole kenenkään meistä todellinen toive.

Hetki, jolloin havaitset manifestaatioidesi tragikoomisuuden – siis sen mahdottoman umpikujan, jonka tarmokkuutesi ja tahdonvoimasi on saanut aikaan – niin juuri tuo hetki on se hetki, jolloin olet päästänyt irti, ja lakkaat vihdoin yrittämästä sellaista, joka ei tule tapahtumaan. Ja silloin energia alkaa virrata vapaasti, uskot ja luotat täydellisesti korkeamman minäsi viisaaseen ohjaukseen – ja todellinen, sydämesi toive, pääsee vihdoin toteutumaan.